Hammaspäivitys

Tämän tekstin lopussa kenties viimeinen kuva Amorin kokonaisesta hymystä, voinette huomata vetäytyneet ikenet ja likaiset hampaat. Kirjoittaja alkaa olemaan taas enemmän elävien kirjoissa, kohta vois ehkä lähteä jo lenkille (kyllä, Amor ei ole käynyt kävelemässä sitten viime torstain)! Ollaan vain totuteltu arkeen ja piiloteltu raksuja minun huoneeseen ja muuta tylsää, mutta meneehän se elämä näinki. 😀 Nyt Ampu nukkuu kerällä poroviltillään, tietämättömänä huomisesta yhteydenotosta ell Heiskaseen. Haluan tuon suun kuntoon ennekö alkaa loputki hampaat menemään huonompaan suuntaan ja se patti (joka punotti eilen?) pitää saada analysoitua että voin lopettaa siitä huolehtimisen.

Viikon uutinen kenties tämä: eilen siivosin huonettani ja koska syön kurpitsansiemeniä joskus herkutellessani, nostin lattialta kurpitsansiemenen ja olin tiputtamassa roskikseen. Kunnes tajusin, että sillä on jalat!!! Inhotus kulki kylminä väreinä pitkin selkää kun tajusin löytäneeni kuolleen punkin omasta huoneestani. Jätin raadon hiirimatolle, koska halusin esitellä löytöni myös äidille (ei täälä ole koskaan ollut punkkeja). Palatessani huoneeseen äidin kanssa huomasin että pienet jalat huitoo ilmaa – se ei ollut kuollut tai litistynyt, vaan vain nälkiintynyt punkki! Hyi hitsi, enskesänä tiedossa varmaan punkkipantoja ja neuroottista koiran kampaamista täikammalla (tai ehkä ajelen sen kaljuksi). Ja yöksi Amor ei päässyt viereen, aitasin sänkyni kompostikehikoilla ettei punkkibussi_amor tule enää sängylleni varistelemaan salamatkustajia minun tyynylle. Onneksi se ei ollut kiinni Amorissa!


Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä – nauti siitä.


Kotona ollaan jee, video on tosin vanha, villiinnytin Ampua kesken lakanoiden vaihdon. Amor oli käyttäytynyt yorkkilauman jatkona hienosti, ei valitettavaa kenenkään osalta. Kiitos Kristiina! Minun leikkaus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta lopputuloksen pitäis kuitenkin olla oikeanlainen. Päästyäni eilen kotiin Amor haisteli minut tarkkaan ja käyttäytyi innostuksesta huolimatta tosi sievästi – ei yrittänyt hyppiä vasten tai muuta sellaista. Makasi sängyn vieressä lattialla vahtimassa minun unta ja nosteli päätään aina kun liikahdin. Ihana pieni tassuterapeutti.

Kohta pitää varmaan soitella sitten Amorin ell-ajasta, saatais patti pois tassusta ja purukalusto parempaan kuntoon. Mulla on ollut nyt sairaslomaa, jos hyvin menee niin oon ensviikolla jo lukiossa (muka abivuosi.. en usko)! Ulkona näyttää jo lupaavasti alkusyksyltä ja se tarkoittaa että kohta on syysloma ja joululoma ja minun ja Amorin synttärit ennenkuin huomaankaan. Katse eteenpäin – kärsitty on, mutta elämä jatkuu ja toivottavasti vähän parempana kuin ennen!