Kahdesta pahasta aina valitsen molemmat

1. Mitkä olivat tärkeimmät kriteerisi hankkiessasi koiraa?

Rotuina snautseri ja kääpiösnautseri täyttävät kumpikin ne toiveet, joita itselleni esitän hankkiessani pitkäaikaista ”elinkumppania”. Perusterve, liioittelematon, mielumin kovapäinen kuin pehmeä harrastuskoira ja sohvakaveri. Voin myös myöntää olevani sen verran esteetikko, että haluan omistaa sen tyyppisiä koiria, joista pidän ulkonäöllisesti: haluan mustan koiran, jolla on nypittävä turkki ja mielellään vielä partakin.. Minua myös miellyttää vahvan näköinen koira. Ulkonäön edelle pistän kuitenkin luonteen ja terveyden. Olen tähän asti onnistunut valitsemaan itselleni koiria, joista en juuri mitään muuttaisi.
2. Mikä on paras piirre koirassasi/koirissasi?
Reskossa sen rehellinen iloisuus elämää kohtaan ja korkea ärsytyskynnys omassa porukassa. Se on valtavan kärsivällinen ja reilu (ihmis- ja) koiranpentujen kanssa. Antaa viedä lelut ja luut ja syödä samalta kupilta, eikä hermostu vaikka toinen ei osaa lopettaa ajoissa. Siihen voi luottaa niin paljon kuin koiraan nyt voi kuvitella luottavansa (=aika paljon). Kaskon paras piirre on sinnikkyys. Se taistelee ja yrittää aina uudestaan. Aina! 

3. Missä asioissa koet teillä olevan kehittymisen varaa?

Reskon kanssa tarvitaan vielä paljon lisää hallintaa. Moottoria kyllä riittää, mutta välillä mopo lähtee keulimaan. Toki Reskokin on vielä niin nuori poikanen, että opitaan kokoajan myös toisistamme lisää ja ymmärrys helpottuu. Kaskon kehityksen tarpeita en ala edes luettelemaan, riiviöhän on vasta 16-viikkoinen 🙂

4. Mikä on paras koiramainen muistosi?
Voi tätä on ihan mahdotonta miettiä, kun niitä on niin monta! Hyvin mieleen on jäänyt kuitenkin soitto joka varmisti Amorin tulon. Amorhan oli ensin varattu pentu, mutta tämä kyseinen pennun varannut mies vielä vähän harkitsi haluaisiko sittenkin pippuri&suola-pennun. Yhtenä iltana sitten istuin pelaamassa lautapelejä vanhimman isosiskoni kanssa kotona, kun meidän lankapuhelin soi ja minä vastasin ja tätini (joka tätä ”pentuvälitystä” pyöritti :D) ilmoitti, että mustan urospennun varaaja on muuttanut mieltään ja Amor on minun jos niin haluan! Toki sitten myös Reskon varaaminen ja kasvattajan luottamus antaa ”pentueen paras” kaltaiselleni nuorelle opiskelijalle, tuntui hyvältä. Niiiiin ja tietysti Kasko: en ollut varannut pentua, mutta kasvattaja pisti facebookissa viestiä että ”ootko miettinyt mikä tuolle sinun pojalle pistetään nimeksi?” Soitin silloin vielä juuri ulkomaille lähteneille vanhemmilleni ja itkin autossa onnesta, ööh..

5. Missä koulutuksellisissa asioissa olet ”ehdoton”?
Ehdoton.. No siinä, etten laita koiraani tilanteeseen jossa se ei pärjää. En nyt kyllä keksi sellaista tilannetta, mutta mitä muutakaan tähän vastaisin? Hehheh. Joskus meillä oli ehdoton EI KOIRIA SÄNKYYN -sääntö, kun muutin poikaystäväni kanssa saman katon alle viimevuonna. Jotenkin Amor vain löytyi sitten peiton alta jalkopäästä ja lopulta kainalosta. Rakas Amor.

