Kuulumiset ajan tasalle

fbIMG_6945

Ja niin alko uus vuosikymmen. Ei alkanut ihan niin kivasti kuin olisin toivonut, ja siitä johtuen on sitten ollut hiljaista täälläkin.

Resko oireili vatsaansa joskus tuossa marras-joulukuun aikana enemmän ja vähemmän. Oli vatsatauti, joka meni ohi. Tai niin luulin. Hetken aikaa oli rauha maassa ja sitten alkoi kunnon oireilu: syömättömyyttä, tyhjän mahan oksentelua, vatsan äänekästä lorinaa ja vinkunaa, jatkuvaa ripulia, veristä oksentelua ja sitten vielä veristä ripulia. A p u a, mitä täällä tapahtuu? Resko ehti syödä kaksi isoa säkillistä RCn Hypoallergenicia, kävimme kahdesti lääkärissä, konsultoimme neljää eri eläinlääkäriä, otettiin laajat verenkuvat ja kaikki, syötiin 10 päivän kuuri Tylosinia – ja siihen loppui löysä kakka. Närästykseen Losecia kuukauden kuuri. Tarvittaessa Antepsin vatsaa ja suolistoa suojaamaan. Olin tammikuun lopulla ihmisraunio – itketti, ahdisti, ja sanalla sanoen vtutti koko tilanne. Ikänsä terve koira, ahne, rautamaha. Nyt nukun toinen silmä auki ja ylianalysoin sen jokaisen liikkeen ja ilmeen. Olin ihan poikki. Ja mitä sitten? Sitten löytyi Reskon oikeasta kyljestä littanan viinirypäleen tapainen muljuva patti. Kruunasi kyllä kaiken – olin nimittäin ihan varma, että koiralla on taatusti syöpä ja se kuolee ennen kesää.

Tärisin ja itkin ja varasin Reskolle ajan taas lääkäriin. Lääkäri tunnusteli pattia ja otti siitä ohutneulanäytteet, kehui että koira on hyvässä kunnossa. Patti osoittautui pelkäksi rasvapatiksi ja siinä helpotuksen huumassa mie päätin, että nyt me kyllä eletään jokainen päivä niinkö viiminen. Koirat sen jo osaavat, mutta mulla olis parantamisen varaa. Reskon vointi parani tuon käynnin jälkeen melkein kuin taikasauvasta ja koira oli taas oma itsensä. Hiljalleen palattiin normaalimpaan arkeen – en enää ruokkinut Reskoa neljän tunnin välein, vaan hilattiin ruokinnat noin kuuden tunnin päähän toisistaan ja siitä hiljalleen kahdeksaan tuntiin, vastaamaan siis normaalin työpäivän aikaa. Palattiin myös takaisin omaan ruokaan, eli lihaan ja viljattomaan lammasnappulaan. Tässä välissä voisi miettiä, että kuinkahan suuri rooli Reskon vointiin oli minun stressillä ja huonovointisuudella, kun tuntuu että katsoin sitä kuukausien ajan jatkuvasti vain arvioiden ja näkemästäni ja kuvittelemastani ahdistuen?…

Nyt on ollut aika hyvä. Kevät on täällä ja aurinko paistaa ja ollaan vietetty paljon aikaa luonnossa kulkien ja makkaroita notskilla paistellen. Oikeasti, luonto on kyllä ainakin kaltaiselleni ihmiselle paras paikka. Lähtiessä pakkaan mukaan kaiken tarvittavan, mutta jätän huolet ja murheet pois matkasta. Tulee hyvä mieli pelkästään jo siitä kun näkee koirat niin onnellisina ja innoissaan.

Ilmoittauduin nosework-koulutukseen ja mejä-koulutukseen tälle keväälle. Aattelin, että se on nyt tai ei koskaan. Ei auta aina oottaa huomista, kun huomisesta ei koskaan tiedä. No ei tiedä tosiaan – nyt on nimittäin kaikki tapahtumat ja suunnitelmat peruttu. #Korona Ihan absurdin tuntoinen tilanne. Olen itse töissä kaupassa, joten etätöihin ei voi jäädä. Ja jos olisin töissä koulutustani vastaavassa paikassa (eli hoitajana) olisin joka tapauksessa ns. etulinjassa. Näillä mennään. Toivottavasti pysytään terveinä ja saadaan tämän härdellin jälkeen vielä normaali kesä.

