Viipurissa leivottiin uusi Venäjän muotovalio!

fbimg_0031

Olihan vaan jännä juhannus! Mentiin torstaina bussilla Joensuuhun, jossa ystäväni meitä odotti. Hän nappasi meidät bussiasemalta kyytiin ja käytiin klinikalla hoitamassa Reskon ja reissuseuralaisen Fia-snautserin passiasiat kuntoon. Seuraavan yön nukuin Reskon kanssa vierashuoneessa ja aamulla kello soi kuudelta. Kymmenen aikaan lähdimme ajelemaan Joensuusta Lappeenrantaan ja menimme Nuijamaan kohdalta rajan yli. Olin aivan jännityksestä sekaisin, koska rajan ylitykseen tarvitaan itärajalla aika paljon enemmän kuin minulle tutulla länsirajalla Ruotsiin mennessä! Onneksi olin liikkeellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tiesivät mitä missäkin pitää tehdä ja sanoa. Passia ja viisumia siinä esiteltiin kyllä moneen kertaan, migraatiokortin olin onnistunut täyttämään oikein ja tehtäväkseni jäikin vain sen toisen puoliskon tallessa pitäminen. Jos sen olisin reissussa hukannut, olisi Suomeen palaaminen ilmeisesti hankaloitunut melkoisesti..

Yövyimme Viipurissa Lepakko-hotellissa ja illalla kiertelimme kaupungilla koirien kanssa kävellen ristiin rastiin. Kaupunki oli melkoisessa rempassa, julkisivuja pistettiin ihan urakalla kuntoon. Kaikki mikä oli hienoa, oli todella hienoa ja upeaa. Ja mikä oli kamalan ränsistynyttä, oli siis toooodella ränsistynyttä. Hirveä sääli, että eivät ole pitäneet kaikkia niitä upeita vanhoja rakennuksia (jotka on varmaan rakennettu jo silloin Suomen aikaan) kunnossa. Viipuri kuitenkin kaiken kaikkiaan oli todella kiva kaupunki ja varmaan pehmeä lasku Venäjälle. Hotelli oli todella siisti ja ovesta pääsi melkein suoraan puistoon koiria kävelyttämään.

Olimme siis ilmoittautuneet kahteen näyttelyyn, molemmat pidettiin samalla ruohokentällä/stadionilla. Päivän mittaan kävi selväksi, että molemmat kehät ovat myöhässä toista tuntia.. Ja kuinka ollakaan, meidän kehät menivät lopulta just eikä melkein päällekkäin! Siinä ei kuulkaa kauheasti kerkeä hermoilla koiran kehäkäytöstä tai -menestystä, kun juokset alueella eestaas koiran kanssa ja koitat keksiä että minne pitäisi juosta ensin.

Pääasia kuitenkin, että pääsimme lopulta kehään. Ensimmäisestä näyttelystä Reskolle ERI SA VAK1 PU1 VSP SERT & RKF-sert, roppi meni meidän ”oman porukan” 10kk ikäiselle junnunartulle Fialle – Resko sai vähän moitteita niukoista kulmauksista, suorasta olkavarresta(?) ja liikkeistä. Arvostelu on kirjoitettu sellaisella siansaksalla, että siitä ei ota erkkikään selvää. Mutta tämän verran ymmärsin tuomarin selityksistä kehässä, elekieli on nimittäin Venäjällä aika pätevä kieli!

Toiseen kehään menimme suoraan edellisestä (juosten). Hollantilaisella tuomarilla Resko ERI SA VAK1 PU1 ROP SERT & RKF-serti ja VSP meni meidän Fialle! Tuomari kehui Reskon luonnetta, liikettä, karkeaa karvaa, tasapainoisia kulmauksia, kaunista ilmettä jne.. Näinpä ollen Reskolla on tämän juhannusreissun jäljiltä kaksi kolmesta kiinnityksestä RKFV-titteliin ja siitä tuli RU MVA! Olo oli varsin epäuskoinen, kun ensimmäisestä kehäkäynnistä saimme kuulemma jo sen sertin, mutta kun en itse ymmärtänyt en sanaakaan siitä kun venäjäksi selkkasivat.. 😀

Reissu oli ihan huippu. Seura oli parasta mahdollista, menestys parempaa kuin toivoa uskallettiin ja ruoka oli halpaa. Lähtisin toistekin, hirveästä jännittämisestä ja entisistä epäluuloistani huolimatta. Kotimatkalla nähtiin parin hirven lisäksi KARHU – enpä olekaan sellaista koskaan ennen nähnyt muualla kuin eläintarhassa joskus pienenä. Oli aika pysäyttävä kokemus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s