Mätsärit käyty ja tuttuja nähty

Alkaa itseäkin hirvittää tämä postaustahti.. 😀

Mätsäreissä käytiin ja Amor käyttätyi lähes mallikelpoisesti, ei räjähtänyt pahemmin kellekkään ja sieti vieraat koirat lähellään. Mulle jäi ainakin hyvä mieli, ei olla käyty varmaan vuoteen missään ja nyt kun kiivettiin hallilla portaita yläkertaan niin mieleen tuli niin selvästi miltä tuntui kiivetä ne portaat kerran viikossa agilitytreeneihin mennessä. Mie haluan takas treeniryhmään! (Tämä tulee tapahtuun kunhan saan ajokortin, ellei asiat mene ihan sekasin)

Me oltiin kehässä kääpiövillakoiran parina, Amor oli notkea ko näkkileipä ja niin mahdollisimman tönkkö kun yritin seisottaa tai liikuttaa sitä ja ensin minua meinasi alkaa ärsyttämään, mutta loppua kohti alkoi vain hymyilyttämään.. enhän itsekään perusta esiintymisestä, ei voi koiraakaan pakottaa olemaan onnesta soikeana. Villakoira esiintyi ja seisoi sievästi, ihan oikeutetusti se sai sen punaisen nauhan. Sinisten kehässä ei mennyt mitenkään, siellä Amor tosin seisoi sievemmin :). Vähän hirvitti huomata, kun meidän edellä oli australianterrieri ~10 vuotiaan esittäjänsä kanssa, tuli niin semmonen olo että tuossa me oltiin Amorin kanssa kohta 7 vuotta sitten (ja voitettiin silloin muuten pennut)! Ei jäänyt mitään hampaankoloon vaikka kehässä maannut ja esittäjäänsä näykkinyt aussi pääsi sinisistä jatkoon, näin miten iloinen se tyttö oli koiransa kanssa kun tuomari heidät valitsi palkintosijoille. Mutta että siitä oikeasti alkaa olla seitsemän vuotta kun mie kiersin Amorin kanssa kehää, itse 10 vuotiaana ja Amor puolivuotiaana. Mitä oikeasti tapahtu, että seitsemän vuotta noin vaan meni..

Tuomarista haluan kuitenkin vähän marmattaa, kun mätsärit on leikkimieliset näyttelyt jonne pääsee sekarotuisetkin ja kaikki viallisetkin yksilöt, niin onko sitten tuomarin asia kysellä millainen purenta kääpiösnautserilla kuuluisi olla, tai millaiset etukulmaukset pitäisi olla – vihjailevaan sävyyn? Ilmoitan Amorin enskerralla vaikka sekarotuiseksi jos tuomaria kiinnostaa enemmän koirani rotumääritelmänmukaisuus ja purennan oikeus kuin muut asiat mätsäreissä!
Mutta niin, ei muistella pahalla. Oli kiva kuitenkin käydä katselemassa entisestä treeniporukastakin tuttuja naamoja (ja heidän uusia koiriaan…) ja huomata kuinka hienosti Amor liikkui ja esiintyi…päästyään ulos kehästä :D! Hehe, nokkela poika..

Pakko kai myöntää ettei Amor ole näyttelykoira, edes leikisti ja epävirallisesti.

Amor 7v 3kk

Terve suu on pääasia

Amorin etuhampaat voivat tällähetkellä hyvin, mitään mömmöä ei ikenestä tule ja hengityskään ei enää haise! 🙂 Olen kuullut varottelua siitä kuinka tämä ilo voi jäädä väliaikaiseksi kun tällaisilla tulehduksilla on tapana uusia, mutta en halua murehtia siitä nyt. Amorin suu on terve ja antibioottikuuri syödään nyt loppuun ja pidetään sormet ristissä tulevaisuuden varalta.

