Hei hei mitä kuuluu?

‘‘The things you take for granted, someone else is praying for.’’

Tultiin sitten viikonlopuksi Tornioon ”lomailemaan” maalle. Ihan parasta. Nyt on enää pari viikkoa siihen muuttoonkin, joten kiva käydä nappaamassa tsemppiä Kotoa ja tarjota koirille koko 95530-alueen metsät ja pellot. Jokamiehenoikeudella. Hehheh. ”Elämä lupaa mulle, että teet tilaa jollekin paremmalle”.. Viime kuukaudet on olleet aika stressaavia töiden osalta. Valmistuin kesäkuuksi ja olen siitä lähtien ollut työtön. Haluaisin niin kovasti töihin! Joka toinen päivä meinaa usko loppua, kun taas niinä välipäivinä positiivi-Josefiina kurkkaa risukasan alta, ja aattelee että ”Hei! Täältä on suunta vain ylöspäin!” Eilen ei tuntunut siltä. Eikä toissapäivänä.

Oon hakenut töitä varmaan sata kertaa kesän aikana. Maailman turhauttavinta, kun ei pääse edes haastatteluun. Mielessä on käynyt myös useamman kerran, että pitäiskö hakea töitä sitten muualta? Koitan kuitenkin rakentaa elämääni Ouluun, mutta kyllä on tie sitten tehty kivikkoiseksi. Kirosana tähän. Oon pyrkinyt jättämään koiria joka päivä joksikin aikaa yksin, etteivät tottuisi minun jatkuvaan läsnäolooni. *Kopkop* ja niin edelleen, mutta pojilla ei ainakaan nykyisessä asunnossa tunnu olevan ongelmia yksinolon kanssa. Jos harrastaisin iltarukouksia, pyytäisin yläkerran tyypiltä yhtä hyvää jatkoa näiden yksinolojen suhteen.. että voikin ihmistä näin ”normaalit” asiat jännittää. Reskohan kyllä joskus piippaa ja Kasko kärisee lelunsa kanssa, mutta muutoin yksinolot on pysyneet hiljaisina. Rakkaat Resko ja Kasko – voisitteko olla näin kiltisti ja hiljaa myös tulevaisuudessa?

Olen luonteeltani lähtökohtaisesti aika realisti. Pitäydyn myös siinä ajatuksessa, että pessimisti ei pety. Mutta kun se pettyy kuitenkin! Aina kun puhelin ilmoittaa saapuneesta sähköpostiviestistä, avaan postikansion sormet täristen JOSKO JOKU NYT HALUAISI MINUT TÖIHIN.. Mutta ei, ei tänäänkään. Oulu on huono kaupunki työllistyä!

Pinnistelen muistaakseni, että ongelmia ei pidä verrata ja toisaalta jollakin on asiat aina huonommin. Asiat joita itse pidän itsestäänselvyyksinä, eivät niitä kaikille ole. Vaikka joskus (esim. Reskon sotkuja sisältä pyyhkiessäni yhtenä sateisena aamuna) tuntuu, että koirat tekee minusta hullun – niin tiedän että hullaantuisin koirattomana hetkessä. En ole ollut elämäni aikana päivääkään täysin koiraton, enkä halua sitä kokeakkaan. Muutamat koirattomat lomamatkatkin ovat tehneet tiukkaa, ikävä on aina paikalla. Ilman koiria olisin ehkä jo hautautunut peiton alle viidennen kerroksen kaksiossamme, ja liikkuisin vain jääkaapin ja vessan väliä. Nyt kuitenkin nousen jokaisena aamuna koiria lenkittämään ja niistä aiheutuneista syistä vaihdan usein muutamia sanoja vieraidenkin kanssa. Kuinkahan syrjäytynyt vetelys olisinkaan ilman näitä kahta? Vaikea sanoa, onneksi en tiedä!

Täksi viikonlopuksi unohdan työttömyyden stressit ja nautin vanhempieni jääkaapin pohjattomasta tarjonnasta, kuljen sadesäästä huolimatta loputtomilta tuntuvilla peltoteillä (joilla myös Amorin kanssa olen kulkenut) ja listaan mielessäni asioita, jotka elämässäni ovat hyvin.. 1: perhe, ystävät ja koirat 2: en ole vielä vararikon partaalla 3: uudet mahdollisuudet 4: hot rod-sipsit 5: vapaus 6: kamera 7: tietokone 8: puhelin.. Montako näitä pitäisi keksiä?

4 thoughts on “Hei hei mitä kuuluu?

  1. Toivossa on hyvä elää.. 😀 eiköhän elämällä ole jotain annettavaa mullekin, toivottavasti jo ihan lähitulevaisuudessa. Kiitos ihanasta kommentista!

  2. Taidan olla pian samassa veneessä, kun mulla ensi viikolla loppuu työt nykyisessä paikassa. Ja pikkukaupunginkaan työtarjonta ei ole kovin hyvä. 😀 Mut tsemppiä sulle!

  3. Kyllä se ura sinullekin urkenee, kunhan jaksat sitkeästi yrittää. Joskus se oikea työpaikka antaa vähän odottaa itseään. Ja joskus käy niinkin, että se oikea työpaikka onkin jotakin ihan muuta, kuin olet ajatellut. (Tein työurani pääasiassa ammatinopettajana ja olen seuraillut ent opiskelijoideni elämää mahdollisuuksien mukaan vieläkin.)

    Onneksi sinulla on nämä henkilökohtaiset avustajat pitämässä sinua arjessa kiinni. Rapsutuksia avustajille!

Vastaa käyttäjälle Josefiina Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s