Agilityä ja tokoa

Treenit tänään siis, vaikka olenki ollu migreenissä ja muutenki kipeänä koko viikonlopun.

Agilityssä meillä meni hyvin, mentiin yksinkertasta rataa. Sai sitten ohjata eri tyyleillä. Me mentiin rata aika moneen kertaan, ja saatiin se toimimaan monella tavalla. Valssit tuottaa mulle aina aluksi hankaluuksia, kun en ehdi tarpeeksi aikaisin kääntymään ja koiran edelle (vaikkei Amor nopea koira olekaan), mutta ne tekee radasta nopeamman ja sulavamman. Amorin itsenäisyyttä ja varmuutta kehuttiin jälleen, sitä miten se menee varmasti vaikka minä mokaan.. Kun ryhmän ohjaaja alkoi näyttämään mulle esimerkkiä erilaisista ohjauksista niin Amor lähti hänen mukaan ja teki asiat niinkuin piti ilman että oli tarkotus:D Naurettiin ohjaajan kanssa sitte että jaa se lähti heti mukaan ko aloit ohjata.. Loppujenlopuksi rata meni tosi hienosti ja olin ilonen Amorista taas! Ja eniten ilonen siitä että ensinkään pääsin treeneihin, kun tosiaan mulla on ollu korkea kuume ja migreeni ym. perjantaista alkaen.. Onneksi tänään helpotti huomattavasti. Mutta siis, tänään meille antoi vinkkejä myös Pentti joka sanoi, että ohjaan Amoria todella löysästi, siihen ryhmämme ohjaaja sanoi että mutta kun Amor on niin varma ja itsenäinen.. Pentti sanoi että voin tehdä noin poikakaverin kanssa, mutta koiran kanssa pitää olla tarkempi. Pitää se koira kokoajan oikeassa kädessä. Mutta miten voisin pitää Amorin kokoajan lähelläni esteiden väleillä, kun sitten sen vauhti hiljenee vielä lisää? Lopuksi otimme keppejä, ja Amor menee ne oikealta ja väärältä puolelta!

Tokossa meillä meni kans hienosti, olen aivan yllättyny vieläki miten hyvin ja ilosesti Amor jaksaa ja haluaa olla siinäkin. Mulla itselläni on ennen ollut vähän semmonen kuva tokosta, että se on vain noutajien ja bordercollieiden omistajien pakkopullaa, kuiva ja tylsä laji. Mutta selvästikäänhän se ei sitä ole, ellei siitä sitä tee! Amorilla ainakin häntä heiluu aina työskennellessä. Harjoittelimme alokasluokan ensimmäisiä liikkeitä eli luoksepäästävyyttä, paikallamakuuta ja seuraamista. Luoksepäästävyyttä meidän pitää harjoitella, olen ajatellu että värvään jokaisen sopivalta vaikuttavan vastaantulijan auttamaan, mutta ehkei se toimi ihan niin.. Luoksepäästävyydessä Amor alkaa heilua hännästä aloittaen ja lopulta jos en ole tarkkana se on jo pussailemassa tulijaa.. Paikallamakuussa Amor on loistava! Se vain on niin hyvä, sen kontakti on tiivis ja kestävä ja se on niin kärsivällinen. Kerrankin sen maltillisuudesta ja rauhoittumiskyvystä on näkyvää etua. Tuntuis ihan hassulta jos pitäis pelätä että lähteekö se selän kääntäessä perään.. Se vain odottaa, pitää kontaktin ja odottaa. Niin hienosti :). Sivulle tulossa muuten on huomattavissa edistystä, Amor nimittäin tulee ”heittämällä” sivulle, nopeasti ja innoissaan. Ihanaa kun se tykkää, sitte mieki tykkään. Seuraamisessahan me ollaan aivan alussa, aikojen alussa. Treenataan vasta kontaktin pitämistä kun otetaan ensimmäistä askelta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s