6. Mikä koukuttaa harrastamissanne lajeissa?
No mehän ei nyt käydä missään ohjatuissa treeneissä, mutta Reskon kanssa tottistellaan ja temppuillaan. Kaskon kanssa opetellaan arkea ja temppuja. Minusta on kaikenkaikkiaan vaan mahtavaa nähdä miten koirani hoksaa uusia asioita ja ymmärtää mitä haen takaa. Ja kun kohdalle on vielä sattunut koiria, jotka todella nauttivat yhdessä touhuilemisesta.. Yhdessä tekeminen siis koukuttaa!

7. Mitä suunnitelmia teillä on loppuvuodelle?
Resko tullaan läpivalaisemaan melkein kauttaaltaan (lonkat, kyynärät, selkä) ja haluaisin sen kanssa agilityyn. Muuten me keskitytään hiomaan arkea entistä helpommaksi ja siinä sivussa tottistellaan.
Kaskon kanssa houkuttelisi yhdet pentunäyttelyt syksyllä, mutta jospa ensin tässä katsellaan mitä elämä tuo tullessaan. Ja naksutellaan kaikkia hölmöjä temppuja.


8. Mikä on ollut haasteellisin asia opettaa koirallesi?
Reskolle ehdottomasti hihnakäytös. Nykyään voi mennä jo suurin osa päivän ulkoiluista sievästi (=siis niin ettei mulla mene hermot) ja hienosti hihnan päässä kävellen, mutta sitä mukaa kun snautserilla kierrokset nousee, niin hihna kiristyy. Onneksi ollaan oltu kesä maalla, niin että hihna on ollut meille lähinnä vitsi eikä välttämättömyys. Saa nähdä miltä tuleva syksy kaupungissa maistuu..

9. Jos sinulle nyt tulisi pentu, mitä tekisit sen kanssa eri tavalla kuin aiempien koiriesi kanssa?
No siis. Yksinolot ottaisin päiväohjelmaan aika välittömästi. Ja SÄÄNNÖLLISESTI.. ei niin, että tänään penska jää yksin roskiksen viennin ajaksi, huomenna ei ollenkaan ja ylihuomenna pariksi tunniksi ja sitten taas ei ollenkaan. Ei meillä nyt onneksi ongelmia ole ollut (*kopkop*), mutta voisi se helpottaa prosessia. Ja Reskon kanssa lähtisin kouluttamaan sille liikkeitä vaatien enemmän kestoa. Silloin ennen vain naksuttelin, kun Rekku istahti ja se oli siinä – ja se toimi Amorille, joka ei ollut niin hektinen ja vilkas. Reskolle liikkeiden kesto ja rauhallisuus on vaikeaa, sitä siis harjoitellaan nyt. Treenaisin myös enemmän toisten koirien ohituksia teini-iässä.

10. Mikä on hassuin koirasi tekemä asia?
Resko kakkasi viimeviikolla anoppilassa ihan uuteen sadevesikaivoon (siis sellaiseen ritiläkantiseen kuppiin, joka on räystään alla ottamassa veden vastaan) ja se oli aika hassua. Tosin Reskon lempinimi on ihan syystäkin Hessu Hoopo, kun se tekee tällaisia ”hassuja” (…) juttuja tuon tuostakin. Mutta ei ole rikollista olla yksinkertainen.

11. Oletko opettanut jotakin koirallesi naksuttelemalla?
Olen! Paljonkin. Edesmenneelle Amorille yli 50 temppua erimerkiksi.

// Kiitos yhdentoista kysymyksen haasteesta menee Eerikalle (Kolmen käppänän kujeilut -blogi). On vähän laiskottanut tämän blogihomma, kamerassakin on satoja kuvia jotka odottavat julkaisua. Plää. Kaskokin kasvaa niin hurjaa vauhtia ja Reskon kans on innostuttu treenaileen tottisjuttuja pitkästä aikaa. Voihan jukra.

