Me käytiin jäällä!

Koeviikko ja kaikkea tekemistä, ja tietysti juuri silloin sattuu hyvät ilmat. Jokseenkin niin kovin tyypillistä.

Kävin tänään Amorin ja Aapelin kanssa jäällä, ilman sen suurempaa tarkoitusta. Kamera oli mukana ja taskut raksuista pinkeänä, jos Aapeli keksisikin juosta kotiin. Nyt mulla on jo oikeastaan kiire lukemaan psykologiaa, joten linttaan kuvat vaan tylsästi näin…

Kuljin valtateitä ja myrskysäitä ja niitä ja näitä…

Ell:llä laitettiin vain rabiesrokote, koska nelosrokote meneekin vanhaksi vasta vuoden päästä. Varmuuden vuoksi laitettiin vielä erimerkkinen rabiesrokote. Kaikki meni tosi hyvin, Amor käyttäyty kympin arvosesti ja lähettiin kotiin hyvillä mielin.

Nyt 20 yli kahdeksan sanoin kaverille mesessä, että ompa koira levoton ja sanoin että toivottavasti ei ala turvota. Aijoin lähteä iltalenkille. Otin Amorin syliin ja mitä hittoa… kuono rypyillä, huulet minun sormen paksuset ja silmät punaset ja turvonneina. Että semmosta tänään. Ens yö varmaan nukutaan melko huonosti. Ehkä kymmenen minuuttia sitten, joskus 20:30 annoin kyytabletin. Kumpa se alkais vaikuttaa pian, Amor on ihan tuskasena. Minun syytä kaikki, jos en olis raahannu sitä myrkytettäväksi niin mitään reaktiota ei olis!

Amorille siis tuli tämä reaktio taas, tällä kertaa sen tulemiseen vain meni kauemmin aikaa. Illalla puoli kymmenen maissa turvotus laski, mutta vielä tunnin ajan Amor kutisi todella pahasti. Se raapi itseään ja oli todella surkean näköinen. Iho punotti ja siihen nousi pieniä patteja. Onneksi yhdentoista jälkeen tilanne rauhottui, Amor ja mie saatiin nukuttua rauhassa. Aamulla Amor oli oma ponteva itsensä, vailla merkkiäkään edellisiltaisesta. Soitin eläinlääkärillemme, joka oli pahoillaan tapahtuneesta ja mietittiin sitten, että kannattaako Amoria enää rokottaa. Tämä nyt laitettu rabiesrokotus menisi vanhaksi vasta vuonna 2014 ja Amor olisi silloin jo 11 vuotias, joten jos sinne asti selvitään niin en varmaan ala vanhaa enää kiusaamaan.

Vuoden päästä olis nelorokote kuitenkin tulossa, pitää miettiä laitetaanko sitäkään. Tämä tietysti rajoittaa haaveita agilitykilpailuista.. Mutta onhan meillä vielä vuosi aikaa miettiä. Toinen juttu on Amorin passi, kun asutaan Suomen ja Ruotsin rajalla, niin sitä passia kyllä tarvii. Onneksi se ei kuitenkaan ole nyt ajankohtaista, murehtia tuosta.

Pääasia että Amor tuli nopeasti kuntoon ja tiedetään nyt, ettei se jostain syystä enää kestä raivotautipiikkejä.

Ihmeellinen pullakoira

Isä oli tullut illalla kotiin, mennyt olohuoneeseen ja nukahtanut tv:n ääreen. Herätessään isä oli paikallistanut Amorin nukkumasta keittiön pöydällä! Voi, sitten isä oli muistanut päivällä pöydälle jätetyt tuoreet pullat ja mitä? Pullat olivat koskemattomina siinä keskellä pöytää, lautasellaan. Isä ei ollut meinannut uskoa koko koiraa, että onko se tosiaan hypännyt tuolin kautta ensin pöydälle katsomaan ikkunasta tielle, sitten nukahtanut siihen pullalautasen viereen!

Että onkohan sillä joku aistipuutos vai mikä.. mutta näin on käynyt ennenkin, olen unohtanut sängylleni avatun suklaalevyn lähtiessäni kauppaan. Jotenkin pidän (liiankin) itsestäänselvyytenä, ettei Amor koske ilman lupaa.
Mutta niin, tällainen ihmeellinen kertomus lauantain kunniaksi. Koira joka ei ollut koskenut pulliin. Tottelevainen Amor, ehkä liiankin. Jäisikö tuo edes henkiin jos vaihtoehtona olisi varastaa ruokaa tai kuolla nälkään.. 
No eiköhän se silloin ottaisi pullan tai toisenkin. Mutta tänään ei. 
Säästyi pullat iltakahveille.