Reskon luonnetesti 08.05.2016

Pojat ja satumaisen kaunis auringonlasku Tornionjoen rannalla 11.05.2016
Lähdettiin äitienpäivän aamuna ajelemaan yhdeksältä Oulusta kohti Maaninkaa. Aurinko porotti. Perille kerettiin ajallaan ja Reskon kanssa suoriuduttiin aika nopeasti siruntarkastuksesta sitten itse testiin. Tätä ennen käveltiin kuitenkin hetki metsätiellä ja Rekku rukka piehtaroi kosteissa kohdissa ja haki viilennystä oloonsa kaikin keinoin. Oli meillä kyllä kylmäkallet mukana autossa, sen ilmastoinnin lisäksi. Tiedetäämpä että mahdolliseen ad-kokeeseen ei ainakaan osallistuta jos plussaa on enemmän kuin 10 astetta, tai jos aurinko paistaa.
Omistajalla jännitti, pohkeet tutisivat. Tuomarit Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen kyselivät asiaankuuluvasti vähän pohjatietoja koirasta ja Rekku makoili tällä välin maassa kuumoksissa. Sitten alkoi höykytys. 
Tiesin, että en tiedä mitä Resko tekee 😀 Arjessa se on helppo ja mieluinen koira joka palautuu kaikesta nopeasti, ja jonka kanssa voin mennä Oulun keskustaan tai ritiläpohjaisiin kierreportaisiin tai vaikka minne. Eikä minua huoleta kulkea Oulun pimeillä kaduilla (muutaman kerran on säikytelty vastaantulijoita kun Resko on päättänyt päästää vertahyytävän huudon ja haukkua paukuttanut hihnassa kuola lentäen), mutta nyt se ei alkanut testin alussa edes taistelemaan lelusta ihan tavalliseen tapaansa. Pyöri vähän eksyneen näköisenä ja läähätteli kuumuuttaan. En jaksa alkaa käymään kaikkea läpi yksityiskohtaisesti, joten laitan teille videon ja kerron tähän mitä tuomari sanoi Reskosta testin lopuksi, käydessämme pisteitä läpi.
Tuomarin sanoin Resko on pehmeä koira, jolla kuitenkin on taistelutahtoa niin ettei sen pehmeyttä varmaan arjessa huomaa. En tosiaan ole ikinä huomannut, enkä ikinä ennen tätä testiä ole nähnyt Reskoani niin stressaantuneena. En edes muista koska sen häntä olisi jännässä tilanteessa laskenut selän päältä alas – niin rohkeasti se kuitenkin kohtaa uudetkin jutut. Vaan eipä tätä varten oltu mitenkään treenattu, eikä Resko ikinä kokennut näin paljon epämukavuutta kerralla. Hermorakenne on sentään plussan puolella. Toimintakyky meni miinukselle, koska Resko ei ainakaan kuormitettuna ratko ongelmia itsenäisesti ja koska pehmeys näkyy siinäkin. PuolustusHALUA Reskolla on, mutta sitten kun sen rohkeus loppuu niin se loppuu. Taisteluhalu kohtuullinen, kolmoseen olisi tarvittu täysi ote puukepistä ja iskun kestäminen irroittamatta. Vähän harmittaa etteivät ottaneet käyttöön Reskon lempparilelua purutyynyä, vaikka ensin pyysivät sen sinne. Mut roikkuihan tuo sitten patukassakin.. Temperamentti kohtuullisen vilkas, mikä vielä korostui pehmeyden vuoksi(?). Luoksepäästävyys +3, Resko oli omaan tapaansa iloinen poika joka kävi moikkaamassa tuomarit häntä heiluen ja otti kaiken huomion ilolla vastaan. Reskolle ammuttiin lopussa kolme kertaa, ja paperissa lukee että laukauskokematon – sen sentään arvasin jo etukäteen 🙂 Reskolle ei ole ikinä ennen siis ammuttu.
Reskon hyviä puolia kehuttiin kyllä myös! Tuomarit tykkäsivät kuinka rehellinen koira se on, ja kuinka se esimerkiksi uhkaamisen jälkeen on kaveri hyökkääjän kanssa eikä tarvitse miettiä voiko siihen luottaa. Taistelutahtoa he kehuivat myös, sillä kuulemma selvitään vaikka ja mistä ja Resko on varmasti arjessa ja treeneissä toimiva peli. Se tarvitsee minut ja toimii minun kanssani. Minun mielestäni ihan Reskon kuuloinen diagnoosi 🙂
Ainoa mikä itseäni jäi mietityttämään oli tuo pehmeys -2. Esimerkiksi kelkalla Resko kyllä jäi pöhähtelemään kelkalle, mutta kun kuljettiin siitä ohi useampaan kertaan niin R ei reagoinut siihen tai kyttäillyt sitä kummemmin. Haalaria se säikähti kovasti, mutta kulki siitäkin ohi kanssani sen jälkeen ilman pälyilyä. Koliseva tynnyri oli paha, mutta senkin jälkipuinti… Tiedän kyllä että koiran pitäisi tässä testissä käydä katsomassa ne pelotteet ihan likeltä, mutta Resko ei ole sellainen muutenkaan. Tynnyrin äärellä se vaikutti kieltämättä jo tuskastuneelta, mutta tuntui minusta ”blokkaavan” sen pois omasta kuplastaan ja pisti sitten makaamaan vierelleni kun olisi pitänyt tulla tynnyriä nenällä tökkimään. Sellainen se muutenkin on, opetettu kuten omistajansa että kaikesta ei tarvi tykätä, mutta sietää täytyy. Ja sitten se kun koiraa ei saa käskeä.. Jos olisin saanut sanoa että ”Resko tänne”, tai tyyliin taputtaa käsilläni reisille niin se olisi hypännyt varmasti syliini siihen tynnyrille. Mut juu, en saanut, tämä oli tällainen testi. Sydäntäni lämmitti kuitenkin kun tunsin kuinka Resko nojasi jalkaani kun alkoi puolustamaan minua hyökkäävältä ihmiseltä. Sellainen kulta se on, sellainen tiimi me ollaan. Ei sitten kovinkaan kova tyyppi, mutta minun musta suojelusenkeli kuitenkin. 

