Reskosta Tanskan muotovalio!

Bornholmin reissu meni todella hienosti! Mehän lähdettiin Reskon kanssa Oulusta keskiviikkona Tornion ja Haaparannan kautta bussilla Uumajaan siskoni luokse. Uumajaan päästyäni oli matkustamista julkisilla takana jo jotakuinkin kaksitoista tuntia. Uumajasta matka jatkui torstaiaamuna siskoni kanssa hänen autollaan Ruotsin halki ajaen. Pysähdeltiin parin tunnin välein koiria ja itseämme liikuttamaan (ja minä Reskoa singuttelin joka tauolla) ja syöttämään. Yövyttiin hotellissa. Perjantaina ajettiin vähän lisää ja matkattiin lautalla Ystadista Rønneen. Oltiin siis lopultakin Tanskassa!

matka.jpg

Bornholmin saari on kaunis. Eteläisessä Ruotsissakin on todella kaunista. Tykkäsin maisemista ja säistä. Yöpaikan löytäminen oli oma projektinsa – saarella ei nimittäin harrasteta pahemmin kunnollista kyltitystä. Kun lopulta majapaikka löytyi, sieltä sanottiin että onkin täyteen buukattu. Itketäänkö vai nauretaanko? Meille oli onneksi sitten järjestetty majoitus, joka osoittautuikin siskoni varaamaa paremmaksi. 😀 Meillä oli ISO ja siisti perhehuoneisto, jossa me kahdestaan koirinemme sitten ihmeteltiin tarinan saamaa käännettä. Koirien lenkitykset tehtiin rantaa pitkin merta ihmetellen. Ilmasto tuolla tuntui ihan eriltä kuin mihin on kotona tottunut, se oli sellainen lempeän leuto ja vähän kosteahko.

Lauantaiaamuna lähdettiin näyttelypaikalle hyvissä ajoin. Onneksi oli teltat ja kaikki mukana, koska sää muuttui äkkiä sateiseksi. Sentään ei ollut kylmä. 😀 Tuomarina meillä oli tanskalainen Jørgen Hindse ja mustia snautsereita paikalla viisi. Tuomari oli ihana ja sateesta huolimatta Reskokin esiintyi edukseen! Hitsi kun rupes jännittämään kun Jørgen liikutti niin paljon ja katsoi tarkkaan: liikutti yksilöarvostelussa ihan reippaasti ja sen jälkeen pu-luokassa yksin ja kaksin ja yhdessä ja erikseen ja ympyrää ja eestaas jne.. Pu-kehässä nuorempi uros rupesi värkkäämään liikkeissä ja tuomari joutui vaihtamaan meidän järjestystä, että saatiin molempien urosten liikkeet katsottua. Jännitti. Reskokin meinasi lähteä perseilyyn mukaan, kun nuorempi uros käyttäytyi narun päässä kuin villivarsa. Kyseinen nuorempi uros oli kyllä hieno, toki vielä kesken mutta ikäisekseen tosi hieno. Olis voinut kelvata mullekin. 🙂

Lopulta tuomari sai kuitenkin tehtyä päätöksen ja nosti Reskon ykköseksi, jolloin Reskon tulokseksi tuli ERI SA VAK1 PU1 ROP SERT CACIB. Näin ollen Reskosta tuli Tanskan muotovalio! Laitan arvostelun alle:

BornholmArvostelu.jpg

Siskoni toiveesta jäätiin vielä edustamaan ryhmäkehiin ja saatiin Reskon kanssa juosta taas uudessa maassa ison kehän ympäri. Jatkoon meitä ei otettu, mutta onhan se aina upea fiilis päästä sinne muiden ROP-koirien joukkoon näyttämään rotua.

Kun lauantain kehäkäynti meni niin hyvin kuin meni, päätettiin me skipata sunnuntain näyttely kokonaan. Resko oli siis ilmoitettu molemmille päiville, mutta kun ajomatkaa oli niin pirun paljon ja mulla luvassa iltavuoro tiistaina, päätettiin me nousta lautan kyytiin heti sunnuntaina aamusta ja lähteä kohti pohjoista. Siskoni on melkonen sisupussi, ajettiin nimittäin koko päivä vuorotellen ja oltiin aamuyöstä perillä. Välillä toki pysähdeltiin muutaman tunnin välein koiria ja itseämme liikuttelemaan ja syömään jne. Yöllä pysähdyttiin myös hetkeksi sulkemaan silmiä, ettei ihan ”samoilla silmillä” sentään Bornholmista Uumajaan. Uumajasta mie matkustin sitten taas Reskon kanssa bussilla Haaparannan kautta Ouluun. Että olipahan reissu, mutta onneks tuli tehtyä!

