En siis toivo et kasvaisit pumpulissa, ei elämä oo mitään ilman elämältä tuntumista

Amor täytti viimevuoden viimeisenä päivänä kahdeksan vuotta, ja siirtyi muka veteraanien sarjaan. Koira itse tuntuu kääntäneen kellonsa toiseen suuntaan, olen jo useamman kerran tämän vuoden aikana joutunut ihmettelemään papan vinkeitä. Aina oon saanut kertoa Amorin helposta pentuajasta, koska se ei varastellut tavaroita, saati sitten että olisi hajottanut niitä. No, pieni mies on päättänyt ottaa kaiken takaisin korkojen kera!

Pelkästään lattialta/laukuista löytämiään kyniä Amor on tuhonnut enemmän kuin ensimmäisten seitsemän vuoden aikana yhteensä. Vessapaperia se hakee vessasta/hyvällä tuurilla löytää huoneestani nenäliinapakkauksen, ja näpertää paperin tuhansiksi palasiksi ja tulee luokseni parta nöyhtässä. Roskiksesta se on varastanut mm. tomaattia (jäi kiinni oksennettuaan tomaatinjämät iltaruokansa mukana..), pari viinirypälettä (kyllä, ei hyvä idea koira), salaattia tehdessäni lattialle tipahtanut appelsiinin palanen upposi partaiseen naamaan niin nopeasti etten ehtinyt edes reagoida ja mitä vielä? Amorin löytää nykyään hyvin usein keittiöstä, nuohoamasta lattiaa ja samalla se tietysti kerää jokaisen löytämänsä murusen suuhunsa. Kenties tämä johtuu siitä, ettei Amor saa enää ylimääräisiä herkkuja virtsakiviensä vuoksi. Ehkä siitä, että sillä on joku viidenkympin villitys. Paha sanoa, tuon nahkakorvan aivotuksista ei ota enää kukaan selvää 😀

Tänään käytiin kolmen tunnin lenkillä viljelysteillä. Vielä kuudeltakin oli ihan valoisaa – meidän onneksi. Käytiin kauempana kuin koskaan (jep, ollaan asuttu täällä aina ja vielä nykyäänkin löytyy tuntemattomia reittejä) ja nähtiin mm. tuoreita hirven jälkiä! Yhtään sarvipäätä ei onneksi kävelly vastaan, sen verran kapeita oli polut. On se kevät vain täälä, johan se haisee ilmassaki 🙂 Kirjotuksetki on tällä viikolla, mutta viikon päästä tähän aikaan ollaan toivottavasti jo Joensuussa.

Tässä elämä on


”I’m a forever dog, not an ’until’ dog.
I’m not an ’until you get bored with me’ dog.
I’m not an ”until” you find a boyfriend dog.
I’m not an ”until” you have a baby’ dog.
I’m not an ”until you have to move’ dog.
I’m a forever dog.”

Välillä pitää palata vanhoihin kuviin, vain tajutakseen miten nopeasti hetket meneekään ohitse.

Sadan vuoden päästäkin muisteltais, kuinka me iloittiin niin

Takana vajaa viikko mökillä (Ylläksellä), käppänämiittinki, aurinkoisia lenkkeilysäitä ja Amorille yksi ilta siskoni nypittävänä. Tackar Karo! Siisti siitä tuli. Ylläksellä satuttiinkin huomaamaan, että entinen kirjekaveri on siellä myös. Amorin ollessa alle parivuotias tutustuin Eveliinaan, jolla silloin oli musta kääpiösnautseri Pipsa. No Pipsa oli meidän kanssa lenkillä, mutta mukana oli myös tuoreempaa sukupolvea edustava Merri. Käytiin kävellen tunturissa, kymmenen kilometriä käveltiin ja samalla vaihdettiin pitkästä aikaa kuulumisia ja juteltiin turhuuksista. Samaan aikaan todella outoa, mutta ihan hurjan mukavaa tavata Eveliina oikeasti. Ja käppänäneiditkin, Pipsa täyttää kesällä jo kymmenen vuotta! Voi ajankulua, vasta meillä oli molemmilla nuoret mustat parrakkaat ja kaikki edessä 🙂

Eilen Amor oli mulla mukana kun kävin tekemässä aamutallin. Aamu menikin tallilla, herraparta söi varmaan lapiollisen hevosen kakkaa ja vaikutti sangen tyytyväiseltä saadessaan taas olla mulla mukana. Isä yllättyi kyllä, kun aamulla ennen seitsemää (ja siis lauantaina!) kävelin keittiöön ja koiralla takki jo puettuna. Tiedossa oli kyllä että oon menossa tallille, mutta puettua koiraa ihmeteltiin.. ”Tuota.. miksikä tuola koirallakin on rätti päällä” 😀 Luulisi jo huomanneen että mulla on koira mukana aina kun vaan voi! Takaisin kotiin kierrettiin viljelysteiden kautta, sai koira vähän riekkua hihnatta. Alkumatkasta Amor ontui/ei varannut painoa vasemmalle takajalalle, ja ehdin jo säikähtää kunnolla. Muistelin kuumeisesti, että kumpi jalka siltä oli pentuna rikki ja tutkin varpaanvälitkin pikkutarkasti. Jalkaongelma meni pian ohi, saattoihan johtua yksinkertaisesti siitäkin että ollaan käytetty ahkerasti tossuja tänä talvena kun Amorista on tullut varsinainen vilukissa vanhuuttaan. Pitää vähän katsoa ettei sama jalka osoita kipeyden merkkejä tms, koska vaikka vuonna 08 on kuvattu selkä ja lonkat ja todettu terveiksi niin voihan niitä muutoksia tulla.