Kahdesta pahasta aina valitsen molemmat

1. Mitkä olivat tärkeimmät kriteerisi hankkiessasi koiraa?

Rotuina snautseri ja kääpiösnautseri täyttävät kumpikin ne toiveet, joita itselleni esitän hankkiessani pitkäaikaista ”elinkumppania”. Perusterve, liioittelematon, mielumin kovapäinen kuin pehmeä harrastuskoira ja sohvakaveri. Voin myös myöntää olevani sen verran esteetikko, että haluan omistaa sen tyyppisiä koiria, joista pidän ulkonäöllisesti: haluan mustan koiran, jolla on nypittävä turkki ja mielellään vielä partakin.. Minua myös miellyttää vahvan näköinen koira. Ulkonäön edelle pistän kuitenkin luonteen ja terveyden. Olen tähän asti onnistunut valitsemaan itselleni koiria, joista en juuri mitään muuttaisi.
2. Mikä on paras piirre koirassasi/koirissasi?
Reskossa sen rehellinen iloisuus elämää kohtaan ja korkea ärsytyskynnys omassa porukassa. Se on valtavan kärsivällinen ja reilu (ihmis- ja) koiranpentujen kanssa. Antaa viedä lelut ja luut ja syödä samalta kupilta, eikä hermostu vaikka toinen ei osaa lopettaa ajoissa. Siihen voi luottaa niin paljon kuin koiraan nyt voi kuvitella luottavansa (=aika paljon). Kaskon paras piirre on sinnikkyys. Se taistelee ja yrittää aina uudestaan. Aina! 

3. Missä asioissa koet teillä olevan kehittymisen varaa?

Reskon kanssa tarvitaan vielä paljon lisää hallintaa. Moottoria kyllä riittää, mutta välillä mopo lähtee keulimaan. Toki Reskokin on vielä niin nuori poikanen, että opitaan kokoajan myös toisistamme lisää ja ymmärrys helpottuu. Kaskon kehityksen tarpeita en ala edes luettelemaan, riiviöhän on vasta 16-viikkoinen 🙂

4. Mikä on paras koiramainen muistosi?
Voi tätä on ihan mahdotonta miettiä, kun niitä on niin monta! Hyvin mieleen on jäänyt kuitenkin soitto joka varmisti Amorin tulon. Amorhan oli ensin varattu pentu, mutta tämä kyseinen pennun varannut mies vielä vähän harkitsi haluaisiko sittenkin pippuri&suola-pennun. Yhtenä iltana sitten istuin pelaamassa lautapelejä vanhimman isosiskoni kanssa kotona, kun meidän lankapuhelin soi ja minä vastasin ja tätini (joka tätä ”pentuvälitystä” pyöritti :D) ilmoitti, että mustan urospennun varaaja on muuttanut mieltään ja Amor on minun jos niin haluan! Toki sitten myös Reskon varaaminen ja kasvattajan luottamus antaa ”pentueen paras” kaltaiselleni nuorelle opiskelijalle, tuntui hyvältä. Niiiiin ja tietysti Kasko: en ollut varannut pentua, mutta kasvattaja pisti facebookissa viestiä että ”ootko miettinyt mikä tuolle sinun pojalle pistetään nimeksi?” Soitin silloin vielä juuri ulkomaille lähteneille vanhemmilleni ja itkin autossa onnesta, ööh..

5. Missä koulutuksellisissa asioissa olet ”ehdoton”?
Ehdoton.. No siinä, etten laita koiraani tilanteeseen jossa se ei pärjää. En nyt kyllä keksi sellaista tilannetta, mutta mitä muutakaan tähän vastaisin? Hehheh. Joskus meillä oli ehdoton EI KOIRIA SÄNKYYN -sääntö, kun muutin poikaystäväni kanssa saman katon alle viimevuonna. Jotenkin Amor vain löytyi sitten peiton alta jalkopäästä ja lopulta kainalosta. Rakas Amor.

6. Mikä koukuttaa harrastamissanne lajeissa?
No mehän ei nyt käydä missään ohjatuissa treeneissä, mutta Reskon kanssa tottistellaan ja temppuillaan. Kaskon kanssa opetellaan arkea ja temppuja. Minusta on kaikenkaikkiaan vaan mahtavaa nähdä miten koirani hoksaa uusia asioita ja ymmärtää mitä haen takaa. Ja kun kohdalle on vielä sattunut koiria, jotka todella nauttivat yhdessä touhuilemisesta.. Yhdessä tekeminen siis koukuttaa!

