Mistä aloittaisi kertomisen..

Kaksi päivää arkea takana, ei se nyt vielä niin pahalta tunnu.


Taavi, Eppu ja Amor

Tiistaina tuntui, kun piti jättää kaikki ihanuus taakseen ja suunnata linkkarilla kotiin.

Kauan odottamani kyläily toteutui perjantaista tiistaihin – Jonnan, Taavin ja Epun luona Joensuussa. Epäilemättä voin nyt sanoa, että takana on kesäloman parhaat neljä päivää, ja varmaankin samalla elämäni paras kesäloma. Koitan välttää tämän merkinnän muuttamista satasivuiseksi novelliksi, vaikka vaikeaa se on..
Käytiin lenkkeilemässä useamman tunnin reissuja kerrallaan joka päivä, lammella ja pelloilla ja metsässä ja ties missä. Me ihmiset käytiin elokuvissa ja pidettiin kotona koirien kanssakin leffailta. Aamut alkoivat aina Karjalaisen lukemisella ja yhtä päivää lukuunottamatta lämpötila ylitti aina 30 asteen. Me Amorin kanssa oltiin pohjoisen lämpötiloihin tottuneina ihan hirveän näköisiä ja oloisia, kärsiviä hikiklimppejä vaan..

Matkan aikana Amoriin ei ihme kyllä tarttunut ainuttakaan punkkia, Jonna pojista niitä kyllä löytyi. Amor, Taavi ja Eppu tulivat hienosti toimeen, paljon odottamaani paremmin. Mitä nyt pientä kolmiodraamaa oli ilmassa, kun Amor rakastui joka solullaan Eppuun, eikä Taavihitler olisi sitä tohtinut sallia. Yhtään rähinää ei kuitenkaan päivien aikana syntynyt! 🙂

En osaa oikein kirjoittaa mitään.. vielä kahdenkin päivän jälkeen on ajatukset ihan sekaisin päässä. Enimmäkseen olen vain äääärettömän tyytyväinen reissuun ja tapaamiseemme ja iloinen kaikista mahtavista muistoista mitä syntyi, ja iloinen Amorin puolesta kun se sai kavereita.. silti takaraivossa kolkuttelee ikävä ja kamala harmi siitä, että välimatka on niin pitkä täältä sinne. Yritän pysyä optimistisena ajattelemalla, että kaikki se parhaus on vain linkkarimatkan päässä (tiistaina siis vietettiin n. 8 tuntia autoillen).

Kuvia otettiin muutama: minun koneelleni siirtyi lopulta noin 1300 kuvaa, ja Jonnakin ehti ottaa kai sellaiset 900! Hyvällä tuurilla sieltä löytyi pari julkaistavaksikin kelpaavaa. Koska tiiän Jonnan lukevan tämän tekstin niin kiitos vielä tässä ja toivottavasti nähdään (mahdollisimman pian) uudestaankin! Rapsutusterveisiä hepuli-Epulle ja Nirsalle!

@ Helsinki (Rastila-camping)

Junamatka sujui hyvin, Ouluun asti lemmikkivaunu oli ihan täynnä, mutta Amor käyttäytyi mallikelpoisesti. Oulusta melkein Helsinkiin asti saatiin olla yksin. Yön aikana yhden tunnin sain nukuttua, Amor nukkui tosin lähes koko 11 tuntisen matkan! Tampereella käytiin aamuneljältä käveleskelemässä asema-alueella, veturit kolisteli ohi ja Amor ei edes korvaansa lotkauttanut.

Kirjoitan nyt asuntovaunusta, vanhempani ovat Tallinnassa ja itse tahdoin jäädä tänne Amorin kanssa. Amor on ehtinyt kokea vaikka mitä, metrolla matkustamisesta kauppakeskuksessa kävelyyn (kaikkea mitä kotona ei ole mahdollista harrastaa)! Risuparta on ottanut uudet jutut lunkisti vastaan, ihankuin ne kuuluisivat jokapäiväiseen elämään.

Ennen lähtöämme junailemaan Amorin iho mahan alueelta ärtyi, ilmeisesti nokkos-iskun vuoksi ja päädyimme ostamaan kaulurin väliaikaiseen käyttöön, että iho saa rauhoittua ilman jatkuvaa nuolemista ja siten parantua. Amor ei vaikuta olevan kipeä – nokkosien jälkeinen nuoleminen jäi vain päälle ja jos ei Amorin oma-aloitteista hoitamista jotenkin estä, uskoisin että kierre olisi loputon eikä ärtynyt iho ehtisi palautua. Onneksi Amor ei ole kaulurista moksiskaan, ei yritä repiä pois eikä ulise kurjuuttaan.

Pistin pari kuvaa tylsän tekstin sekaan, ne on sitten vaan pienennetty ja merkitty. Ylihuomenna näen toivottavasti kesän odotetuimman ihmisen, siitä sitten varmasti myöhemmin.. 🙂 jee!

Jos sä menet pois, keneen sitten luottaisin, itseeni en ainakaan

Hyvästi heinäkuu!
Junaliput Helsinkiin on tuossa pöydällä.

Äiti ja isä lähtivät asuntovaunun kanssa ajamaan edeltä, ovat yöpyneet Kalajoella ja missä lie ilman meitä – varmaan mukavaa vaihtelua heillekkin välillä olla ilman minua :-D.

Yöjuna Helsinkiin lähtee Kemin asemalta maanantaina klo 19:39 ja on aikataulun mukaan perillä pääkaupungissa aamulla 06:54. Matkustuspaikkamme on lemmikkivaunussa, ikkunapaikalla 171. Ennen tätä olen Amorin kanssa kerran junaillut, se matka kesti vain reilun tunnin silloin. Nyt on edessä yö junassa! Vähän kyllä jännittää, jos siellä yöllä ihmiset ramppaa edestakaisin ja jos lemmikkivaunu on täynnä levottomia otuksia. Toivon silti parasta. 🙂

Tiistaina myös uus objektiivi liittyy laumaan, keskiviikon ja torstain vietän vanhempien kanssa reissaten ja lopultakin perjantaina auton nokka suuntaa Joensuuhun! Tätä ON odotettu, menen ystävän luokse kyläilemään. Tämän hetken tunnelmat: jännittää, odotan innolla, naurattaa, kauhuissani olen..