Kunpa elämä toimisi näin, veis’ mut minne haluun eikä myrskyjä päin

Joulukuu on mennyt nopeasti. Lumi on maassa ja lisää tulee vaan. Lahjat on avattu ja jouluruoat syöty. Ihminen tekstien takana täytti 18 vuotta ja huomenna Herrapartaki liittyy vetskukerhoon.. Amor sai joululahjaksi herkkuja, erikoisen ruokakupin (joka estää ahmimisen) ja puruluita. Myös Pompan, jos se lasketaan ennalta käyttöönotettuihin lahjoihin. Joulua vietettiin taas isolla koirakokoonpanolla: yorkit Urho, Mäkärä, Sylvi & Selma ja sitten yksi mustiainen eli Amor. Blogi on kai kuollut pystyyn, siltä se ainakin näyttää. Oi aikoja kun kirjoittelin monta kertaa viikossa..

Kuulumisten puutteesta huolimatta toivotamme kaikille parempaa vuotta 2012, ja toivottavasti vältytään ongelmilta huomenna! Amor nyt ei yleensä pahemmin ole korvaansa heilauttanut raketeille ja toivon että tämä käytös jatkuu. Me vietetään uutta vuotta ainakin parhaassa mahdollisessa seurassa, kun Jonna tulee Joensuusta asti tänne Tornioon meidän seuraksi! ☺


näkymä takaovelta..

Vaikken kanssasi tanssimaan oppinut, opin enemmän, opin sinut

Sitä vaan huomaa ajan kulun. Messarista palatessa minusta tuntu Amoria katsellessa, että se on mahdottoman ”käytetyn” ja kulahtaneen näkönen otus. Ne mustat käppänät kehissä viikonloppuna – ihan eri kategoriassa..  Päädyin taas katselemaan vanhempia kuvia Ampusta, ajoilta kun ei vielä harmaat karvat vallaneet tilaa parrasta ja kulmakarvoista ja kun hapsukarvat rehotti villiintyneinä ja punaisina. 22 päivän päästä vietetään vetsku-kekkereitä!

Alimmassa pääkuvassa Amor ei ole kuin juuri ja juuri parivuotias, sen pää on ehtinyt kuvanottohetken jälkeen ensin pullistua miehiseksi, ja sittemmin rupsahtaa harmahtavaksi roikkoposkipääksi. Toivottavasti voin istua kirjoittelemassa juttuja vielä monen vuoden päästä Herraparta sylissäni, kuten nyt. On se mahottoman tärkeä, ei sitä kaikkien kanssa jaeta elämäänsä kahdeksaa vuotta lähes katkeamattomasti 🙂 lässynlässyn jne

Imagination is more important than knowledge

Messari oli ja meni, mukaan tarttui paljon puhuttu ToppaPomppa (joka on vähän liian pitkä Amorille.. kuinka pieni käppänä mulla oikein on?) ja Mäyhkälle uusi nahkapanta. Siskon yorkista tuli lauantaina HeW11, ollen vieläpä molempina päivinä rop-vetsku. Go Urho! 🙂

En tiedä mikä paha karma messukeskuksessa on, mutta lauantaina multa meni 50d. Ja siis meni rikki, mitään ei varastettu tällä kertaa. Heitti erroria ja lopulta ei suostunut pysymään edes tajuissaan. Pariin kertaan tuli todettua, etten enää koskaan tule Helsinkiin kameran kanssa. Onneksi odottamaton ylösnousemus tapahtui sunnuntaina, kun uskollinen 50d palasi keskuuteemme ja ylimääräisenä palavasta sinisestä valosta huolimatta sain sillä kuvattua koko päivän! Helpotuksen määrää tuskin voi sanoin kuvata.

Meille on satanut lumi maahan, toistaiseksi on pysynytkin. Se taas johti perinteisesti siihen, että kohta 8 vuotias herraparta tipahti pentukoiran tasolle revitellessään ympäriinsä, lunta suuhunsa kauhoen ja käskyttäen minua heittelemään lumipalloja. Höpsö ♡