Tänään pitkästä aikaa shoppailin Amorille.. Heijastinliivin löytökorista, uuden samettihiiri-vinkulelun kissojen osastolta, uuden naksuttimen kadonneen tilalle ja Nutrolin ravintoöljyä! Kadonneen naksuttimen etsinnässä ei auttanut aika eikä epätodennäköisistä paikoistakaan etsiminen, joten päätin ettei uusi naksutin ole mahdoton investointi. Naksuteltiin illalla pitkästä aikaa, yritän opettaa Amorille nyt ehkä sadannetta kertaa kumartamista ja kaikenlaista aivojumppaa vaan. Nutrolinista olen lukenut paljon hyvää ja ajattelin kokeilla sitä Amorille – siitä tuskin mitään haittaakaan on. Pitänee tarkkailla jos sillä on jonkunlaisia vaikutuksia kuiviin varpaisiin tai harottavaan turkkiin, olen tosin vähän skeptinen tällaisissa asioissa.

Huomenna on aamupäivällä yhdeltätoista mätsärit Torniossa ja me mennään Amorin kanssa huvikseen käymään. Tuskin luimukorvainen herraparta sieltä mitään voittaa (ellei sitten voita itseään..) mutta kuvittelisin muiden koirien näkemisen piristävän, kun ollaan istuttu kotona aika paljon viimeaikoina.

Antibioottikuuri ja lenkkeilyä kaukana kaikesta

Soitin keskiviikkona eläinlääkärille, koska olen tammikuusta asti hoitanut Amorin kipeää ientä tuloksetta. Kun me käytiin tammikuussa rokotuksilla ja mainitsin ienongelmasta (ikenestä on tullut mätää ja jo ennen ell-käyntiä olin alkanut putsaamaan sitä vedellä ja topsilla) niin päätettiin odottaa ja katsoa koska tilanne ei näyttäny pahalta.
Eilen sitten klo 11 mentiin esitteleen purukalustoa eläinlääkärillemme. Ensin ell katseli suuta ja nosteli partaa pois edestä, lopulta kysyi multa että missä täällä suussa muka on vikaa. Amorin suu on siis muuten tosi hyvässä kunnossa (ei hammaskiveä tai mitään sellaista). Yläetuhampaista kolme keskimmäistä sai lopulta poistouhkauksen, ellei saamamme vahva antibioottikuuri paranna tulehdusta ja pidä sitä poissa. Ell sanoi, että saatetaan joutua poistamaan hampaita ja kysyi näyttelyharrastuksesta – totesin että koira tykkää esiintymisestä yhtä vähän kuin omistajakin ja jos parantuminen vaatii hammasrivin harvennusta niin mulla ei ole mitään sitä vastaan. Lääkäri totesi vielä, että voitaisiin jättää tuohon keskelle yksi hammas niin näyttäisi hauskalta. 😀 jooh.. no, kotiuduttiin sitten kuitenkin apteekin kautta Clindabuc Vet-lääkkeiden ja ”yläetuhampaissa periodontiitti”-diagnoosin kanssa. Nyt napsitaan näitä niin kauan kuin pitää ja koska ennuste tulehduksen poissapysymiselle ei ole kauhean hyvä, niin myöhemmin joskus varmaan saadaan kotiin koira jonka hymy on muutamaa etuhammasta harvempi.

Perjantaina käytiin noin tunnin lenkillä metsäteillä ja eilen yli parin tunnin lenkillä viljelysteillä ja mentiin kelkanjälkiä pitkin pelloilla ja metsässä. Amor nukkui sikeästi eilisillan kyllä, ihmetteli varmaan vähän omistajaan iskenyttä lenkkeilyinnostusta. Vähänkö harmitti kun otin kameran mukaan ja ilma oli ihan mahtava (aurinkoa ja lämmin) ja maisemat niin nätit ja kuinka ollakkaan kameran akku loppui kun olin unohtanut ladata sen. Niin tyypillistä mulle..