Aatukaapeli

Affenpinseripoika Aapeli on ollut meillä hoidossa noin viikon ja sairastellut nyt pari päivää.

Ensin meni maha sekaisin ja sitten oksennettiin, lopulta koira ei suostunut syömään mitään ja makasi vain pedillään masentuneena. Olo oli hankala ja koira oli kiukkuinen. Tänä aamuna kotihoidettiin parafiiniöljyllä ell:n neuvojen mukaan ja saatiin aika eläinlääkärille – ihme ja kumma vielä samalle päivälle, onneksi! Iltapäivällä lähdettiin lääkäriin kysymään viisaammilta apua.

Aapeli tutkittiin, juotettiin varjoaine ja kuvattiin kaikenkaikkiaan kolmesti! Pikku apina käyttäytyi mallikelpoisesti. Piikitettiinkin varmaan neljästi. Kuvauksissa ei paljastunut mitään hyvää.. joku köntti siellä oli tukkimassa uloskäynnin ja sisäänmenonkin. Eläinlääkäri ei osannut sanoa mikä kyseinen tulppa on, ja onko se ennen ollut siellä vai onko se syöty. Lääkäri näytti ensin vakavalta, puhui leikkauksesta ja siitä kuinka se pitäisi tehdä mahdollisimman pian, ja kysyessä leikkauksen luonteesta, kerrottiin että ainahan ne on vaarallisia kun joudutaan niin aukomaan.. Meitä pyydettiin odottamaan, kun oltiin saatu suolen toimintaa nopeuttava pistos ja neuvottiin liikuttamaan koiraa. Ulkona oli -25 astetta pakkasta, Aatun tassuthan jäätyi lähes välittömästi :/. Siinä sitten juostiin välillä pihalla ja istuttiin odotushuoneessa, kun muita koiria kävi välillä rokotuksissa. Odoteltiin vain josko lääke olisi saanut köntin liikkeelle.
Itku kurkussa odoteltiin ja mielessä ehti käydä kyllä kaikki. Lopulta meidät pyydettiin taas sisään ja kuvat otettiin jälleen, ja sitten menimme katsomaan kuvia. Viimeistään tässä vaiheessa allekirjoittanut itki, Aatu sylissään, kun eläinlääkäri hymyillen ilmoitti varjoaineen pääseen eteenpäin, tukos siis oli lähtenyt liikkeelle! Helpotuksen määrää tuskin voi sanoin kuvailla.
Kuinkahan monesti siinä vakuutin Aapelille kotimatkan aikana, että saa kakkia ihan minne haluaa ja kuinka paljon haluaa, kunhan synnyttää jouluyllärinsä pian ulos. Apteekista haettiin pahoinvointilääkkeet ja ell:n määräys oli niiden lisäksi paljon nesteytystä ja sopivasti liikuntaa, ja sitten voidaan vain odottaa.
Nyt ollaan kotiuduttu, Aapeli öljytty ja odotetaan. Kohta menen pukemaan mustat pojat ja käydään käveleskelemässä. Päivän päätteeksi ei voi kuin sanoa, että onneksi tämä on ohi.. Paras joululahja, kun kyseessä ei ollutkaan mitään NIIN vakavaa, mitään leikkausta vaativaa, mitään joka uhkaisi enää Aapelin henkeä.
Aatu toivottaa kaikille iloista joulumieltä ja parempaa vuotta 2011! Poika on piristynyt illan aikana huomattavasti ja ruokakin kelpaisi. Nyt tosiaan vaan odotetaan. Loppuun pari kuvaa viimetalvelta Aapelista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s