Kuulumisia taas kai?

Yleisiä kuulumisia siis, vähän päivitystä tylsään blogiin; Mäkärä on tullut takaisin! Pikkuneiti matkusti Norjan kautta takaisin kotiin. Ikävä helpottaa:) , kyllä oli talo tyhjä ja hiljainen ilman Mäkärää. Mäkärän ja Amorin lisäksi meillä asustelee Aapeli-affenpinseri. Aapeli on siskoni koira mutta työasioista johtuen asuu meillä jonkin aikaa.

Mulla on meneillään tet-viikko ja paikkana koulu. Opettajan elämä on ihan mielenkiintoista, tai ainakin työharjoittelijana mukana kulkeminen. Pidän lapsista 🙂 ja pidän aikataulusta. Oikeasti kuljen 30 kilometrin päässä koulussa ja joudun lähtemään kotoa linkkaripysäkille ennen seitsemää ja kotona olen kolmen maissa. Tet-paikka-koulu on sama koulu missä kävin ala-asteen.  Tällä viikolla on riittänyt herääminen kahdeksan maissa ja kotona olen ollut viiden minuutin sisällä siitä kun työpäivä on päättynyt. Että reilua. Arvatkaa haluttaako lähteä oikeaan kouluun enää, varsinkaan nyt kun muistuu mieleen miten helppo oli kulkea tuossa pienessä kyläkoulussa. Mutta sieltä oli pakko lähteä, kaupunki säästää ja oppilaita tuputetaan isoihin kouluihin.

Amor voi karvaisesti, sen jalkakarvat ovat ennätysmittaiset. Me ollaan harjoiteltu uutta temppua, että kun menen hieman kumaraan niin Amor hyppää ”selkä”-käskyllä selkääni. Tässä kannattaa olla paksu paita päällä, muuten kyseenlaiset raapimajäljet selässä.

Käytiin Amorin kanssa jäällä viime perjantaina, ilma oli mieletön mutta tajusin pikkusen liian myöhään että jää on jo aika olemattoman ohutta. Kävellessämme puolessavälissä jokea alkoi kuulumaan pelottavaa onttoa poksahtelua ja ”maa” alkoi painua. Kävi siinä vaikka mikä mielessä, mutta onneksi tajusin että ei naurata ja käskytin koiran edeltä rantaan ja jalat täristen hipsin perässä. Rannalla, kivikasan päällä istuessa tuli vasta oikeasti se kauhu ja kaikki mahdollisuudet mieleen.