Oulu KV 2015: lauantai

Herättiin lauantaina koirien kanssa ennen kukonlaulua, käytiin lenkillä leppoisan lämpimän kesätuulen puhallellessa meihin vauhtia. Odotin kokoajan sitä hetkeä, kun jännitys iskisi puukolla vatsan yläreunaan ja pistäisi kädet kihelmöimään. Kiireessä pesin Reskon hapsut ja sen kuivuessa maalasin omaa naamaani. Kuivahampoo on huonosti aikataulutettujen aamujen pelastus – siis minulle. Täytin Kaskolle kongia ja keräsin puruluita pentuaitaukseen. Yhtäkkiä kello oli jo liian paljon ja Resko harjaamatta ja vaatteet valitsematta. Onneksi Reskon koristerimpsut ovat riittävän karkeat kuivuakseen itsekseen suunnilleen oikeaan asentoon ja Resko kerkesi siinä leikittää Kaskon väsyksiin, ennenkuin päästiin ulos asunnosta. Kasko oli muuten yli neljä tuntia tosi hienosti kotona kerrostalossa, vain pieniä piikkejä näkyi Audacityn kokonäytön tilassa ja sellaiset satunnaiset rääkymiset pienelle pennulle vielä sallittakoon 🙂

Tottakai minut ohjattiin auton kanssa sinne kauimmaiseen nurkaan, josta sitten kävin kaksi reissua hakemassa tavaraa kehänlaidalle. Resko otti lunkisti häkissään ja karstasin sen läpi häkin päällä. Onneksi se ei perusta ritiläalustasta ja sillä on niin isot räpylät ettei tipu väleihin. Kyttäsin 9-kehää, kunnes tajusin että AAaa meidän kehä oli tänään kehä numero 11! Sinne siis – paikalta olikin juuri poistumassa hovawart kasvattajaryhmä. Meitä ennen kehässä kävi WP X-Ray, ERI SA ja lopulta ROP. Ray oli yhtä hieno kuin kuvissa ja esiintyi todella asiallisesti. Se oli myös huomattavasti Reskoa pienempi ja valmiimman näköinen. Resko puolestaan haistatti jo näyttelypaikalle jalkautuessamme pitkät minun kuivatuille supernameille, joita pakkasin mukaan kunnolla päästäkseni palkkaamaan hienosti pönöttävää Rekkua.

Kylläpä se Rekku lopulta pönöttikin; mieluusti kenkäni päällä istuen ja korvat takakenossa. Koitin hienovaraisesti vihjailla sille, että tänne on tultu nyt esiintymään ja olemaan, mutta Reskon mielestä asia oli niin että ”piip, piip, önnönnönö” -> ja pyllytyyräys minua polveen. Kuinkahan monesti siirsin sen pois lenkkarini päältä istumasta? Kädet eivät kihelmöineet vielä tässäkään vaiheessa, vaan koko homma pisti lähinnä hymyilyttämään. Resko on niin Resko.. Vasta keskiviikkona Kemin mätsäreissä PUN4 ja snautseri jaksoi ja jaksoi ja jaksoi ja seisoi ja seisoi ja seisoi tarkkana ja jäntevänä ilman sen suurempaa tahtojen taistoa. Tänään Reskoa huvitti enemmän istua. Ja läähättää. Koska olihan täällä sentään kesä! (Kemissäpä ei ollutkaan, Kemissä satoi vettä ja tuuli :D) Oulussa oli liian lämmintä ja tuomari koski Reskoon Reskon itsensä mielestä ihan hassusti ja höpösti ja silloin partaveikko rupesi mumisemaan ja koitti hypätä ulos nahkoistaan ”EEEhehhe ihana tuomarisetä, *tumps* höh hihna otti vastaan, TUU LÄHEMMÄS ETTÄ PÄÄSEN SYLIIN!” Viimeistään tässä vaiheessa ajattelin meille napsahtavan ”H” ja ”koira esitettiin tänään huonosti”. Onneksi Rekku pisti parastaan liikkeissä ja menimme aika vauhdilla isoa kierrosta ympäri kehää. Hyvä Rekku!

Silmäni pyörähtivät varmaan yhtä rumasti kuin Reskolla aina lenkille lähdöstä puhuttaessa, kun kehäsihteeri heilautti jotain lappua ilmassa ja kailotti Reskon ERIn arvoiseksi. Vautsi!! Minun toissapäivänä lietteessä ja lehmänpaskassa uinut ja pyörinyt maalaispoika sai ERIn ensimmäisestä näyttelystä! Vaikka vaahdotin Reskon koristekarvat n. 101 kertaa shampoon kanssa sen lehmänkakkapyörähdyksen jälkeen, haisi meillä silti suihkussa aamulla PAHA, kun pesin Reskoa näyttelyitä varten. Haju oikein leimahtaa, kun turkki kastuu.. Vaan eipä se mitään, Resko sai käytöskukkasistaan huolimatta erin ja hyvän arvostelun. Resko oli NUK1, ja jos haluaisin oikein kiillottaa mielikuvaa niin jättäisin kertomatta että Rekku oli ainoa koira luokassaan 😀 vaan mitäpä sillä väliä.

Arvostelu tuli saksaksi ja yhtä hyvin se olisi voinut tulla siansaksaksi, niin heikosti ymmärsin sanoja lapussa. Käytiin suomennuttamassa arvostelu ja saatiin tällainen lappu takaisin:

Suuri, riittoisan massava. Hieman korkea juostessaan. Hyvän tyyppinen pää, oikea korvien asento. Kuiva kaula, vahva selkä, hyvä alalinja. Liikkeessä takaosa ahdas, riittävät etuliikkeet. Kissantassut.  Horst Kliebenstein, Saksa

Koska Oulussa oli tänäkin vuonna monipuolisesti kojuja, tuli ne kaikki nuohottua läpi jo tänään. Väliheikiltä tarttui mukaan Reskolle metrinen harmaa kapeampi grip-liina ilman käsilenkkiä ja muilta kojuilta syötäviä herkkuja (ensimmäinen kananjalka upposi hetkessä snautserin kitaan) ja vieläköhän muuta? Parempi jos en ala katsomaan kuitteja. Huomenna uudet kujeet, toivottavasti uusi tuomari ei löydä Reskosta uusia virheitä kovin paljoa :D!

2 Replies to “Oulu KV 2015: lauantai”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s