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1a pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2a kohtuullinen
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus -2 pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

+101 pistettä, laukauskokematon ++ 

Kun me testin jälkeen käveltiin takaisin autolle, Resko oli kerännyt itsensä ja valmis uusiin seikkailuihin. Vaikka minusta tuntui kurjalta nähdä Resko testin loppusuoralla niin epäreskomaisena ja kuormittuneena, saatoin nyt viimeistään huokaista helpotuksesta kun katsoin Reskon rentoutunutta ravia vierelläni, häntä pystyssä tepastelua, ..kun se kohta jo veti minut perässään puun juurelle pissoja haistelemaan 😀 Meillä oli onneksi Reskon lemppari-ihminen ja minun lemppari-poikaystävä mukana kuskina ja kuvaamassa ja hän katsoi heti lähimmän vesistön minne ajeltiin heti testistä päästyämme uittamaan koiria. Siellä Rekku sitten kellui onnellisena lehmänkakkojen seassa kun me syötiin eväitämme autossa ja taivasteltiin hellettä. Eikä sovi unohtaa, että Kasko oli meillä mukana (tietysti!) ja odotti testin ajan hiljaa auton perässä kylmäkallejen kanssa häkissään ja vaikka auton perälunkka oli auki ja viereisen auton villikoirat pitivät melkoista möykkää ja Kake kuuli esim. laukaukset hyvin, niin se oli ihan oma itsensä kaiken aikaa. Kävin sen kanssa sitten testipaikan vieressä olevalla pk-kentällä vähän kokeilemassa pk-esteitä (puomia, putkea) ja juoksemassa lelun perässä. Kasko ei reagoi paukkuihin ainakaan toistaiseksi lainkaan, kuten ei edeltäjänsä Amorkaan. Toivottavasti koira ei kamalasti muutu tästä enää kasvaessaan, kun kyseessä kuitenkin on vasta 1-vuotias poikanen. Nuoria kloppeja ovat vielä molemmat, mutta sitäkin rakkaampia ja molemmat kaikessa erilaisuudessaankin minulle ja meidän elämään niin hyvin sopivia snautsereita ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s