Laivakoira Amor

Eilinen päivä oli kyllä unohtumaton.

Vietimme päivän purjehtimalla Inkoon saaristossa, ensimmäinen kerta laivassa/veneessä Amorille ja minullekkin vasta toinen. Sää oli upea, aurinkoa ja sopivasti tuulta. Kokonaisuutena retki meni hienosti, ei jäänyt mitään valitettavaa (päin vastoin) ja Amorkin yllätti kaikki mukana olleet rauhallisella ja tottuneella käyttäytymisellään.
Lähdimme yhden maissa rannasta kohti merta ja aurinko paistoi. Määränpäähämme oli vastatuuli, joten menomatka sujui moottorilla. Amor ei välittänyt pahemmin mistään, istui vuorotellen sylissäni ja isän ja äidin sylissä tai ihan vaan matolla, istuimme meno- ja tulomatkan Amorin kanssa veneen keulassa ja voi miten hienolta näytti kun aallot löivät venee keulaan.. (kuulostipa kliseiseltä)
Rantauduimme jollekkin kallioiselle saarelle, syömään ja ihmettelemään. Amor sai juosta vapaana saarella – koska vaikka saari oli suuri, niin ajattelin ettei se kauas täältä pääse karkaamaan kuitenkaan. Enkä kyllä edes yllättynyt kun huomasin kuinka tiiviisti Amor pysytteli ihmisten seurassa – kenties makkaroiden grillaamisella ja syöttävillä käsillä osuutta asiaan? Koska Amor sai aamula pienemmän ruoan kuin yleensä, välttääksemme oksentamisen veneessä (ylivarovaisuutta, juu..?) niin pakkasin Amorille mukaan annospussillisen markettiruokaa, sellaista lihamömmöä jota Amor muuten rakasti, selvästi uusi lemppari! Amor söi sitten mössönsä saarella ihmisten nauttiessa uusista perunoista, sipulista, makkarasta, pihveistä, sillistä.. jne. Tämä pysähdyksemme kesti useamman tunnin ja ehdimme Amorin kanssa tutustua suureen saareen aivan kiitettävästi. Kaunis se saari oli, todella kaunis. Kun sitten (ilta)päivällä keräsimme tavarat kasaan ja pakkaduimme takaisin veneeseen, huomasin että Amor nuolee oikean etujalkansa kannusvarvasta aivan kauheasti ja tassu oli kuuma. Säikähdin kauheasti kun huomasin että tämä kannus muljui aivan luonnottomasti joka suuntaan verrattuna toisen etujalan kannukseen! Pistin sitten huivini tassun ympärille, ettei koira nuolisi.. Onneksi koira ei missään vaiheessa ontunut, varonut tassuaan tai tuntunut kipuilevan.
Illalla olimme sitten määränpäässä ja kävimme tapaamassa erästä tuttua jonka jälkeen takaisin veneeseen ja paluumatka saattoi alkaa. Amor ei muuten tässä vaiheessa enää yhtään nuollut tassuaan kun poistin huivin ja käveli ihan reippaana omana itsenään tuttumme luokse ja pois. Helpotuksen huokaus..
Paluumatkalla meillä oli sopiva tuuli eikä moottoria tarvittu kuin joissakin kohdissa. Nukuimme Amorin kanssa kannella, keulassa jälleen siis. Amor nukkui välillä minun kaulani päällä ja välillä mahani päällä, välillä vieressäni ja välillä kainalossani. Poika oli tässä vaiheessa jo hyvin väsynyt. Kotimatkaan meni paljon kauemmin kuin menomatkaan, kenties koska olimme täysin tuulten armoilla.. Se oli kyllä huima tunne, kun makoilit silmät kiinni ja kuulit vain meren ja tuulen äänet. Loppumatkasta Amor jälleen pirityi ja leikimme vähän – Amor lähinnä nipistellen minua käsistä hampaillaan ja tökkimällä kuonollaan naamaan.
Palasimme lähtölaiturille auringon juuri kadotessa horisonttiin ja ilman alkaessa viiletä. Amor lähti veneestä sylissäni ja kun laskeuduimme Inkoon nurmikolle, niin koira meni suoraa päätä nostamaan jalkaansa puuhun. Kerrassaan hieno päivä, upea päivä ja onnistunut.
EOS 50D ja ixus olivat mukana, kuvia otin yllättävän vähän – kenties, koska kerrankin tajusin nauttia tilanteesta enkä vain miettinyt mistä ottaisin kuvia. Kiitos kaikille mukana olleille ja kiitos ennenkaikkea matkan ”tarjoajalle”, ja kiitos että Amor sai lähteä mukaan. Yllättävän paljon ihmisillä näkyi veneissä koiria kellukkeet päällään.
Muutaman ixuskuvan tähän alkuun lätkäsin, olen vieraalla koneella joten siksi en ala canonin kuvia tänne laittamaan. Saatte koosteen koko lomareissustamme sitten kun olen kotona.. eli mahdollisesti sunnuntaina.

2 Replies to “Laivakoira Amor”

  1. Siis uusi kamera on jo kotiutunut? Ittelläni jäänee hankinta ihan vain joulun tienoille. Ittelleni sitten ostan joululahjaksi uuden kameran. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että ennen sitä ei ole mahdollisuutta investoida uuteen. Ellei sitten Pasi ja Aksel suostu siihen, että syödään pelkkää kaurapuuroa jouluun asti 😉

  2. Teillä on kyllä ollut varmasti tosi kiva loma siellä!

    Ihan ehkä PIKKUISEN, vähäsen vain, olen kateellinen 50D:stä. Mutta se on varmaan ihan tyhmä kamera jolla ei tee mitään, niinhän. 😀 Vieläkö muistat sopimuksemme 50D vaihdosta 350D? Saat mukaan ruotsin- ja tanskankieliset ohjekirjaset.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s