Onneksi ei jäänyt auton alle..

Niin, äiti haki minut koulusta ja kotimatkalla juodessani etupenkillä pirtelöä äiti alko yhtäkkiä jarruttamaan! Katoin että mikä tuola juoksee – no sielä meni pitkin tienreunaa ajokoira. Äiti pysäytti auton, hyppäsin ulos autosta ja näin kun ajokoira suuntasi traktoripolkua pitkin metsään. Vihelsin kerran ja sitten menin kyykkyyn, käännyin poispäin koirasta ja aloin supista että ompas täällä hiiieenoja kiviä maassa. Kuinka ollakkaan nuori luppakorva tuli häntä heiluen katsomaan että mitä teen. Sain kiinni sen narusta (=”hihna”) ja katsoin että kellekköhän koira kuuluu? Tien toisessa reunassa juoksi meitä kohti pieni poika, jolle sitten pistin hihnan käteen ja kysyin että saako se sen vietyä kotiin. Poika vain ujosti hymyili ja vastasi että joo. Menin autoon (missä pirtelöni valui pitkin penkkiä..) ja katsoin kun äiti hiljaa ajoi kaksikosta ohi. Sinne jäivät pikkupoika ja ajokoira. Muistan kyllä pitkään miten ajokki häntä heiluen ja korvat rullalla yritti päästä meille autoon kun jätin sen pojalle. Sympaattinen parivaljakko, toivottavasti pääsivät kunnossa kotiin! 🙂

Me ei tänään menty agilityyn, ajattelin että lähdetään illalla taas käymään vain jäällä. Mulla nimittäin tuli koulussa niin paha olo että jouduin aikaisemmin sieltä lähtemään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s