Valoa tunnelin päässä

Eipä ole tullut aikoihin kirjoiteltua.

Siskoni yorkkineiti Sylvi lähti 11.2 kulkemaan läpi raskasta projektia: TOKON alkeiskurssia! Voi miten mulla mahassa lenteli koppakuoriaisia  kun päästiin koirahallille. Olin käynyt sielä viimeksi yli vuosi sitten, noin kaksi vuotta sitten. Oli näkymä vähän muuttunut sitten viimekäynnin – ei kovin radikaalisti mutta tilaa oli tullut lisää ja sanottaisiinko että vaatimattomasti Sylvin kanssa samaan aikaan hallilla oli n. 50 koiraa, kun Amorin alkeiskurssin aikana päästiin ehkä lukuun … 25?

Tähän pitäis keksiä muka otsikko, no empä keksi tällä kertaa

Ulkona on noin -20°C pakkasta, ei oikein huvita lähteä kävelemään jos ymmärrätte. Siksipä ollaankin tyydytty pihalla melskaamiseen ja temppujen opettelemiseen. Amor opettelee tällähtekellä jalkojen läpi pujottelemista, seuraamista, sormien tunnistamista ja käskystä seisomista.

Sylvi ja Amor on riehunu taas kokopäivän, ja jatkais nytkin jos Sylvi ei olisi muiden yorkkien kanssa ulkona pissalla. Tuossa kuvassa ainakin näkyy se Amorin uusi haalari, se on fleeceä ja kovin lämmin.

Ihanaa kun on kunnollinen kamera – oikeasti mahtavaa. Mutta nyt lähden vielä ulkoiluttamaan Amoria vielä kertaallleen tälle illalle ja sitte pitää vielä pakata reppu huomiseksi ettei tuli huomenna sellaista lentävää lähtöä kuin tänään. (Melkein myöhästyin linkkarista..)


Huomasin muuten päivämäärästä, että Amor on nyt tasan 4 vuotta ja 1 kuukauden!