7. Mitä suunnitelmia teillä on loppuvuodelle?
Resko tullaan läpivalaisemaan melkein kauttaaltaan (lonkat, kyynärät, selkä) ja haluaisin sen kanssa agilityyn. Muuten me keskitytään hiomaan arkea entistä helpommaksi ja siinä sivussa tottistellaan.
Kaskon kanssa houkuttelisi yhdet pentunäyttelyt syksyllä, mutta jospa ensin tässä katsellaan mitä elämä tuo tullessaan. Ja naksutellaan kaikkia hölmöjä temppuja.


8. Mikä on ollut haasteellisin asia opettaa koirallesi?
Reskolle ehdottomasti hihnakäytös. Nykyään voi mennä jo suurin osa päivän ulkoiluista sievästi (=siis niin ettei mulla mene hermot) ja hienosti hihnan päässä kävellen, mutta sitä mukaa kun snautserilla kierrokset nousee, niin hihna kiristyy. Onneksi ollaan oltu kesä maalla, niin että hihna on ollut meille lähinnä vitsi eikä välttämättömyys. Saa nähdä miltä tuleva syksy kaupungissa maistuu..

9. Jos sinulle nyt tulisi pentu, mitä tekisit sen kanssa eri tavalla kuin aiempien koiriesi kanssa?
No siis. Yksinolot ottaisin päiväohjelmaan aika välittömästi. Ja SÄÄNNÖLLISESTI.. ei niin, että tänään penska jää yksin roskiksen viennin ajaksi, huomenna ei ollenkaan ja ylihuomenna pariksi tunniksi ja sitten taas ei ollenkaan. Ei meillä nyt onneksi ongelmia ole ollut (*kopkop*), mutta voisi se helpottaa prosessia. Ja Reskon kanssa lähtisin kouluttamaan sille liikkeitä vaatien enemmän kestoa. Silloin ennen vain naksuttelin, kun Rekku istahti ja se oli siinä – ja se toimi Amorille, joka ei ollut niin hektinen ja vilkas. Reskolle liikkeiden kesto ja rauhallisuus on vaikeaa, sitä siis harjoitellaan nyt. Treenaisin myös enemmän toisten koirien ohituksia teini-iässä.

10. Mikä on hassuin koirasi tekemä asia?
Resko kakkasi viimeviikolla anoppilassa ihan uuteen sadevesikaivoon (siis sellaiseen ritiläkantiseen kuppiin, joka on räystään alla ottamassa veden vastaan) ja se oli aika hassua. Tosin Reskon lempinimi on ihan syystäkin Hessu Hoopo, kun se tekee tällaisia ”hassuja” (…) juttuja tuon tuostakin. Mutta ei ole rikollista olla yksinkertainen.

11. Oletko opettanut jotakin koirallesi naksuttelemalla?
Olen! Paljonkin. Edesmenneelle Amorille yli 50 temppua erimerkiksi.

// Kiitos yhdentoista kysymyksen haasteesta menee Eerikalle (Kolmen käppänän kujeilut -blogi). On vähän laiskottanut tämän blogihomma, kamerassakin on satoja kuvia jotka odottavat julkaisua. Plää. Kaskokin kasvaa niin hurjaa vauhtia ja Reskon kans on innostuttu treenaileen tottisjuttuja pitkästä aikaa. Voihan jukra.

 

One Reply to “Kahdesta pahasta aina valitsen molemmat”

  1. ”Joskus meillä oli ehdoton EI KOIRIA SÄNKYYN -sääntö, …”

    Mulla on koirat aina saaneet nukkua sängyssä, mutta poikaystävän luona ei. Aluksi ei ollut mitään asiaa makkariinkaan, mutta hiljalleen ollaan hivuttauduttu siihen, että ensin makkarin puolelle sai tulla Santtu (joka sai melko pian tulla sänkyynkin), sitten kaikki saivat tulla makkarin puolelle ja nyt kaikki saavat nukkua sängyssä. En vaan oo itse niin varma, oliko hyvä ratkaisu, koska Röllin kanssa nukkumaanmeno alkaa yleensä hirveällä ilorallattelulla ympäri sänkyä. :'D

Vastaa käyttäjälle Eerika Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s