There is nothing impossible to him who will try.

”Selvästi maskuliininen kokonaisuus. Vankka, riittävän pitkä pää. Tummat, aavistuksen pyöreät silmät. Hieman lennokkaat korvat. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä rungon pituus ja vahvuus. Hyvä karvapeite. Hieno häntä. Liikkuu hyvin, oikealla asenteella.”
– Hannele Jokisilta ERI, SA, AVK1, PU1, ROP, SERT => FI MVA

Että sellainen päivä Luostolla. Kasko murisi tuomarille, joka antoi sen anteeksi. Minua hävetti. Tätä murinamutina-ongelmaa pitää nyt varmaan lähteä jotenkin purkamaan, kun kaikki eivät varmaankaan vaan naurahda Kaken juttujen päälle ja tokaise, että ”siinäpä vasta snautseri”.. Pientä lisäjännitystä siis todellakin kehässä lauantaina, kun hampaiden katsomisen yhteydessä aloin tuntea tärinää hihnan päässä. Mutta eri sa saatiin silti tiukkana tunnetulta suomalaiselta tuomarilta, huhuh. Nyt voijaan ”unohtaa” nämä Suomen näytelmät hetkeksi, Kaskolle lienee turhaa metsästää cacibbeja kun vastassa on ihan realistisesti sanottuna paljon näyttävämpiäkin koiria ja Reskolla ne cacibit jo on. Seuraavaksi siis nenä kohti Ruotsia ja sitten Norjaa! Tässä välissä voisi kuitenkin vähän rallytokoilla ja nauttia alkavasta kesästä. 😄

Piteå KR ja tuomarien koulutusta

Käytiin lauantaina kevyt 10 tunnin reissu Piteåssa.. Tähän sisältyi koiranäyttelyiden lisäksi vähän muutakin, mutta pitkä reissu enivei! Kasko esiintyi todella kauniisti, liikkuikin paremmin kuin varmaan kertaakaan ennen. Tällä kertaa se riitti ERI AVK2-sijoitukseen! Melkoinen nousu siitä H:sta siis, hehheh. Serti tuli Suomeen, sen nappasi VSPnä ollut musta Nero-poika kaverien leiristä 🙂
Tuomarina oli mukava setä Kurt Nilsson, joka arvosteli Kaskon näin:
”Erinomainen pää ja ilme. Erinomainen kaula ja selkä. Ajatuksen matalajalkainen. Hyvin kehittynyt etuosa. Hyvät kulmaukset. Hyvät liikkeet, hyvät jalat ja liikkeet.” ERI AVK2
Meitä ja muita jäi vähän ihmetyttämään Kaken edelle sijoitettu uros, joka sai myös sileän ERIn. Koira oli Kaskoa monta senttiä korkeampi ja aika epäsiististi trimmattu (tämän sanoi handleri itsekin ennen kehään menoaan). Kuulin sittemmin analyyseja siitä, miten koiran handleri nyt sattui olemaan tuomarin ystävä, samanikäisiä miehiä, molemmat  ruotsalaisia snaupin-tuomareita. Mutta sellaista se on, voin sanoa olleeni vilpittömän onnellinen tästä ERIstä sen Kiuruveden tyrmäyksen jälkeen 😀 Hurraa!
Tänään sitten käytiin esimerkkikoirakkona tulevalle käppänätuomarille Kempeleessä. Kaksi paikalla ollutta tuomaria arvioi Kaken oikein realistisesti, ei mitään uutta sieltä siis. Nostettuani Kaken pöydälle, oli ensimmäinen kysymys: ”Ootko mitannut sitä? On tosi pieni!”.. Kerrottuani Kiuruveden mittaustuloksesta (koon ylärajoilla) olivat molemmat yhtä hämmentyneitä kuin minäkin. Koon lisäksi he tykkäsivät kovasti Kaken erinomaisesta karvasta, jossa riittää karkeutta varpaisiin asti, sen syvän mustasta väristä, kauniista hännästä joka ei liikkeessäkään käänny selälle, pienistä tummista silmistä, liikkeistä, ja kuonokin oli kuulemma aivan tarpeeksi pitkä, vaikka minä sitä lyhytpäiseksi moitin. Sanomista tuli poskista ja hieman korkealle asettuneista korvista. Ei yllätyksiä siis. Oli tosi kivaa olla mukana jossain vähän erilaisessa käppänähommassa, tulipa samalla Kaskolle treeniä kun seisottivat sitä pöydälläkin niin helkutin kauan hiplatessaan ja tunnustellessaan sitä läpikotaisin. Jotenkin palasivat molemmat aina hiuttamaan Kaskon turkkia myötä- ja vastakarvaan ja ihastelivat että tällaista pääsee kokeilemaan. Kaiken lisäksi Kasko on mukavan luonteinen (tai vain kurissa kasvanut), se ei kirkunut muille kirkuville käppänöille ollenkaan takaisin. Kaksi tuntia vierähti äkkiä toukokuisena aurinkoisena iltana koulun parkkipaikalla mielenkiintoisessa seurassa ja saimpa hyviä trimmivinkkejäkin Kaken hyviä puolia korostamaan ja huonoja häivyttämään. 

Kultaa käsissä

Me ollaan taas ehditty. Kake kävi torstaina harjoittelupaikassani (hoivaosastolla) sairaita ikäihmisiä ilahduttamassa. Ja taas sain itsekseni todeta, että on se vain uskomaton pikkukoira.. Kake käyttäytyi kuin se olisi ollut maailman tavallisin torstai – kohtasi tyynesti kaikki erilaiset vanhukset ja istui heidän sylissään heidän sängyissään, kuunteli vanhat tarinat, oudot ääntelyt tai pelkkää syvää hiljaisuutta. Moni toivoi Kaskon jäävän, siihen vierelle, olemaan läsnä. Kasko ei häslännyt, ei epäillyt mitään, oli vaan sitä mitä se parhaimmillaan on. Kulki vapaana ja totteli jokaista kuiskausta. Oli itsevarma, kärsivällinen, iloinen, rauhallinen. Siis kaikkea mitä koiran tarvii olla tuollaisessa paikassa. Olin todella ylpeä ja onnellinen, kun me voitiin piristää niin monia. Kaskoa muisteltiin osastolla vielä eilenkin!

Eilen lauantaina käytiin koirien kanssa raveissa Äimärautiolla. Resko ei osannut rauhoittua, joten se joutui jonkin ajan kuluttua takaisin autoon kun mulla meni hermot yrittäessäni samalla kuvata hevosia ja pitää Reskoa käskyn alla.. Se ei vaan kertakaikkiaan tolkkuunnu hevosten lähellä, harmi. Vaatisi paljon enemmän treeniä. Kasko sen sijaan (joka ei koskaan ole raveissa käynytkään, toisin kuin Resko) käyttäytyi kuin me harrastettais joka viikonloppu vähän raveja! Se ei äännellyt, häslännyt, eikä pelännyt. Se vaan oli. Omassa Kasko-kuplassaan. Katseli heppoja kiinnostuneena, mutta ei väistänyt senttiäkään kun aidan toiselta puolelta metrin päästä ravasi täysillä hepat ohi. Siis mistä mie oon saanut näin helpon ja fiksun koiran?

No kehuttakoon Reskoakin sen verran, että toissailtaisella pyörälenkillä se ohitti 2 dobermannia niskakarvankaan nousematta. Melkoinen saavutus Rekulta, se on kyllä kovasti järkeentynyt kuluneen vuoden aikana, menee koko ajan vaan parempaan suuntaan. Huippu Rekku!