Syksyn tuntua ilmassa

fbimg_1883

Kuulumisten päivittelyä ajan tasalle! Kuun vaihteessa Rekun vasen korva otti ilmeisesti itseensä korvakarvojen nyppimisestä ja sen kanssa käytiin eläinlääkärissäkin toteamassa että ei oo juuri tulehtunut, ei oo paha, ehkä ihan aavistuksen punertaa kun sörkitään. Otettiin tietenkin näytteet ja kaikki ja vasemmasta korvasta löytyi yksittäinen hiiva, mutta lääkäri painotti että se ei ole merkityksellinen löydös (lääkärin sanoin  tämä oli muuten ”vähän turha reissu, varmaan siitä ihan putsaamalla hyvä tulee”). Saatiin mukaan CerumAuralia ja sillä putsailtiin, hyvä tosiaan tuli. Kunnes loppu se hyvänä oleminen. Välillä tämä samainen korva on siis yhä punerrellut ja ehkä siinä vieno tunkkainen hajukin vieraili. Soittelin meitä hoitaneen eläinlääkärin lisäksi kolme muuta eläinlääkäriasemaa läpi ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että katso vielä kotona, huomaat kyllä jos se oikeasti tulehtuu, hoida kotona. Korva siis ärtyy helposti, mutta ei varsinaisesti vaivaa koiraa vaan enemmänkin minua. Kinkkistä, sanoisin.. Nyt ostin kaverin suosituksesta apteekista AniVox-nimistä huuhdetta, että kokeillaan sitäkin. Saapa nähä. Minun hermorakenne ei kauaa kestä tämmöstä sompailua.

Korvahommien lisäksi meille kuuluu onneksi muutakin! Käytiin pari viikkoa sitten viikonloppureissulla Lapissa, appivanhempien luona heidän mökillään. Reissu meni hyvin ja kyllähän tuola Lapissa ollessa omakin mieli ja sielu lepää ihan eri tavalla kuin täällä kotona. Ihan parasta istahtaa mättäälle keskellä ei mitään ja olla hiljaa. Kun et kuule mistään mitään liikenteen melua.

Harrastusrintamallakin on tapahtunut jotain. Kesäkausi loppui, joten viikottaiset rallytoko- ja tokotreenit jäivät pois. Ryhmäpaikka tokoon jäi yhden talkoopisteen päähän (kyllä, harmittaa) mutta saatiin lohdutuspalkintona onneksi paikka seitsemän kerran tokokurssille, jonka pitäisi valmistaa meidät kisoihin. Viime viikolla oli ensimmäinen kerta ja mulla meinas mennä jalat veteläksi kun mulle selvisi, että kurssin vetäjä on ihan oikea tokotuomari. Iik. Ja kaikki muut kurssille osallistujat ovat enemmän oikeita pk-koiria – belgi, aussie, kelpie.. Vaan kun mentiin esittelemään meidän seuruuta koutsille ja hän aikansa katseltuaan sanoi, että ”älä muuta tosta mitään” niin kyllähän mulla varmaan levisi varovainen hymy koko naamalle. Tehtiin myös paikkamakuuta tässä uudessa oudossa ryhmässä ja Resko oli valtavan hienosti ja makasi siellä rivissä ihan coolina. Vaikea uskoa, että kyseessä on sama koira joka vielä pari vuotta sitten pyöri trombina kentällä liinan päässä ja räyhäsi muille koirille. Vitsit. Täydellistä ei olekaan, eikä minun tavoitteet ole EVL:ssa, mutta piru kun oon ylpeä siitä missä nyt ollaan kun ottaa huomioon mistä on lähdetty. Hyvä Resko!!

Kaskon kanssa meillä alkoi agilityilyt mölliryhmässä ja Kakkis on varsin pätevä ja tekevä treenin määrään nähden! Niin erilainen kuin edeltäjänsä Amor, mutta niin makea pieni rakettispagetti. Kuumuu radalla (viime kerralla haukahtikin pari kertaa, josta kyllä sai palautetta, koska mie en haluaisi radalla haukkuvaa koiraa..) ja kestää toistoja ja on aina yhtä innoissaan. Etenee radalla formulan tavoin, kun taas Amor oli pikemminkin sellainen tasaisen varmasti eteenpäin puksuttava juna. Oloni on suurimman osan ajasta ihan kädetön. Niin kuin ei ikinä ois ennen agilitykoiraa ohjannut. Mutta kyllä me täältä noustaan, ilmoitin Kaken jo mittaustilaisuuteenkin!

Ja Reskon ilmoitin AD-kokeeseen ens kuussa. Saa nähä miten käy.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s