Ensviikolla alkaa rallytoko ja tämä tässä on haaste.

1. Inhoan aikaisia herätyksiä yli kaiken, mutta aamulla aijotaan treffata pitkästä aikaa Nathalien ja Tenhon kanssa, jee! Aamulla kiroan ko kello soi seitsemän maissa, ääks.
2. Minua harmittaa tosi paljon, etten ole kerennyt viimeaikoina niin usein tallille ja ratsastamaan kuin olisin halunnut. Heppojen hörähdykset aamutallia tehdessä ovat ehkä paras ääni, jonka voi siihen aikaan aamusta missään kuulla.
3. En oikein tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni. Seikkailen vielä vähän aikaa ja etsin itseäni, niin kai täällä muutkin tekee. Aina saa haaveilla maailman pelastamisesta tai kaikkien maailman kärsivien eläinten parantamisesta ja adoptoimisesta, mutta kovin realistista se ei taida olla. (Harmi!)
4. Tekee tiukkaa olla ilman puhelinta edes yhtä kokonaista päivää.
5. Olen toisinaan hurjan aikaansaamaton ihminen.
6. En tykkää ryhmätöistä sitten yhtään.. en yhtään.
7. Suunnittelen paljon asioita. Sille tasolle ne asiat yleensä jäävätkin.
8. Koen pärjääväni hyvin yksinkin – en ole ihan erakko, mutta viihdyn helposti yksin. Tykkään kyllä viettää aikaa ystävieni kanssa, mutta usein ajatus koti-illasta Amorin kanssa voittaa muut hömpötykset.
9. En tanssinut lukiossa wanhoja, enkä mennyt penkkaripäivänä kouluun.
10. Lempivärini on musta (tämä pätee kaikkeen koirista autoihin ja vaatteista muistiinpanovälineiden valintaan).
11. Minua ärsyttää parittomat luvut! Miksi tämänkin muka piti päättyä numeroon 11?