 

Oulu KV 2015: sunnuntai = CACIB, vaSERT

Tuomari Antonio Di Lorenzo tykkäsi Rekusta seuraavaa:

Excellent type. Needs more masculin expression. Dark eyes. Long head. Square body. Very good coat. Needs better croup and set of tail. Well angulated front and rear. Very good chest and movement with enough set of ears. NUO ERI SA NUK1 PU2 CACIB VASERT

Eli Antonio tykkäsi Reskosta vähän eilispäivän tuomaria enemmän. Sen kummemmin Resko ei suostunut seisoskelemaan kehässä tänään kuin eilenkään, mutta liikkuessaan se oli aina hommassa mukana ja esitteli mielellään parit onnenpomput kun silmä vältti. Tuomari kielsi minua syöttämästä koiraa kehässä ja kaivoi omasta taskustaan nenäliinan, jota heilutteli Rekun naaman edessä kun koitettiin seisoskella sievästi paikallaan. Kuten odottaa saattaa, laski Reskon perspää aika vauhdilla kohti maata kun se valmistautui ottamaan valkoisen sutin sedän kädestä itselleen, tai oletti nyt vähintäänkin pääsevänsä juoksemaan lelun perässä, jos ei taistelemaan kuitenkaan. Sellainen se on, Resko Jr Niska. Parhaimmillaan kun tekee sitä mistä tykkää: liikkuu ja leikkii.

Nyt unohdetaan näytelmät hetkeksi jos toiseksikin (en ole edes vilkaissut tulevia näyttelyitä) ja kevennetään Reskon turkkia loppukesäksi. Rontti jos kuka on parit lehmänpaskaojassa-pyörähtämiset ja joessa uimiset ansainnut ja homma helpottuu kun nyppii tuota pehkoa vähemmäksi. Ihan huippuhieno viikonloppu hyvässä seurassa, en voisi olla tähän kehädebytointiin tyytyväisempi. Resko on hieno sisältä ja ulkoa, maailman paras parrakas. Se tarvii kehiä ajatellen lisää aikaa ja ruokaa – ja on vuoden päästä taas (loogisesti..) vuoden verran valmiimpi snautseriuros. Onnea kaikille muillekin tuloksiinsa tyytyväisille 🙂 Kovasti houkuttelee ajatus Reskopterista agilitybaanoilla, jospa syksyn mittaan päästäis jonnekin harjottelemaan hallittua liitelyä – luulis Reskon ainakin siitä liitely-osasta pitävän.

ROP Wanhan Purolan X-Ray & VSP Wanhan Purolan Ura

Oulu KV 2015: lauantai

Herättiin lauantaina koirien kanssa ennen kukonlaulua, käytiin lenkillä leppoisan lämpimän kesätuulen puhallellessa meihin vauhtia. Odotin kokoajan sitä hetkeä, kun jännitys iskisi puukolla vatsan yläreunaan ja pistäisi kädet kihelmöimään. Kiireessä pesin Reskon hapsut ja sen kuivuessa maalasin omaa naamaani. Kuivahampoo on huonosti aikataulutettujen aamujen pelastus – siis minulle. Täytin Kaskolle kongia ja keräsin puruluita pentuaitaukseen. Yhtäkkiä kello oli jo liian paljon ja Resko harjaamatta ja vaatteet valitsematta. Onneksi Reskon koristerimpsut ovat riittävän karkeat kuivuakseen itsekseen suunnilleen oikeaan asentoon ja Resko kerkesi siinä leikittää Kaskon väsyksiin, ennenkuin päästiin ulos asunnosta. Kasko oli muuten yli neljä tuntia tosi hienosti kotona kerrostalossa, vain pieniä piikkejä näkyi Audacityn kokonäytön tilassa ja sellaiset satunnaiset rääkymiset pienelle pennulle vielä sallittakoon 🙂

Tottakai minut ohjattiin auton kanssa sinne kauimmaiseen nurkaan, josta sitten kävin kaksi reissua hakemassa tavaraa kehänlaidalle. Resko otti lunkisti häkissään ja karstasin sen läpi häkin päällä. Onneksi se ei perusta ritiläalustasta ja sillä on niin isot räpylät ettei tipu väleihin. Kyttäsin 9-kehää, kunnes tajusin että AAaa meidän kehä oli tänään kehä numero 11! Sinne siis – paikalta olikin juuri poistumassa hovawart kasvattajaryhmä. Meitä ennen kehässä kävi WP X-Ray, ERI SA ja lopulta ROP. Ray oli yhtä hieno kuin kuvissa ja esiintyi todella asiallisesti. Se oli myös huomattavasti Reskoa pienempi ja valmiimman näköinen. Resko puolestaan haistatti jo näyttelypaikalle jalkautuessamme pitkät minun kuivatuille supernameille, joita pakkasin mukaan kunnolla päästäkseni palkkaamaan hienosti pönöttävää Rekkua.

