Kesä 2020

fbIMG_4952

Korona. Kesälomat kahdessa osassa. Koulupaikka. Kaihi.

Kesä 2020 alkaa olla lopuillaan. Korona on määrittänyt tätä vuotta aika vahvasti joka kantilta. Ei ole näytelty eikä muutenkaan kummemmin harrasteltu. Onneksi ollaan kotona ja luonnossa viihtyvää sorttia.

Käytiin meidän (ensimmäisellä) kesälomalla reissu pohjoisessa. Poikettiin Norjankin puolella. Yöt nukuttiin Fjällrävenin tunneliteltassa koirien kanssa. Koirille olin pakannut mukaan Helsittaren villatakit öitä varten, mutta Kaskohan nukkui mieluusti myös samassa makuupussissa kanssani. Resko on niin hieno reissukaveri – kun teltta saatiin pystyyn ja otettiin koirat sisälle, se käveli suoraan teltan toiseen päähän ja kierähti nukkumaan. Useasti huomaan katsovani sitä ja miettiväni, että koirahan alkaa olla kuin ajatus.


Reissun jälkeen vaihdettiin kotona tammiparketti pois olohuoneesta, ja tilalle laitettiin Pergon vinyylilattia. Ja tulipa hyvä.

Käytin Reskon silmäpeilauksessa 6.8. Oulun Kamussa eläinlääkäri Sanna Knuutisella. Kun lääkäri silmiä tutkiessaan kysyi, että ”Eihän ole jalostussuunnitelmia..?”, tiesin jo että löydös on joku ikävämmän sorttinen. Kaihihan sieltä löytyi kuuden vuoden ja yhdeksän kuukauden iässä. Harmitti, totta kai. Taisin sanoa pimeässä huoneessa ääneen, että no voi paska. Eritoten harmittaa, koska Reskolla on 2-vuotiaat pennut. Yksi pentue onneksi vain. Onneksi en ole sitä jokaiselle kyselijälle antanut, muuten olisi pikkuRekkuja jo Ruotsissa ja Venäjälläkin. Kiitän itseäni siitä hyvästä, että olen niin kranttu narttujen suhteen. Kun sen yhdistelmän pitäisi aina olla sellainen, että itsekin siitä pennun ottaisin. Jokin vastuu se on uroksenkin omistajalla. Kaihi nyt ei kuitenkaan tällä hetkellä vaikuta meidän arkeen mitenkään, enkä ajattele sitä jatkuvasti. Kontrolloida sitä täytyy, mennään varmaan vuoden tai kahden päästä katsomaan, mille mallille se kehittyy, vai kehittyykö. Reskon kasvattaja Martina laittoi heti viestiä, että laita tieto julkiseksi. Arvostan. Ja totta kai laitan, avoimia ja rehellisiä tässä on oltu hyvässä ja pahassa. Toivottavasti kaihi ei tule koskaan vaivaamaan Reskoa pahemmin, ja jos alkaakin vaivata niin sitten hoidetaan. Vain parasta maailman rakkaimmalle Rekulle.

Kasko on voinut hyvin. Laitoin sille juuri ryhmähaun menemään syksyksi agilityryhmään – olis ihan huippua päästä taas kiinni säännöllisiin treeneihin! Kakkis on niin fiksu, tasapainoinen, taistelutahtoinen ja tulinen, mutta kuitenkin Reskoon verrattuna nöyrä ja ”helppo” koira. Sekin ansaitsisi päästä loistamaan! 🤩

fbIMG_9584

Käytiin muuten juuri viikonloppureissu Seinäjoella avopuolisoni ystävän häissä. Koirat olivat mukana, kuinkas muutenkaan. Meillä oli oikein mukava airbnb-majoitus hyvällä sijainnilla. Mentiin perjantaina ja lähdettiin sunnuntaina. Juhlat olivat lauantaina. Koirat olivat lauantaina noin 6 tuntia yksin majapaikassa, ja olivat koko ajan rauhassa ja hiljaa kuin kotonaan. Seurasin niiden touhuja kännykällä (jätin läppärin auki majapaikkaan, kun lähdettiin) ja olin NIIN ylpeä omistani. Kyllä hyvin käyttäytyvien aikuisten koirien kanssa eläminen ja reissaaminen on helppoa. ❤️

Nyt ollaan taas kesälomalla, yhden viikon verran. Käydään Joensuussa Reskon kasvattajan luona ja huilataan hetki ennen syksyn uusia tuulia. Ja Reskon tyttö Eve (WP Ever Never) muuten valioitui eilen ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssään Kajaanissa, ollen myös rotunsa paras. Onnea!

fbIMG_0834

Kuvassa keskellä tököttävä Väinö-käppänä muuttaa syksyllä Joensuuhun omistajansa opintojen perässä. Poikien lempparikaveri. Jos kaihiuutinen hetken masensikin, on onneksi saatu hyviäkin uutisia – nimittäin tämänkin tekstin takana oleva ihminen sai haluamansa koulupaikan! 💁🏼‍♀️ Vaikka kyseessä onkin koirien blogi (ja sellaisena se saa pysyäkin), niin haluan ihan mustalla valkoiselle kirjoittaa, että minun opinnot jatkuvat ja toivottavasti valmistuminenkaan ei ole enää kovin monen vuoden päässä. Aloitin kätilöopinnot syksyllä 2016, mutta ala ei missään vaiheessa alkanut tuntua omalta. Yritin pari vuotta saada siirtohakua sairaanhoitajapuolelle, mutta ei se vaan mennyt läpi. Epätoivoisena hain kesällä yhteishaussa ihan ”alusta asti” uutta koulupaikkaa ja sen sain! Olen nyt vuoden verran ollut töissä (ja tehnyt muuten opparin valmiiksi keväällä 2020 ennen koronaa), mutta nyt jää työt vähemmälle ja saan opiskella itseni valmiiksi. Ihan mielettömän mahtava fiilis, kun on ensimmäistä kertaa elämässä selvä käsitys siitä mitä haluaa ja on myös mahdollisuus opiskella ja valmistua haluamalleen alalle.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin. Kylläpä näillä asioilla on tapana järjestyä, kun ei vaan ikinä anna periksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s