Peetu kylässä & Resko hierottavana

IMG_0107

Reskon Peetu-poika (Wanhan Purolan Enduro) kävi meillä yökylässä! Vitsit kuinka oon uroksen omistajana onnellinen siitä, millaisiin kotiin nämä pennut on päätyneet. Peetu on vieraillut meillä viimeksi viime syksynä, joten oli kyllä jännää nähdä poika pitkästä aikaa. Jestas, miten ovatkin Reskon kanssa samanlaisia. Peetu on hauska tyyppi, hyväntahtoinen, iloinen hassuttelija. Asuu lapsiperheessä. Kun Peetu maanantai-iltana tuli meille, oli koirat erotettuina portilla ja vasta hihnalenkillä pääsivät moikkaamaan toisiaan. Eniten mietitytti, jos Peetusta on tullut pullisteleva nuori mies, joka rupeaa kaivamaan verta nenästään Reskon kanssa… Mutta mitä vielä – molemmilla heilui hännät ystävälliseen sävyyn ja meno oli asiallista ja ystävällistä. Portin takaa saivat kuitenkin katsella toisiaan sisällä, jos en voinut itse olla vahtimassa menoa. Tiistai-iltana ennen Peetun kotiinlähtöä olivat jo ilman porttia sisällä, Peetu kävi välillä tökkäämässä Reskoa kirsulla korvaan ja meni sitten takaisin nukkumaan kauemmas. Resko käyttäytyi älyttömän hienosti koko vierailun ajan, se oli jotenkin niin aikuinen ja järkevä. Hyvinkin täyspäinen uroskaksikko, ei voi muuta sanoa. Tosi ylpeä olen molemmista. ♥ Kiitos Minna luottamuksesta Peetun kans!

 

IMG_8494

Tiistaina oli vähän muutakin jännää, olin nimittäin varannut Reskolle ajan koirahierontaan klo 11. Käytiin oululaisen DogStopin (ent. HundSpa) asiakkaana heidän uusissa tiloissaan. Ensimmäistä kertaa näin, että Reskoa epäilytti kävellä pieneen huoneeseen. Oletan sen johtuvan keväisistä ell-käynneistä. Kun vieraat eläinlääkärit silloin pistivät sormen Reskon pyllyyn, Resko ei sanonut mitään, mutta näin kyllä naamastaan että ei kiitos tällaista enää ikinä. Hetkessä Resko kuitenkin rentoutui hierottavaksi ja sai kehuja hyvästä kunnostaan, käytöksestään ja komeudestaan. Jumia löytyi niskasta ja varpaista, siis sitä tavallista. Taitaa olla varpaat aina aika koetuksella, kun Reskon kokoinen jässikkä ottaa spurtteja.

Oulu KV & Kemi KR

IMG_8041xIMG_8036

Noniin, tulihan sitä kehissä käytyä tälle kesälle. Ensin käytiin Oulu KVssa heti Norjan reissun päätteeksi (yöllä ajettiin kotiin ja aamulla koira kehään) josta todella yllättävä tuomio – Resko oli ainoa musta snautseri joka sai SA:n, joten täten myös ROP & CACIB.

Viikko tuosta ajettiin Kemin Heinänäyttelyyn, jossa Resko rotunsa ainoana edustajana, mutta tiukalla tuomarilla (ei kauheasti ERIä saatikka SAta jakanut muissa roduissa) ROP.

Viime torstaina käytiin koirien kanssa hiekkakuopilla uimassa ja Resko sai sieltä tuliaisiksi vesihännän. Perhana. Ensimmäistä kertaa vesihäntä näytti nyt iltaa kohti ja seuraavana aamuna vaivaavan myös koiraa. Olin jo menossa lääkäriin kipulääkettä hakemaan, kun perjantain työpäivän jälkeen häntä kaikkien helpotukseksi osoittikin elonmerkkejä. Häntä ei sen koomin näytä koiraa vaivanneen, mutta vähän se sisätiloissa vielä välillä pitää sitä vähän puolitangossa. Koska häntä ei kuitenkaan ole mistään kohtaa turvonnut tai mitenkään muuten kummallinen, siihen saa koskea ja räplätä, Resko ei osoita mitään kiinnostusta sitä kohtaan ja käyttäytyy muutenkin aivan normaalisti, en aijo huolestua. Olen pitänyt sillä Back on Trackin verkkoloimea päällä öisin ja lenkeillä, kun on ollut aika tuulisia päiviä. Joskaan pitkiä lenkkejä me ei olla tehty, koitettu ottaa levon kannalta.

Kakkis on kunnostautunut näyttelymaskottina. Se oli mukana niin Oulussa kuin Kemissäkin ja hurmasi ihmisiä mennen tullen. Kemissä tavattiin Kaskon kasvattaja, oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa. Kasvattaja on sen jälkeen lähetellyt mulle videoita pennuistaan, liekkö yrittää nostattaa pentukuumetta. 😀 Onneksi Kasko on niin suuri persoona, että toista samanlaista ei saman katon alle ihan mahdu. Luulen että Kakkis voisi ensin ollakin pennusta innoissaan, kunnes tulisi ensimmäiset pissat tai kakat sisälle – silloin viimeistään siisteysintoilija Kakkis pakkaisi lempilelunsa ja passinsa ja muuttaisi muualle.  En koskaan Amorin jälkeen uskonut saavani mitään yhtä hienoa, mutta Kasko on kyllä asettanut riman taas todella korkealle jos joskus kolmatta käppänää olen laittamassa. Kasko on suurenmoinen. Minun pieni sielunkumppanini.