Turku Top Dog Show 21.01.2017

– ERI SA PU1 VAK1 ROP CACIB –
”3 years old. Excellent proportion of body, nice head with parallel lines. Nice eye expression. Excellent topline & tailset. Correct front nice forechest. Good angulation, typical movement. Excellent coat!” – Tino Pehar

Näihin kuviin ja tunnelmiin, Reskon kenties viimeinen kehäkäynti Suomessa kovin pitkään aikaan. Nyt nenä kohti uusia tuulia (=ulkomaita) ja harrastuksia! Ryhmäkehään juostessamme fiilis oli mahtava, Resko juoksi edelläni lujaa kuin ravihevonen ja taustalla soi Paula Koivuniemen Sata kesää tuhat yötä. Suuren maailman meininkejä. Vaikka meitä ei jatkoon valittukkaan, niin tunnelma oli loistava. Olen ihan sanattoman ylpeä Reskostani, se on kuitenkin minun ensimmäinen snausteri jonka kanssa on käyty osin kivikkoinenkin tie tähän pisteeseen päästäksemme, että se saa muilta kehuja käytöksestään niin autossa (ajeltiin viikonloppuna n. 1300km) kuin näyttelypaikalla kuin hotellissakin. 
Kirjoitan talteen myös ikävämmän välikohtauksen näyttelypaikalta; oltiin Reskon kanssa käyty kehässä ja kerätty kamppeet ja menossa siskojeni luokse yorkkikehälle toiseen halliin. Snautseristikaverini kantoi Reskon kevythäkkiä kulkien oikealla puolellamme ja me käveltiin käytävää pitkin pois meidän hallista, Resko minun oikealla puolellani todella lyhyessä hihnassa ja ketjupanta kaulallaan. Yhtäkkiä kaverini ohi ryysäsi hyökkäävä rotikkauros, joka tuli Reskolle niskaan oikealle puolen. Huusin kuin minua itseäni olisi purtu ja kirosin ääneen, rotikan omistaja onneksi pääsi tilanteen tasalle ja sai omansa pois meidän kimpusta ja tilanne oli nopeasti ohi. Menin ihan puihin enkä saanut sanoja suustani ja rotikan omistaja vähän hätääntyi ja pahoitteli kamalasti ja kyseli että ei kai hänen koiransa päässyt puremaan, ei kai snautseriin tullut reikiä? Olin ihan jäässä ja änkytin sille naiselle vaan jotain että ”ihan totta ihan totta pidä se koirasi siellä..” Kaverini sanoi että ei otettu osumaa ja niin me lähdettiin pois paikalta. Minun kädet ja jalat alkoivat tutisemaan hetken kuluttua kuin viimeistä päivää ja kertasin tilannetta mielessäni. En nähnyt sitä rotikkaa ennen kuin se hyökkäsi Reskon kimppuun vetäen omistajansa perässään. Ihan hiton kamalaa, kuinka avuton siinä itse on. Kuinka pieni isokokoinenkin snautseriuros on rotikkauroksen rinnalla… Reskosta ei onneksi löytynyt muuta kuin kuolaa ja räkää rinnuksista, mutta puhutaan ihan senttimetreistä – jos se iso uros olisi päässyt hihnassaan pidemmälle niin Reskossa olisi nyt reikä pahassa paikkaa. Hyvä muistutus itse kullekin; se ei isossa koiratapahtumassa riitä että pidät omaasi silmällä, pakko on tarkkailla myös potentiaalisia oman koiran haukkaajia käytävien reunoilla, joiden omistajat puuhaavat jotain muuta siinä samalla niin että huomio oman koiran antamista signaaleista herpaantuu. Meille ei luojan kiitos käynyt lopulta kuinkaan ja Resko on luonteeltaan niin armoton puupää ettei sen maailma romahtanut tuosta hyökkäyksestä edes hetkeksi; sehän oli välittömästi valmiina antamaan hyökkääjälle kaksin käsin turpaan. 

One thought on “Turku Top Dog Show 21.01.2017

  1. Onnee menestyksestä! 🙂 Superkurja tuo hyökkäysyritys.. Onneksi jäi yritykseksi. Mä olisin varmaan pökränny järkytyksestä tossa tilanteessa, kun kammoksun jo muutenkin isoja ja raskasrakenteisia koiria.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s