Tell me that I’m special even when I know I’m not

Tekevälle sattuu ja niin edelleen..

Yleensä Amor on koiramaailman varovaisin persoona pienien koirakavereidensa kanssa ja ihmisten seurassa. Se ei näyki kun ruokaa tarjotaan käsistä, sen suusta voi kaivaa vaikka herkullisimman lihapullan ja se antaa pikkukoirille aina periksi. Mutta mitä tapahtuikaan tänään!

Kun tulin pitkän päivän jälkeen kotiin ja käytin koiran äkkiä ulkona ja tultiin sisälle, menin matolle makaamaan kun A oli niin hurjan iloinen ja onnesta soikeana kun sai tervehtiä minut niinkin läheltä kuin mahallani maaten. Se sai pikkuhepulin ja raapaisi mulle oikeaan poskeen verinaarmun. Aluksi en sitä edes huomannut, mutta kun alkoi kohota poski ja tuntui sellainen viiru poskessa niin piti käydä katsomasa peilistä.
Olen ällistynyt! En vihainen, oma vikahan se oli kun lattialla makasin ja koira hepuloi.

Tästä tuli taas vuoden kiinnostavin blogimerkintä.. oi kyllä vaan!

Valkoinen myrsky

Amor, se sinun lenkin pala on varmasti heitetty roskiin.. mie pahoin pelkään sitä”, sanoi isä kun Amor juuri tuossa kerjäsi jääkaapilla osuuttaan välipalasta. Äiti lienee pistänyt säästellyn makkaranpalasen siis roskikseen. Täällä on ihan järkyttävä ilma.. Aamulla menin lukioon isän kyydissä ja tuuli otti kiinni autoon, isot puut huojui kaksinkerroin ja mummoja lensteli tuulen mukana. Amor kävi aamulla vaan pikapissalla ennen lähtöäni ja jäi päiväksi taas äidin seuraan. Kun palasin kolmen maissa kotiin, tiet oli tukossa, lunta paikoitellen puolimetriä, ja kokoajan vaakatasossa tuli lisää aiheuttaen lumipyörteitä. Tuuli oli hurjan voimakas, tuntui ettei eteenpäin päässyt kun kunnolla puuskahti!

Kun pääsin meidän tielle ja katsoin pihallemme, olin yhtäaikaa masentunut ja hurjan iloinen. Oli todella kaunista kun kaikkialla näkyi vain valkoinen myrsky ja valoa riitti, toisaalta, ahdisti huomata ne metrin korkuiset lumidyynit mitkä myrsky oli pihallemme tehnyt! Amorin päästin ulos, ei huvita lenkkeillä, onneksi samaa mieltä on Amorkin. Kävi äkkiä pissalla ja tarpoi itsensä korkuisessa hangessa luokseni. Sisällä sai kamalan hepulin ja nyt näyttää hieman tylsistyneeltä.