Tekevälle sattuu ja niin edelleen..
Yleensä Amor on koiramaailman varovaisin persoona pienien koirakavereidensa kanssa ja ihmisten seurassa. Se ei näyki kun ruokaa tarjotaan käsistä, sen suusta voi kaivaa vaikka herkullisimman lihapullan ja se antaa pikkukoirille aina periksi. Mutta mitä tapahtuikaan tänään!
Kun tulin pitkän päivän jälkeen kotiin ja käytin koiran äkkiä ulkona ja tultiin sisälle, menin matolle makaamaan kun A oli niin hurjan iloinen ja onnesta soikeana kun sai tervehtiä minut niinkin läheltä kuin mahallani maaten. Se sai pikkuhepulin ja raapaisi mulle oikeaan poskeen verinaarmun. Aluksi en sitä edes huomannut, mutta kun alkoi kohota poski ja tuntui sellainen viiru poskessa niin piti käydä katsomasa peilistä.
Olen ällistynyt! En vihainen, oma vikahan se oli kun lattialla makasin ja koira hepuloi.
Tästä tuli taas vuoden kiinnostavin blogimerkintä.. oi kyllä vaan!