Reskon tyttö Wanhan Purolan Eagle ”Elli” valioitui helmikuussa 2v ja 3pvän ikäisenä Tornion ryhmänäyttelyssä, erikoistuomari Hilkka Salohallan syynissä. Sai siis samalla toisen FinnSieger-pisteen. Isot onnittelut Ellin ihmisille ja kiitos kun oon saanut seurata teidän touhuja ja olla mukana! Vaikka oonkin ”vaan” se uroksen omistaja, on minusta ihan älyttömän mahtavaa nähdä mitä Reskon pennuille kuuluu ja saada olla edes vähän mukana niiden elämässä. Upeita tyyppejä kaikki.

87259107_497381237591689_4538990840789336064_o
FI MVA Wanhan Purolan Eagle ”Elli”

Suomen Snautserikerho julkaisi muuten eilen illalla Vuoden Snautseri 2019 -kisan tulokset. Resko oli upeasti viides vuoden näyttelysnautseri-kisassa omassa luokassaan (mustat urokset). Siitä suurin kiitos Reskon kummitädille, minun isosiskolleni Karoliinalle. Ilman häntä ei Reskoa olisi näkynyt Suomen kehissä. Ja entäs se reissu mikä heitettiin kesällä autolla Bornholmiin Tanskaan? Ai että. Ompa mitä muistella! ♥

fbIMG_6815

Ja mitä kuuluu maan mainiolle Kapteeni Kaskolle? Hänelle kuuluu hyvää. Joulukuussa Kaskolta poistettiin hännästä patti, eikä se ole sen koomin enää kääpiötä vaivannut. Samalla lähti myös muutama hammas, kun siltä ne ikenet tuosta etuhampaiden ympäriltä on niin ilkeän näköisesti paenneet. Hammaskiveä ei kerry, eikä suu muuten ole ryöttäisessä kunnossa, mutta ikenet karkaavat. Sille me ei valitettavasti oikein voida mitään.. Vaikka hampaat eivät heiluneet, poisti eläinlääkäri niitä ihan sen takia ettei hampaiden väliin jäisi jatkuvasti ruokaa muhimaan ja aiheuttamaan jatkossa enemmän ongelmia. Tämä päätös tehtiin siis kulmahampaiden turvaamiseksi, katsotaan kuinka käy. Samalla hautasin lopullisesti ajatukset Kaskon näyttelyttämisestä jatkossa. Vaikka hammastodistuksen saakin, ei etuhampaatonta ehkä ole järkevää näytille raahata. Mutta ilokseni tämä ei siis juurikaan vaikuta meidän arkeen, kun ei Kasko muutenkaan ole sen kummempi näyttelykoira ollut. Tai siis, onhan se todella kolmen maan muotovalio ja myös kansainvälinen muotovalio, mutta en sanoisi Kaskon niin suuresti siitä touhusta nauttivan (vrt. Reskoon).

Hampaiden harventumisen jälkeen olen kyllä sitten aktivoitunut muussa harrastamisessa ja Kasko melkein osaakin jo seurata! 😀 En sanoisi tavoitteeksi, mutta vahva haave olisi päästä Kaskonkin kanssa rally-tokossa kisaamaan ja kenties kokeilla tokoakin. Koen pienen koiran kanssa harrastamisen sinänsä hankalaksi, että se on siellä matalalla ja minä pitkänä ihmisenä saan selkävaivoja kääpiön kouluttamisesta. 😀 Kasko on kuitenkin luonteeltaan sellainen kultakimpale, että haluaisin että siitä jää ns. jotain mustaa valkoisella muidenkin nähtäväksi. Kaskolla on taistelutahtoa, se syttyy pienestä, se ei kuitenkaan piippaa eikä huuda, se on nöyrä, sillä on aina hauskaa, se on ahne, sen häntä heiluu kuin riivattuna kun jotakin aletaan tekemään… Jos saisin toisen samanlaisen kääpiösnautserin, ottaisin heti. Ei tarvisi kahta kertaa miettiä.

fbIMG_0155

Olen ruukannut listata vähän tavoitteita tulevalle vuodelle. Nyt en kuitenkaan uskalla. Koronan ja kaiken muun vuoksi tuntuu siltä, ettei juuri uskalla huomista päivää pidemmälle mitään suunnitella. Muutama toive kuitenkin olisi: toivoisin, että koirien kanssa pysyttäisiin terveinä ja toivoisin, että Reskon kanssa päästäisiin käymään Liettuassa. Toivon myös, että Kaskon kanssa saadaan lopultakin rallyn alokasluokan liikkeet kasaan. Mutta ennen kaikkea toivon nyt vain sitä terveyttä. Ja iloisia päiviä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s