Talviturkit lähti



Me lähdettiin eilen (koska kirjoitan tätä yöllä) illalla kymmenen maissa käymään rannalla, tarkoituksena vaan tuulettaa ajatuksia ja nautiskella ilta-auringosta. Lopulta pistin molemmat koirat kuitenkin uimaan, enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti.. Amorin tyyli on pärskytellä hurjana etujaloilla ja edetä melkein pystysuorassa asennossa rantaa kohti, Mäkärä käyttää takajalkojaan hurjan tehokkaasti ja häntää peräsimenä. 🙂
Hassua ajatella, että Amor täyttää seitsemän. Kun koira on seitsemän vuotias, ei siitä voi enää puhua nuorena.. eihän? Jälleen olen usein ajautunut ajattelemaan tulevaa ja Amorin vanhenemista. En luonnollisestikkaan tahdo sen vanhenevan. En voi kuvitella heikkokuuloista koiraa joka ei enää pääse hyppäämään mulle syliin, tai joka ei uskalla nousta portaita. Amor on nyt Juuri Sopiva – voisiko sen ikääntymisen pysäyttää heti nyt kiitos?
Mäkärästäkin huomaa sen olemuksen ”kuivuneen”. Se ei johdu laihtumisesta tai karvojen lähtemisestä, vaan koira on vanhentunut ja ehkä vähän rupsahtanut. Mitä teen kun joskus huomaan Amorin kuivahtaneen? Vai onko se jo alkanut rupsahtaa, enkä vain näe koirassani tapahtuvaa muutosta? Eeeii.. mieluusti jättäisin ne ajatukset toistaiseksi ajattelematta.

Mäkärä tarkkaavaisena

Amor, Mäkärä & Aapeli tänään

2 thoughts on “Talviturkit lähti

  1. sarianne,
    kiitos järkevistä sanoista.. olet oletettavasti niin oikeassa. Mutta Mäkkis on kyllä kuivahtanut ihan varmasti :D. Kuiva ämmä..

    Samaa itselleni hoen, että Amor on VASTA 7, ei JO. Käppänäthän elää usein pitkään ja Amorkin on ollut niin perusterve koira (kopkop).

  2. Pöh! Ei seitsemän vuotias ole mikään vanha! Päinvastoin! Siis isoissa koirissa ehkä, mutta ei nyt sentäs näissä pikkusissa. Sää vaan kuvittelet Mäkäränkin kuivahtamisen 😉 Hanni on kuivahtanut, siis niitä lihaksia ei enää ole samoin, kuin nuorempana, mutta silläkin tämä ilmiö on aika uusi. Vasta parin vuoden takaa. Elvis on ihan elämänsä kunnossa 🙂

    Ei sitä koiran ikääntymistä kannata vielä ainakaan tuossa vaiheessa miettiä. Ainakaan siten, että stressaisi. Kylllä sä sitten myöhemmin sen huomaat, että ihan turhaan hermoilit asiasta. Hyvässä lykyssä Amorilla on vielä hieman yli puolet elämästä jäljellä. Ei kannata käyttää sitä aikaa murehtien 🙂 Mä oon aina tätä hokemassa joka paikassa, mutta siis nyt, kun oma Elämänsä Koira on pian 15v, niin sen huomaa, kuinka turhaa se murehtiminen on.

    Hieno toi eka kuva! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s