Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi. – Muumipappa

blogiinkukukulu kopioNiin paljon kerrottavaa, niin vähän aikaa! Käytiin tuossa jotakuinkin kuukausi sitten Rekusterin kanssa rally-tokokisoissa. Ne meni aivan upeasti siihen saakka, että Resko otti ilmavainun ja häippäs radalta kesken suorituksen. Hetken kiukutti ihan luvattoman paljon, otti päähän, hävetti, sitten alkoi jo naurattaa. Katsottiin videolta kuinka snautseri ”lipeää käsistäni” ja minä karjun perään naama punasena. Ei auttanut karjuminen eikä mikään, näin vain horisonttiin kaikkoavan snautserin peräpeilin.. Kyseessä oli siis meidän ensimmäiset ja ehkä hetkeen viimeisetkin ulkokisat. Oli tosi tuulinen ja kylmä sää, eikä Resko ollut ainoa kisaaja jonka nenään tuuli toi hyviä hajuja. Aika epäselväksi jäi, että mikä haju se sitten oli, mutta pääasia lienee ettei tässä käynyt kellekään kuinkaan ja ladattuani videon facebookkiin, se nauratti monia muitakin kuin vain minua ja poikaystävääni. ”Lajin helppous viehättää..” Leuka rintaan ja kohti uusia seikkailuja, johan tässä on keretty seuraavat kisat katsoa kalenteriin. Ihan harmittavan vähän on nyt ollut kisoja täällä päin, mutta jospa asiaan tulisi muutos kevään myötä. Yhden hyväksytyn tuloksen päässä ollaan nimittäin voittajaluokasta ja RTK2-koularista. Ja nyt kun vuosi 2019 tuo tullessaan vielä snautseriystävällisemmät säännöt rt-kisoihin (mm. käytösruutu poistuu) niin kyllähän me vielä koitetaan lajissa edetä!

Asiasta kolmanteen, käytiin Rekun kanssa perjantaina 12.10. suorittamassa Oulun SPL:n järjestämä AD-koe Virpiniemessä. Kokeessa siis koira juoksee pyörän vierellä 20 kilometrin matkan noin 12-15km/h tuntivauhdilla. Snautserille tuo on aika tiukka vauhti, kun koko koe alunperin on kai kehitetty saksanpaimenkoirien testaamiseksi ja niiden ravivauhtiin sopivaksi mitoitettu. Resko olikin pienin osanottaja ja tuomarimme Reijo Kojo puhutteli sen pikkukoiraksi ja kysyi ennen koetta, että onkos tämmönen pikkukoira ennen juossut kahtakymmentä kilometriä? Minä blondi luulin, että hän puhuu ylipäätään snautsereista, ja vastasin, että ”nooo en mie tiiä” ja siitähän tuomari huvittui, kysyi että eikö tämä ole sinun koirasi vai miten niin et tiedä? 😀 Minä siinä änkytin että hupsista joo, siis ei ole tämä nimenomainen koira juossut tuollaista matkaa ennen, mutta jospa tämän illan jälkeen voisin sanoa että on juossut. Ja niin se poika kuulkaa pisteli menemään 20 kilometrin verran sellaista liitoravia ja välillä laukkaakin, ettei oo ennen nähty. Juoksuosuuden jälkeen oli lyhyt tottis, joka sisälsi meidän tapauksessa vaan seuraamista ja täyskäännöksen. Tuomarin sanoin Resko oli 20 kilometriä juostuaankin vielä ”täysissä sielun ja ruumiin voimissa” ja sen kyllä allekirjoitan, hyppi niin törkeästi vielä seuruussakin ylöspäin kieli poskella, intopinkeänä, suorastaan rasittavuuden partaalla.. 😀 Ei väsytetä snautseria siis juoksemisella ei. Tietääkseni Resko Niska on ainoa musta snautseri kymmeneen vuoteen, joka Suomessa on tämän kestävyyskokeen suorittanut. Mutta en pistäisi päätäni pantiksi, sen verran hankalaksi oli tehty tuo tulosten hakeminen SPL:n järjestelmistä.

Ja vielä loppukaneetiksi sellainen toteamus, että me asutaan nykyään omassa kodissa! Muutimme viikonloppuna melkein tuplasti edellistä (vuokra)asuntoamme suurempaan rivitalokolmioon, joka on kyllä monelta kantilta katsottuna aivan unelmakoti tällaiselle koiraharrastajalle. Olo on vieläkin vähän epäuskoinen, että niinkö tämä voi edes olla totta. Muutimme ”metsän keskeltä” järven rantaan, tästä on alle viisi kilometriä Oulun keskustaan ja silti tämä nimenomainen asuinalue on ihanan rauhallinen ja luonnon ympäröimä. Me kyllä tykätään. Koirat ovat ottaneet muuton tosi kivasti tälläkin kertaa ja yksinolotkin menevät ihan mukavasti ilman turhia huuteluita. Eilen ensimmäisenä arkiaamuna oli ensimmäiset pari tuntia haukuttu Reskon toimesta vahtihaukkuja, mutta latasin sitten Digital Dogsitterin kokeiluversion ja äänitin siihen ääniviestiksi sellaiset terveiset, että jos Resko alkaa haukkua niin läppärini sitten muistuttaa Reskoa pitämään suunsa supussa. Ja se on nyt ainakin parina päivänä toiminut aivan ihmeellisen hyvin, eilen oli Resko haukahtanut päivällä neljä kertaa neljän ja puolen tunnin aikana ja tänään aamulla yhden kerran. En siis vielä uskalla huokaista helpotuksesta, mutta aika hyvältä näyttää ja Reskonkin tapauksessa kyse ”onneksi” on vahtimisesta, eikä niinkään yksinolon vakavammista ongelmista kuten vaikka eroahdistuksesta. Toki se on vielä herkillä muuton myötä ja varmaan ottaa aikansa kun se oppii tämän ympäristön normaalit äänet ja sen, etteivät ne kaikki vaadi snautserin toimesta toimenpiteitä.

44542382_507522479754541_5817836853584283050_n43913096_102396834064821_1690007470320660720_n

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s