Tää on alkemiaa, sä oot kultaa

Rallytoko on hauskaa, mutta vanhan pojan mieli vetää vielä agilityesteille. Kurssin vetäjillä riittää hauskaa, kun Amor enemmän tai vähemmän onnistuneen liikkeen jälkeen singahtaa kyltin ylitse aina yhtä tohkeissaan. Minun pieni harmaaparta, ryhmän temppumaakari ja harvakarva. Kyselin yhden torstaisen rallytokotunnin jälkeen mahdollisuutta päästä ryhmään treenaamaan agilityä omaksi huviksi. Kuulemma ryhmiä täytetään puolen vuoden välein, mutta ajattelin ottaa yhteyttä agilityvastaavaan ennenkuin papasta loppuu patterit. Voin jo kuvitella sen riemun mikä siitä repeäisi, kun herraparta pääsisi tekemään sitä mitä osaa – vaikka sitten rimat maassa ja ihan humputtelumeiningillä. Meitä muuten neuvoi entinen ryhmänohjaajamme! Hän kyseli samalla suunnitelmistani seuraavan koiran varalle ja totesi, että Amorin jälkeen on varmaan vaikeaa löytää toista yhtä hyväluonteista koiraa. Saatoin vain todeta, että varsinaista pentukuumetta mulla ei olekkaan kun haluaisin vain kelata Amorin alkuun..

Yksinolokin sujuu nykyään mutkattomasti, hankin Amorille sitruunapannan samalla viikolla kuin blogissakin valittelin räksyttämisestä. Ääntely loppui siihen – monen tunnin yksinolot ovat muutamaa tuhahdusta lukuunottamatta aivan äänettömiä ja naapurin vanhempi nainen kyselikin yhtenä päivänä että onko mulla täällä koiraa enää ollenkaan! Amor on kotiutunut ja asettunut tänne todella hyvin, se ei ruukaa olla edes ovella vastassa kun palaan kotiin. Sohvalle heittämästäni lampaantaljasta on tullut herraparran uusi suosikkipaikka, sieltä tyynyjen takaa se aina parta sojottaen nostaa päätään kun rymistelen eteiseen 🙂

Kuluneella viikolla meillä on sairastettu poikkeuksellisen ärhäkkä mahatauti, joka onneksi leppyi canicuria ja nutriplusgeeliä syöttämällä. Ennestäänkin laihanlainen käppänä kutistui varmaan koosta s kokoon xs.. Nyt siis syöpötellään ja kasvatellaan mahaa ja piilolihaksia! Amor ei ainakaan valita.

Amor on tutustunut muuton jälkeen ystäväni bassettiin ja valkoiseen paimenkoiraan, kolmen uroksen lauma eleli todella sopuisasti samassa olohuoneessa alkujärkytyksestä selvittyään. Ja tottakai Amor taisi rakastua nuoreen bassettikaveriinsa vähän enemmän kuin olisi sopivaa..

Mahataudin lisäksi meillä ei onneksi ole ollut ongelmia terveyden suhteen, pää tuntuu toimivan ja jalat kantavat yhtä hyvin kuin yhdeksän vuotta sittenkin. Ja hyvä niin ♥

3 Replies to “Tää on alkemiaa, sä oot kultaa”

  1. Hieno juttu, että Amor on kotiutunut kerrostaloasukiksi, eikä räksytäkään enää yksinollessaan! 🙂 (ja mikä helpotus, ettet ollut blogia kokonaan hävittänyt!)

  2. Ihanaa lukea teidän kuulumisia! Mäkin tilasin Murulle pari viikkoa sitten sitruunapannan. Vasta toissapäivänä tosin otin sen käyttöön. Annoin ajatuksen ja sitruunapannan hautua hyllyllä pienen tovin., Tuntuu toimivan, on se myönnettävä! 🙂 Toivottavasti meilläkin alkaa tuottaa tulosta. Alkaa nimittäin pikkuhiljaa hirvittää, koska pentu oppii metelöimään yhtä mestarillisesti kuin Muru..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s