1. Miksi valitsit kääpiösnautserin? Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi?

Isäni näki matkahuollossa käydessään mustan kääpiösnautserin ja usutti meidät muutkin käymään katsomassa (kyseessä oli paikan omistajien/työntekijöiden koira). Niimpä seuraavana päivänä kävimme katsomassa koiraa äitini ja siskoni kanssa, ja kohta huomasinkin sopineeni koiran omistajan kanssa kotivierailusta jonka aikana voisin tutustua koiraan paremmin. Päätöstä helpotti ja oikean pennun kasvattajineen meille löysi tätini (jolla oli musta snautseriuros joka oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen varsinkin minun äitiini). Rotuvalinta on vaikuttanut oikein passelilta, mutta sitäkin tyytyväisempi olen juuri omalle kohdalleni sattuneeseen koirapersoonaan 🙂
2. Mikä on koirassasi parasta?
Luonne. Ne hetket, kun minun ei tarvitse avata suutani jotta jokin asia tulisi ymmärretyksi. 
3. Mitä suunnitelmia teillä on tälle vuodelle? Entä siitä eteenpäin?
Pieni näyttelykärpänen puraisi jo syksyllä, joten olen haaveillut muutamasta vetskukehässä pyörähtämisestä kesän mittaan. Kymmenen kerran rallytokon alkeiskurssillekkin tulin varanneeksi paikan, joten kenties tämän vuoden aikana keretään tehdä vielä vaikka mitä!
Saapa nähdä, ensisijaisesti me haluttaisiin pysyä terveinä ja viettää sitten uutenavuotena kymppisynttäreitä hyvillä mielin. Koska stressasin Amorin jäljellä olevista elinvuosista jo vuonna 2007, ajattelin jättää sellaiset hermoilut nyt vähän vähemmälle.. Tammikuun aivoverenkiertohäiriö antoi hyvän muistutuksen olla iloinen jokaisesta yhteisestä päivästä, mutta ei me vielä ihan päiviä kuitenkaan ruveta laskemaan vaan mennään eteenpäin kuten tähänkin asti 🙂 Kunhan tassut kantavat ja mieli pysyy virkeänä!
4. Mikä on hauskin tai mieleenpainuvin asia, jonka joku ei-koiraihminen on koirastasi sanonut?
Hmm.. Mieleenpainuvin oli varmaan se, kun (monta vuotta sitten) kissaihmiseksi itseään tituleeraava kaverini kehui ja ihmetteli Amorin tottelevaisuutta. Kai se tuntui 13-vuotiaasta ensimmäisen oman koiransa omistajasta sitten erityisen hyvältä, kun hyvä kaveri antoi arvoa nuoren koiran tottelevaisuudelle. Tämän vuoden puolella kun on käyty vanhainkodilla, on mieleeni jäänyt erään muistisairaan mummon huudahdus ”Ompa komea naama!” 😀 Samalla reissulla samainen vanhus naureskeli silitellessään Amorin partaa ja miettiessään ääneen ihmisten partoja..
5. Haukutaanko teillä ja jos haukutaan, niin missä tilanteissa?
Normiarjessa Amor on sangen äänetön kaveri, se ei räksyttele koputuksille eikä kolahduksille. Nyt kerrostalossa asuessa Amor ei ala haukkumaan edes ovikellolle. Jos eteiseen ilmestyy vieras ihminen, saa hän varmasti osakseen vahtihaukun (jos nyt uskaltaa tulla ovesta sisälle..) Remmilenkeillä on vieraille koirille huudeltu koko ikä – olen jo vähän antanut periksi remmirähjäyksen suhteen. Amor rääkyy siihen asti, että ohitettava koira on kohdalla. Silloin haukku loppuu ja Amor pystyy jatkamaan matkaansa hiljaa puhisten niskakarvat pystössä.
6. Minkä asian olet kokenut vaikeimmaksi koirasi koulutuksessa?
Jos Amor on jotain päättänyt, eivät siihen ole uhkailu, kiristys tai lahjonta auttaneet. Amor ei ikinä pyytele anteeksi, eikä kumartele kenellekkään. Toisaalta se on ollut hyväkin ominaisuus – herraparta on itsevarma koira joka ei vähästä hätkähdä. Sataprosenttista luoksetuloa meillä ei ole, enkä mielelläni pidä Amoria irti ihan missä tahansa. Vahinko ei tiettävästi tule kello kaulassa, eikä pahakaan onnettomuus vaadi kuin yhden vääräaikaisen oravan juoksemassa Amorin nenän edestä tien yli…
7. Mitä ruokaa koirasi syö?
Amor syö nyt vaan tylsästi Hill’sin ylläpitoruokaa strukviittikiteiden ehkäisemiseksi. Tätä ennen Amor söi koko ikänsä Pro Formance Active Adult -nappuloita hyvällä menestyksellä.
8. Mitä harrastuksia teillä on ja mitä olette kokeilleet? Haluaisitko vielä kokeilla jotakin muuta?
Me nyt vaan opetellaan temppuja ja käydään vanhainkodilla piristämässä asukkaita. Rallytokon alkeiskurssi alkaa ensiviikolla ja haaveilen jo jatkoryhmästä.. Olemme kokeilleet agilityä (epiksiä pidemmälle ei sitten uskallettu, niistä tosin kerättiin monet ykköspalkinnot hyllyn päälle pölyttymään), tokoa (pentukurssin ja jatkokurssin verran, kuljimme jonkin aikaa jatkoryhmässä muka-tavoitteellisesti ylläpitämässä vanhoja juttuja ja oppimassa uusia), näyttelyitä (4xEH, H) ja hakua. Olisin halunnut jatkaa agilityn harrastamista (hermojen puute otti itselläni vastaan, en nauttinut kilpailutilanteista vaikka koirassa olisi ollut potentiaalia ties mihin) ja hakua. Näin jälkeenpäin tekisin monia asioita toisin, mutta ajassapa ei taaksepäin pääsekään.. Amorin ja minun yhteisymmärrys on parantunut valtavasti viimevuosien aikana, ja minua harmittaakin se että koira alkaa tässä vaiheessa vanhentua! Juuri kun kaikki alkaa olla täydellistä.
9. Millainen koirasi on luonteeltaan?
Aina yhtä vaikeaa määritellä Amoria sanoin. Herraparta on rohkea, rauhallinen, itsevarma, päättäväinen, isomahainen.. Minun kultamussukka – rakas peittomönkijäinen, hurja poliisikoira ja paras harjoittelukappale! Luonnetestistä +223p, osa-alueittain eriteltyinä ne löytyvät tuolta Amorin omalta sivulta. Huipputapaus, virheistään huolimatta.
10. Mistä koirasi nauttii eniten? Entä mistä vähiten?
Amor nauttii syömisestä ja vapaana riekkumisesta. Ihan parasta on, kun pääsee ilman tietoakaan hihnasta rallattelemaan peltoteille ja nuuskuttelemaan tienvierustoja koko rahan edestä. Herraparta tuntuu tykkäävän melkein kaikesta mihin liittyy maten kanssa yhdessäolo ja mielellään vielä herkuttelu 🙂 Epäsuosikkeja ovat vesisateessa möllöttely, ja se kun matte jumittuu johonkin typerälle tietokoneelle ja unohtaa herraparran olemassaolon melkein kokonaan..
11. Uskotko omistavasi koiria jatkossakin?
Toivottavasti.

(HAASTEESTA Säännöt ovat seuraavanlaiset: 1. Jokaisen haastetun pitää siis kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitää myös vastata. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat. 4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 5. Pitää kertoa, että heidät on haastettu. 6. Ei takaisin haastamista.

Vaan miepäs oon vastarannan kiiski, enkä haasta ketään saati sitten kerro siitä niille! Meille tämä mukavakysymyksinen haaste tuli Eerikalta, kiitos!)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s