Ongelmia paratiisissa..

Aivan, ei kannattaisi nuolaista ennen kuin tipahtaa! Eiköhän tänään ollut audacityn tallenteessa vaihtelevan sinnikästä rääkymistä useamman tunnin ajalta.. Kylläpäs kolahdettiin pää edellä maanpinnalle, pettymys karvastelee kipeästi ja koko tilanne ihmetyttää muitakin kuin minua. Mikä herne siellä pääkopassa vieri väärään koloon, kun harvinaisen siististi käyttäytyneestä herraparrasta tulikin ongelmakoira?

Kyllä, ärsyttää. (Todella paljon.) Kaikki lähtikin menemään luvattoman hyvin, joten kai tällainen välilasku pitikin kokea. Eniten huolestuttaa kaikki. Entä jos herraparta keksikin nyt, että ne yksinäiset tunnit voi kuluttaa myös kaikenlaiseen kiekumiseen ja naapureille huuteluun? Jos sillä onkin eroahdistusta? Tähän väliin ei taida saada mitään pikakelausta, ei ole ihmeparannusta tai paluuta loistavaan viimeviikkoon. Ärrh.. Voi Umpalumpa, mikä takapakki tämä nyt oikeen on? Ostan kohta kaikenmaailman Thundershirtit ja yrttipannat ja auringonkukkauutteet ja ostan vielä stressilelujakin. Aloitan kuitenkin dap-haihduttimella, netistä onneksi löytyi ja nyt odottelen vain lähetystä kotiutuvaksi. En oikein tiedä mitä ajatella – mikä tähän vaikutti vai vaikuttiko kaikki? Rutiinit ovat melko säntillisesti noudattaneet samaa kaavaa jokaisena aamuna, mutta ehkä viikonlopun yksinolemattomuus sitten sekoitti Amorin ajatukset. Mene ja tiedä.. Huoh. Kyllä vain voikin ottaa päähän ja harmittaa, mutta periksi en ole valmis antamaan. Toivottavasti naapureilla riittää ymmärrystä tulevaisuudessakin, en haluaisi törmätä kotiin tullessani postiluukun kautta myrkytettyyn kirppusäkkiin..

3 Replies to “Ongelmia paratiisissa..”

  1. Meillä painitaan samojen ongelmien kanssa juuri kerrostaloon muuttamisen jäljiltä -> blogissa juttua laajemmin, käy sieltä vilaisemassa jos haluat! 🙂 Meillä nimittäin käytössä kaikenlaiset stressiin auttajat ja edetään ongelman kanssa pienin askelin

  2. Hei Wiiwi, kiitos oikein pitkästä viestistä! 🙂
    Amorin alue on kompostikehikoilla rajattu niin, ettei pääse eteiseen, eikä myöskään makkariin (oleskelutilana siis olkkari ja keittiö). Minusta Amorkin vaikutti hermostuneemmlta kun pääsi suoraan ovelle piippaamaan, vaikka väliovi löytyykin.
    Lähtiessä olen jättänyt Amorille puruluita (sinänsä vähän riskialtista, kun ovat virtsakivialttiuden takia tyhmänrohkeaa ylimääräistä syötävää) ja aamuruoan leluihin (3 erilaista herkkupalloa, osa purkkiruokana kongissa ja vielä vessapaperihylsyissä muutama hassu papunen). Ensimmäisinä päivinä piilotin papuja myös ympäri olohuonetta ja keittiötä, Amor tykkää sellaisesta puuhasta. Amor kyllä keskittyy niiden syömiseen ihan sataprosettisesti ja monesti on äänitteiden perusteella vielä kolistellut lelujaan iltapäivästä uudelleen jos on herännyt. Aamulenkki on n. puolituntia ennen lähtöäni ja käydään sellainen vartin reissu – jotta ehtisi haistella rauhassa mutta kuitenkin tehdä kaikki tarpeensakin. Luulen, että heti aamutuimaan tehty kunnollinen hikireissu jättäisi Amorin turhan virkeäksi.

    Ääniä olen itsekin tässä miettinyt, vaikka se ei edellisinä päivinä ole välittänyt postin tulosta eikä pihalla kolisevasta aurasta. Meidän asunto on ylimmässä kerroksessa ”viimeinen” ovi. Edellisenä päivänä siitä kuitenkin ramppasi porukka yläkerran varastoihin ja suoraan alapuolellamme asuva koira piippasi käytävässä illalla – näihin Amor reagoi selvästi (ei hauku, mutta valpastuu ja menee ovelle kuulostelemaan).
    Radion ole jättänyt aina päälle, kanavana ollut Yle Puhe, eli ei mitään stressitasoja nostavaa jumputusta. Oli tosin yhtenä liki 9 tunnin päivänä unohtunut pois päältä, eikä Amor ollut siihen reagoinut vaan oli ollut lähes koko päivän aivan hiljaa ja nukkunut.

    No mutta, paljon hyviä ehdotuksia ja melkein kaikki käytetty 😀 Mutta ainakin tiedän Amorin osaavan olla hiljaa ja rauhassa, tämä nyt vain on joku käsittämätön takapakki. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, Mustissa ja Mirrissä näkyi olevan sitruunapannatkin tyytyväisyystakuulla helmikuun loppuun… 😀

  3. Meillä kerrostaloon totuttelemisessa auttoi se, että rajattiin koirille alue missä eivät päässeet ulko-ovelle. En tiedä miksi se niitä rauhoitti, mutta nyt ne ottavat samantien lunkisti kun laitan koiraportin kiinni ja annan luut. Meidän lähtörutiinit.. 🙂 Kaksi vanhinta (9v ja 6v, jotka asuvat nyt ekaa kertaa kerrostalossa) hakeutuvat jo valmiiksi aamulenkin jälkeen alueelleen nukkumaan.

    Lähinaapureilta olen pyytänyt heitä ilmoittamaan jos koirat häiritsevät – edes vähän. Ja olen selittänyt tilanteen, että opetan niitä, eivätkä ole tottuneet kerrostalon ääniin. Onhan Amor voinut jotain ääntä rapusta säikähtää yksin ollessaan? Meidän koiria ensin haukutti äänet rapusta (kenkien vingahtaminen lattiaan, kenkien pyyhkiminen siihen harjamattoon, tömistely, kova ääninen mellakointi – asutaan 1. kerroksessa..).

    Meidän ratkaisu oli siis aidattu alue ja radio! Voisihan jotain aktivointilelua jättää? Piilottaa nameja asuntoon etsittäväksi?

    Tsemppiä, kyllä se vielä tottuu!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s