Nyt on hyvä fiilis. Kevät! Kuvassa Reskon tämänpäiväinen poseeraus koirapuistossa (vain hetki tämän jälkeen se meni ja nosti jalkaa puiston ohi lenkkeilleen kultainennoutaja-neidin päähän). ”En kadu mitään!”-Resko.
Me oltiin viikonloppu Ylläksellä mökkeilemässä parhaassa mahdollisessa seurassa; Jonnan ja Torsteenin kans! Kiitos Ylläs ja kiitos kaverit! Kenties kevään ihanin viikonloppu 🙂
Resko ja Torsti tulevat niin hämmentävän hyvin toimeen, kun otetaan huomioon että poikien ikäero on vain pari hassua viikkoa Reskon hyväksi ja molemmat juntit ovat luonteeltaan mitä ovat. Eikä kumpikaan edusta rotunsakaan puolesta mitään kaikkien kaveria. Molemmilla on omat vinkeensä ja virheensä, mutta kahdestaan niillä on yhtä hyvä yhteinen sävel kuin omistajillaankin.
Perjantaina pakkauduttiin Jonnan autoon ja lähdettiin huristelemaan Lappiin. Pysähdys Torniossa (minun kotonani) ja pojat pääsi jo vähän päästeleen höyryjä ok-talon isolla pihalla. Vanhempanikin kokoontuivat paikalle katsomaan koirien päätöntä menoa. Iskä kuvaili Torstia osuvasti ”ihan kuin peuraksi”. Pyysin diagnoosia myös Reskosta: sain vain silmien pyörittelyä ja ”se nyt on tuommonen.. tuommonen” 😀 Hehee. Resko on ihana jos multa kysytään! Ja kaksi koiraa tuntuu ihan mukavalta määrältä. Eeh…
Myöhään illalla, tai pikemminkin yöllä, oltiin lopulta perillä. Painuttiin aika vauhdilla unten maille, että jaksetaan aamulla taas herätä. Lauantaina ohjelmassa olikin lumikenkäilyä jossain Ylläksen ja Kittilän välimaastossa, eipä ainakaan tullut ketään metsässä vastaan. Vähän alkoi riemuidioottienkin meno hyytyä loppua kohti ja kuviteltiin että no NYT ne väsyi! …Mutta päästyään pois ”uppohangesta” vetivät molemmat taas ihan hirveetä rallia ja loikkia ja menivät nurin ja kurin.
Loppulauantai menikin kaupoissa kiertäen ja kaksin käsin herkkuja syöden (allekirjoittanut huomasi olevansa pahempi kuin koiransa: mikä Jonnalta lattialle tippui, sen kahmaisin suuhuni mahdollisimman pian:D) ja koirien kuorsausta katsellen. Onnea on tyytyväisenä nukkuva koira. Sunnuntaina kävästiin toisella puolella tunturia ja siivottiin jälkemme ja ajeltiin taas Tornion kautta Ouluun. Hymy oli korvasta korvaan vielä maanantaiaamunakin sängystä noustessa. Mitä tämä elämä oiskaan, jos en ois aikoinaan päätynyt jakamaan sänkyäni käppänän kanssa? Koen olevani ainakin miljoona kokemusta rikkaampi ja omien valintojeni ja muiden ojentamien apujen myötä etuoikeutettu tähän mitä mulla on. ❤
#kiitollinensiunattuonnellinen
Jonna ja lumikengät.. no words needed.
Meijän kullanmurut: ykköstiimi 🙂
Torsti kiusii pientä snautseria!
Snautserin kosto.
