En siis toivo et kasvaisit pumpulissa, ei elämä oo mitään ilman elämältä tuntumista

Amor täytti viimevuoden viimeisenä päivänä kahdeksan vuotta, ja siirtyi muka veteraanien sarjaan. Koira itse tuntuu kääntäneen kellonsa toiseen suuntaan, olen jo useamman kerran tämän vuoden aikana joutunut ihmettelemään papan vinkeitä. Aina oon saanut kertoa Amorin helposta pentuajasta, koska se ei varastellut tavaroita, saati sitten että olisi hajottanut niitä. No, pieni mies on päättänyt ottaa kaiken takaisin korkojen kera!

Pelkästään lattialta/laukuista löytämiään kyniä Amor on tuhonnut enemmän kuin ensimmäisten seitsemän vuoden aikana yhteensä. Vessapaperia se hakee vessasta/hyvällä tuurilla löytää huoneestani nenäliinapakkauksen, ja näpertää paperin tuhansiksi palasiksi ja tulee luokseni parta nöyhtässä. Roskiksesta se on varastanut mm. tomaattia (jäi kiinni oksennettuaan tomaatinjämät iltaruokansa mukana..), pari viinirypälettä (kyllä, ei hyvä idea koira), salaattia tehdessäni lattialle tipahtanut appelsiinin palanen upposi partaiseen naamaan niin nopeasti etten ehtinyt edes reagoida ja mitä vielä? Amorin löytää nykyään hyvin usein keittiöstä, nuohoamasta lattiaa ja samalla se tietysti kerää jokaisen löytämänsä murusen suuhunsa. Kenties tämä johtuu siitä, ettei Amor saa enää ylimääräisiä herkkuja virtsakiviensä vuoksi. Ehkä siitä, että sillä on joku viidenkympin villitys. Paha sanoa, tuon nahkakorvan aivotuksista ei ota enää kukaan selvää 😀

Tänään käytiin kolmen tunnin lenkillä viljelysteillä. Vielä kuudeltakin oli ihan valoisaa – meidän onneksi. Käytiin kauempana kuin koskaan (jep, ollaan asuttu täällä aina ja vielä nykyäänkin löytyy tuntemattomia reittejä) ja nähtiin mm. tuoreita hirven jälkiä! Yhtään sarvipäätä ei onneksi kävelly vastaan, sen verran kapeita oli polut. On se kevät vain täälä, johan se haisee ilmassaki 🙂 Kirjotuksetki on tällä viikolla, mutta viikon päästä tähän aikaan ollaan toivottavasti jo Joensuussa.

4 thoughts on “En siis toivo et kasvaisit pumpulissa, ei elämä oo mitään ilman elämältä tuntumista

  1. Voih, minun kannattaa siis vain yrittää sopeutua tilanteeseen 😀 Vasta yllätin Amorin eteisestä äitini sisätossua lussuttamasta ja siitä karvoja nyppimässä.

    Amorilla on loppuikänsä jotkut huiput kekkerit joihin kenelläkään muulla ei ole oikeutta osallistua, pitää vain yrittää ymmärtää. Ampu olis ollut loistava oppipoika Hannille..

  2. Hanni ei ikinä luopunut paheistaan, joihin kuului mm. roskisdyykkaus! 😀 Se teki sitä vielä vanhoilla päivilläänkin AINA, kun tilaisuus vain sen salli. ♥

  3. Viidenkympin villitys 😀 Voi Amor, pistää elämän ranttaliksi narskutellen kyniä ja vessapaperia..
    Ja on muuten ihan totta, että kevät tuoksuu jo! 😀 Tsempitykset kirjoituksiin!

  4. Niin herttainen Amor! Topillakin oli pari vuotta sitten viidenkympin villitys, joka tosin jatkuu vain. Sillä vissiin jäi nuoruus vähän väliin, kun maailma oli niin pelottava paikka, joten nyt se sitten ottaa kaiken takaisin 😀 Roudailee tavaroita, hepuloi pihalla, saattaa joskus jopa hypätä vasten kun oikein yllyttää. Odotan, milloin se siirtyy näpistämään evästä omin luvin… 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s