Lomaaaaa ja laiskuutta

Jo puolitoista viikkoa sitten minun oli tarkoitus kirjoittaa juttu turisteilustamme Rovaniemen näyttelyissä, mutta se jotenkin sitten jäi tekemättä..!

Toissaviikon sunnuntaina olimme Oulussa, mukana yorkkitreffeillä. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan kovin onnistunut kun lauantaina ”seurueemme” irski kaksoisvalioitui ja yorkki sai cacibin, molemmat olivat samalla rotunsa parhaita hyvillä arvosteluilla. Sunnuntaina Amor oli elämänsä ensimmäistä kertaa kunnon koirapuistossa ja vielä vieraiden koirien läsnäollessa: saldona nolla raatoa, jee! 🙂

Viimeviikko oli viimeinen työviikkoni, loppukesän olen siis melko vapaa ja suunnitelmissa on ainakin käydä taas siskon luona Umeåssa ja loppukesästä kenties poiketa ystävän luo Joensuuhun..
Kohta aijon myös pistää tilaukseen uuden putken.

Lipastoa tonkiessani löysin tänä iltana kortin joka nosti tosiaan muistoja mieleen. ”Onnea Amor 2v!!!” Siis todellako avasin sen kirjeen kohta viis vuotta sitten? Häh? Mihin katosi päivät? Mitä ihmettä täällä tapahtuu, siis viisi vuotta noin vain, hupsis. Seuraavassa kortissa pitää onnitella seitsemän vuotiasta, kammottavaa. Maailman parasta seitsemänvuotiasta.

Juhannuksen vietin kavereiden seurassa, muuten tuntuu ettei mitään ole tapahtunut enkä mitään ole saanut aikaiseksi. Paitsi ainiin! Taisin eilen pilata Amorin naaman innostuksissani, odotamme snautseri-ilmeen takaisinkasvamista toivottavasti jouluksi. Tein hyvän huomion siitä, että kulmakarvat voi myös NYPPIÄ, ja se vasta olikin huomaamattoman hauskaa!

Huomenna (tiistaina) ilmeisesti tiedossa seitsemän tunnin linkkarimatka, sinne Umeååån. Toivon että sää olis sopiva autossa istumiseen, eikä linkkari olis koko matkaa ihan täynnä. Onneksi Amor on hyvä reissukoira!


Nysäkulmat

Terveen paperit!!

Käytiin ell:llä ja PISSANÄYTE OLI PUHDAS! Voi miten helpottunu olo, ei tulehdusta eikä kiteitä. Nyt jatketaan ylläpitoruualla sitten ja toivotaan ettei ne inhottavat enää uusiudu. Jee! Ensimmäisen pissanäytteen Amor pilasi, nostamalla takajalkansa hassusti pissakuppiin ja sitten siellä oli havuja ja hiekkaa.. onneksi toisella kertaa sain otettua hienosti puhtaan näytteen. 😀

Mutta, tämän kunniaksipa alan nyt opettamaan Amorille uutta temppua kun käytössä on pitkästä aikaa raksuja! Amor hyrrää jo tuossa vieressä lattialla kun naksuttelin parin tempun verran. Jipii jihuu, ei se ehkä kuolekkaan ihan vielä vaivoihinsa..

Talviturkit lähti



Me lähdettiin eilen (koska kirjoitan tätä yöllä) illalla kymmenen maissa käymään rannalla, tarkoituksena vaan tuulettaa ajatuksia ja nautiskella ilta-auringosta. Lopulta pistin molemmat koirat kuitenkin uimaan, enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti.. Amorin tyyli on pärskytellä hurjana etujaloilla ja edetä melkein pystysuorassa asennossa rantaa kohti, Mäkärä käyttää takajalkojaan hurjan tehokkaasti ja häntää peräsimenä. 🙂
Hassua ajatella, että Amor täyttää seitsemän. Kun koira on seitsemän vuotias, ei siitä voi enää puhua nuorena.. eihän? Jälleen olen usein ajautunut ajattelemaan tulevaa ja Amorin vanhenemista. En luonnollisestikkaan tahdo sen vanhenevan. En voi kuvitella heikkokuuloista koiraa joka ei enää pääse hyppäämään mulle syliin, tai joka ei uskalla nousta portaita. Amor on nyt Juuri Sopiva – voisiko sen ikääntymisen pysäyttää heti nyt kiitos?
Mäkärästäkin huomaa sen olemuksen ”kuivuneen”. Se ei johdu laihtumisesta tai karvojen lähtemisestä, vaan koira on vanhentunut ja ehkä vähän rupsahtanut. Mitä teen kun joskus huomaan Amorin kuivahtaneen? Vai onko se jo alkanut rupsahtaa, enkä vain näe koirassani tapahtuvaa muutosta? Eeeii.. mieluusti jättäisin ne ajatukset toistaiseksi ajattelematta.

Mäkärä tarkkaavaisena

Amor, Mäkärä & Aapeli tänään