Rallytokotreenit ruotsalaiseen tapaan + Kaskon jumeja

img_1001

Pohjustuksena kerrottakoon, että me olemme tällä hetkellä minilomalla siskoni luona Umeåssa, Ruotsissa. Sisko käy tiistaisin Kirppu-yorkkinsa kanssa UBHK:n rallytreeneissä Loboo-hallissa, ja koska siellä saa ”ensikertalainen” käydä kerran katsomassa ja kokeilemassa ilmaiseksi, lähdettiin me tietysti Reskon ja Kaskon kanssa mukaan!

Naureskelin mennessämme, että tämähän voikin olla Reskolle tosi hyvä juttu, kun sen kanssa on treenattu kunnolla viimeisen vuoden aikana vain niissä kolmessa kisassa joihin ollaan osallistuttu (3*alohyv=RTK1). Ja koska tiedostan varsin hyvin meidän naurettavan pienen treenimäärämme, en asettanut tälle illalle kovin korkeita tavoitteita. Jos saisin Reskon sisälle uuteen halliin hyvässä moodissa, selviäisin treeneistä ilman yhtään perkelettä tai retkahtanutta olkapäätä, ja saisin snautserilta kontaktin edes muutaman kerran, olisin tyytyväinen. Olen huomannut, että kun asettaa itselleen ja koiralle ihan inhorealistiset tavoitteet, lähtee todennäköisemmin kotiin hyvillä mielin ja saa myös enemmän onnistumisen tunteita. 😀

Resko oli ymmärrettävistä syistä hyvin innoissaan (lue: lentoon lähdössä..) kun pääsi sisälle halliin, mutta jo seuraavan sekunnin sisällä se ponnahti sivulleni perusasentoon kunhan kerkesin siltä sitä pyytää. Olin ollut aika turhaan huolissani siitä, ettei snautseria kiinnostaisi yhtään kuunnella minun juttujani – sehän tuntui suorastaan kerjäävän uutta käskyä ja ohjetta! Ensimmäistä kertaa kuulin sen tänään ääntävän turhautuneena, kun korjasin sen seuraamista, liekö ruotsalainen ilma saanut sen pään sekaisin. Snautseri kuumuu.

Kaiken kaikkiaan Resko teki tasoonsa nähden tosi hienoa työtä ja olin siitä monessa otteessa hirveän ylpeä. Seuratessa se kyllä tällä hetkellä edistää (välillä aika törkeästikkin..) ja paljon lisää treeniä tarvitaan vartaloapujen häivyttämiseksi, mutta muuten en keksi kauheasti valitettavaa. Se sieti vieressä leikkivät ja rähisevät koirat, kohti ja ohi juoksevat koirat, painostaen tuijottavan koiran ja isot ja pienet koirat ilman yhtään rähinää tai ärähdystä. Kertaakaan sen kontakti ei radalla rakoillut vieraiden koirien vuoksi, enkä joutunut roikkumaan sen hihnassa kaksin käsin. Uusia kylttejä tuli muutama: istu sivulle, askel oikealle, istu sivulle ja istu sivulle, käännös oikeaan, istu sivulle. Ja kaikesta siitä alkuhermoilusta huolimatta minulle tuli sellainen fiilis, että tässähän voisi päästää koiran hihnasta ja lähteä kokeisiin tekemään, kun koiralla on alusta asti näin hyvä työmoodi päällä. Aika moneen snautseriin taitaakin päteä sellainen juttu, että se työskentelee parhaiten tauon jälkeen. Reskon kasvattaja sanoi joskus, että Reskon emän kanssa kisatessa oli parasta pitää viikon treenitauko ennen kisoja – sama tuntuu pätevän Reskoonkin.

Kasko kävi myös tutustumassa Loboo-halliin ja sen kanssa keskityttiin vain kontaktiin ja yksinkertaisiin asioihin jotka se varmasti osaa. Siis kaukokäskyjä i-m-s, rauhoittumista, kontaktia, kieppejä molempiin suuntiin.. Enempää en voinut pyytää, kun se tuntui tulevan ulos nahoistaan nähdessään niin paljon uusia koiria joka puolella! Kevättä rinnassa kenties.

Viikonloppuna Kasko pääsi koirahierojan käsittelyyn ja omat arvaukseni osoittautuivat oikeiksi: Kasko oli jumissa vasemmalta puolelta edestä niskasta/lavasta ja oikealta puolelta takaa. Vähän epäselvää on vieläkin, että mikä tämän on aiheuttanut. Mutta hieronta auttoi selvästi hyvin pian ja nyt Kasko onkin viettänyt vähän tavallista enemmän aikaa Back On Trackin verkkoloimi päällään. Keväällä Kaskolta kuvataan selkä + lonkat + kyynärät, eivätkä odotukset niiden suhteen ole kovin korkealla. Jos ja kun vähänkään seuraa KoiraNetistä löytyviä käppänöiden selkätuloksia, niin tietää että tilanne on huolestuttava. Mutta mielestäni on silti parempi tietää myös niistä mahdollisista ikävistä asioista mitä koiran kroppa pitää sisällään, pystyy sitten toivottavasti paremmin pitämään huolen koiransa hyvinvoinnista ja terveydestä tekemällä esim. valintoja harrastusten suhteen. Kieltämättä jännittää aika kovasti.

Snautserin riiureissu Joensuuhun näyttää muuten tosiaan tuottaneen tulosta. Reskon kasvattaja (ja siis nartun omistaja) laittoi tänään rtg-kuvan josta saattoi hyvin laskea 11 pentua.. Aivan uskomatonta miten nartun kroppa sinkuu ja sopeutuu, näytti nimittäin olevan melkein kirjaimellisesti kurkkuaan myöten täynnä koiranpentuja! Toivottavasti kaikki menee synnytyksenkin osalta hyvin, me mennään tietenkin sitten pentujen kasvettua katsomaan niitä Joensuuhun.

img_1081E8880EDC-5039-40E7-AA44-D8DC1894442F

Treenikuvat suoraan videoilta, näistä näkyy paremmin kuin hyvin kuinka koira edistää ja ohjaaja ei handlaa tuota hihnan käyttöä 😀 mutta jos jotain positiivista, niin tulevissa kisoissa ei ainakaan lähde pisteitä siksi että ohjaaja kämmäilee narun kanssa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s