Kylläpä se Rekku lopulta pönöttikin; mieluusti kenkäni päällä istuen ja korvat takakenossa. Koitin hienovaraisesti vihjailla sille, että tänne on tultu nyt esiintymään ja olemaan, mutta Reskon mielestä asia oli niin että ”piip, piip, önnönnönö” -> ja pyllytyyräys minua polveen. Kuinkahan monesti siirsin sen pois lenkkarini päältä istumasta? Kädet eivät kihelmöineet vielä tässäkään vaiheessa, vaan koko homma pisti lähinnä hymyilyttämään. Resko on niin Resko.. Vasta keskiviikkona Kemin mätsäreissä PUN4 ja snautseri jaksoi ja jaksoi ja jaksoi ja seisoi ja seisoi ja seisoi tarkkana ja jäntevänä ilman sen suurempaa tahtojen taistoa. Tänään Reskoa huvitti enemmän istua. Ja läähättää. Koska olihan täällä sentään kesä! (Kemissäpä ei ollutkaan, Kemissä satoi vettä ja tuuli :D) Oulussa oli liian lämmintä ja tuomari koski Reskoon Reskon itsensä mielestä ihan hassusti ja höpösti ja silloin partaveikko rupesi mumisemaan ja koitti hypätä ulos nahkoistaan ”EEEhehhe ihana tuomarisetä, *tumps* höh hihna otti vastaan, TUU LÄHEMMÄS ETTÄ PÄÄSEN SYLIIN!” Viimeistään tässä vaiheessa ajattelin meille napsahtavan ”H” ja ”koira esitettiin tänään huonosti”. Onneksi Rekku pisti parastaan liikkeissä ja menimme aika vauhdilla isoa kierrosta ympäri kehää. Hyvä Rekku!

Silmäni pyörähtivät varmaan yhtä rumasti kuin Reskolla aina lenkille lähdöstä puhuttaessa, kun kehäsihteeri heilautti jotain lappua ilmassa ja kailotti Reskon ERIn arvoiseksi. Vautsi!! Minun toissapäivänä lietteessä ja lehmänpaskassa uinut ja pyörinyt maalaispoika sai ERIn ensimmäisestä näyttelystä! Vaikka vaahdotin Reskon koristekarvat n. 101 kertaa shampoon kanssa sen lehmänkakkapyörähdyksen jälkeen, haisi meillä silti suihkussa aamulla PAHA, kun pesin Reskoa näyttelyitä varten. Haju oikein leimahtaa, kun turkki kastuu.. Vaan eipä se mitään, Resko sai käytöskukkasistaan huolimatta erin ja hyvän arvostelun. Resko oli NUK1, ja jos haluaisin oikein kiillottaa mielikuvaa niin jättäisin kertomatta että Rekku oli ainoa koira luokassaan 😀 vaan mitäpä sillä väliä.

Arvostelu tuli saksaksi ja yhtä hyvin se olisi voinut tulla siansaksaksi, niin heikosti ymmärsin sanoja lapussa. Käytiin suomennuttamassa arvostelu ja saatiin tällainen lappu takaisin:

Suuri, riittoisan massava. Hieman korkea juostessaan. Hyvän tyyppinen pää, oikea korvien asento. Kuiva kaula, vahva selkä, hyvä alalinja. Liikkeessä takaosa ahdas, riittävät etuliikkeet. Kissantassut.  Horst Kliebenstein, Saksa

Koska Oulussa oli tänäkin vuonna monipuolisesti kojuja, tuli ne kaikki nuohottua läpi jo tänään. Väliheikiltä tarttui mukaan Reskolle metrinen harmaa kapeampi grip-liina ilman käsilenkkiä ja muilta kojuilta syötäviä herkkuja (ensimmäinen kananjalka upposi hetkessä snautserin kitaan) ja vieläköhän muuta? Parempi jos en ala katsomaan kuitteja. Huomenna uudet kujeet, toivottavasti uusi tuomari ei löydä Reskosta uusia virheitä kovin paljoa :D!