Hyvää syntymäpäivää rakas Amor 7v!

31.12.03 syntyi Ruotsissa pieni musta snautserinpoikanen, ja nyt Amor täyttää jo seitsemän vuotta. Kiitos kaikesta mitä ollaan yhdessä koettu ja toivottavasti niitä hetkiä on edessä vielä vähintään yhtä paljon! Olet maailman paras koira, tärkein ystävä ja paras salaisuuksien pitäjä. ♥:llä Josefiina
”yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo”

Katsaus vuoteen 2010 ja lupaukset vuodelle 2011

Vuonna 2010 meille tapahtui hyvää ja huonoa.

  • vierailut Jonnan ja poikien luona Joensuussa
  • paljon reissailua – junia, busseja, tavallisia autoja ja pyöräkyytejäkin
  • episvoitto toukokuussa!
  • turisteilemassa näyttelyissä
  • ihanasti vanheneva harmaaparta
  • koira jonka kanssa elän kohta symbioosissa..
  • virtsakividiagnoosi, erikoisruokavalio
  • kesälomalla tulehdus mahan ihossa
  • remmiräyhäyksessä ei juuri parannusta
  • mielenosoituksellista ajoittaista sisälle merkkailua
Kaiken kaikkiaan vois sanoa että kuitenkin jäätiin plussan puolelle:). Amor eli kesällä pari viikkoa vieraassa taloudessa kahden vieraan poikakoiran kanssa aiheuttamatta kriisejä tai tappeluita, mikä oli hyvä saavutus sinänsä. Epiksiin mentiin heti kun itse uskalsin ja koira teki mitä pyydettiin ja se riitti möllien voittoon! Harmaita karvoja tulee yhä enemmän ja mitä yllättävimpiin paikkoihin (etutassujen sisäpuolille? mitähän myöhässä olevaa värivirhettä tuo koira kasvattelee) ja suussa ainakin yksi hammas meinaa tippua kyydistä. Olen tosin uhannut vieväni harmaaparran vetskukehään jos se vielä vuoden päästä köpöttelee omilla jaloillaan, hampaat suussa ja turkki yhtä hyvälaatusena. Plaah, kuulosti ehkä turhan itsevarmalta.. eikä Amor edes tykkää köpöttää kehää ympäriinsä.


Kiitos kaikille blogiamme lukeville kuluneesta vuodesta! Juttujen taso laskee kuin lehmän häntä (kylläpä keksin hauskan vertauksen, hehheh..), eikä kerrottavaakaan ole enää paljoa kun varsinaisia harrastuksia ei ole. Olen puhunut paluusta agitreeneihin ja kenties hakumetsään jos Amor pysyy hyvässä kunnossa ja saan sen ajokortin vuoden päästä. Täältä maalta on oikeasti hankalaa kulkea ilman omaa autoa. Tietysti Amor on siihen mennessä veteraani-ikäinen, että pitää katsoa sitä silloin. Aina kannattaa silti toivoa..
Puhumani pentukuume saa odottaa, sen verran mulla on vielä järkeä päässä. Mitään uutta ei koirarintamalla tule varmasti tapahtumaan vuoden 2011 aikana. Amor on ainoa koirani, ja kenties on sitä loppuun asti – ainokainen. Aikaa ei pennulle liikenisi lukion kolmosvuonna, ja Amorkin varmaan vanhenee tyytyväisempänä ilman ylimääräistä huomionvarastajaa ja sänkypaikan viejää. 😀
Lupaukseni vuodelle 2011:
  • enemmän lenkkeilyä, oikeasti! oon laiskistunut hurjasti
  • kunnonkohostusta tai edes ylläpitoa
  • loppuvuodesta katsellaan, palataanko agilityyn
  • Amorista tulee VETSKU?! mitä ihmettä oikeesti..