Ihkutusta

Olin niin varautunut siihen että se karkailee,  ei osaa mitään ja on muutekin niin juntti, mutta heh – pikemminki koira toimi ko ajatus. Tiiän että niitä vastoinkäymisiä on ja tulee ja silleen, mutta tästä ekasta treenikerrasta jäi kyllä hieno olo ja hyvä maku suuhun – vai miten sitä nytte sanotaan? Kuitenkin jokatapauksessa ihan PARASTA!

Ja ohjaajakin oli että ”ei uskoisi mitenkään että ette ole käyny agilityssä moneen vuoteen”.

Mulla on maailman paras koira 🙂

Paluu kentälle

Siis ei tätä fiilistä riitä sanat eikä kuvat eikä mikään kuvaamaan, se täytyy tuntea itte.
Ihan ylimieletöntä, liian ihanaa, mahtavaa, hienoa, parasta!
Kävin TORKKin hallilla Jennan kanssa (kiitti Jenna!) noin kahen ja kolmen välillä lauantaina ja Amor oli ihan paras. Tuntuu siltä kuin olisimme viimeksi siellä olleet pari päivää sitten. Mutta että  se oli eka kerta kunnollista esteharjoittelua yli kahteen vuoteen! Mulla on ollu ikävä kentille.

Amor todellakin lensi aitojen yli ja uskalsi mennä keinunkin (!) ja ihan huimana parannuksena: Amor meni myös aan. Ja vielä monta kertaa! Otettiin myös keppejä – ne tarvii vielä hiomista mutta huomattavaa edistystä on todellakin tapahtunut sitten alkeiskurssin.

Maanantaina me mennään sitten ryhmän mukaan, klo 20-21 illalla. Jännittää ihan älyttömästi, treenit on ulkona. Amor kuitenkin sitte jää haisteleen kaikkea ja karkailee ja syö muut koirat ta jotain muuta niin tyypillistä 😀 IIK!