Jos toiveet ois totta ne kauniita ois

Meillä on mennyt viimeaikoina melko hyvin. Viikonloppureissut Ouluun Jonnan ja Taavin luo, sunnuntai Toppilansaaressa meren rannalla, metsäreissut Amorin kanssa kahdestaan mustikoita syöden, syksy♥, Aapeli vierailemassa, Mäkärän aamuiset kitinät aamupalan toivossa, Herraparran ylikasvanut niskareuhka.. Viimeisiä viedään lukion osalta, vaikka myönnettävä on että allekirjoittaneesta on tullut aikaansaamattomampi ja piittaamattomampi kuin koskaan. Ehkä en haluakkaan lopettaa lukiota vielä, pitäisi kai olla jo joku suunnitelma? Jospa jään vain vanhempieni nurkkiin asumaan loppuiäkseni, pikkukylän takaiset tutut metsäpolut ja maamerkit ovat alkaneet tuntua tärkeämmiltä kuin ennen. Amor kävi lammasaitauksessa eilen, ei haukkunut eikä ajattanut villaeläimiä – kävi nuuskimassa ja puhisi itsekseen. Kun lampaat uteliaina ottivat askeleita herrapartaa kohti, tuli snautserille kiire. Eihän niistä lampaista koskaan voi tietää, saattavat vaikka olla lihansyöjiä (tai ainakin saksalaisen rottakoiran makuun päässeinä melkoisia petoja).
Syksy on todellakin täällä. Joutsenet huutaa joella, se kuuluu meidän pihaan asti iltaisin. Vuoden jouduinkin niitä odottamaan, rakastan syksyä todella. Lenkin jälkeistä tassupyykkiä, viileää syksyn hajua metsässä, mustikoita, sumua pellolla, harmaita päiviä. Kuluneesta kesästä osasin nauttia enemmän kuin moneen vuoteen, mutta tätä mie oon odottanut. Syksyä. 
Yksi yö muuten meni pitkästä aikaa kipeän koiran kanssa valvoessa, levottomuus alkoi myöhään illalla ja tuntui pahenevan yötä kohti. Ilmeisesti mäkäräiset olivat purreet pihalla, kun sai niin pahan allergisen reaktion. Silmät ja kuono turposi, kaulanahkaan ja mahaan nousi ryhmyjä. Koko koira tuntui kuumalta. Aamuun mennessä vieressäni nukkui onneksi normalisoitunut Herraparta, mutta kylläpä tuntui pahalta aamukolmelta silitellä kipeää koiraa. 
Alla valittuja paloja puhelimen kautta talteen napattuina. Laadusta ei kannata edes puhua, mutta nämä hetket haluan muistaa. Canonia ei ole juuri ulkoilutettu..

Kuljin valtateitä ja myrskysäitä ja niitä ja näitä…

Ell:llä laitettiin vain rabiesrokote, koska nelosrokote meneekin vanhaksi vasta vuoden päästä. Varmuuden vuoksi laitettiin vielä erimerkkinen rabiesrokote. Kaikki meni tosi hyvin, Amor käyttäyty kympin arvosesti ja lähettiin kotiin hyvillä mielin.

Nyt 20 yli kahdeksan sanoin kaverille mesessä, että ompa koira levoton ja sanoin että toivottavasti ei ala turvota. Aijoin lähteä iltalenkille. Otin Amorin syliin ja mitä hittoa… kuono rypyillä, huulet minun sormen paksuset ja silmät punaset ja turvonneina. Että semmosta tänään. Ens yö varmaan nukutaan melko huonosti. Ehkä kymmenen minuuttia sitten, joskus 20:30 annoin kyytabletin. Kumpa se alkais vaikuttaa pian, Amor on ihan tuskasena. Minun syytä kaikki, jos en olis raahannu sitä myrkytettäväksi niin mitään reaktiota ei olis!

Amorille siis tuli tämä reaktio taas, tällä kertaa sen tulemiseen vain meni kauemmin aikaa. Illalla puoli kymmenen maissa turvotus laski, mutta vielä tunnin ajan Amor kutisi todella pahasti. Se raapi itseään ja oli todella surkean näköinen. Iho punotti ja siihen nousi pieniä patteja. Onneksi yhdentoista jälkeen tilanne rauhottui, Amor ja mie saatiin nukuttua rauhassa. Aamulla Amor oli oma ponteva itsensä, vailla merkkiäkään edellisiltaisesta. Soitin eläinlääkärillemme, joka oli pahoillaan tapahtuneesta ja mietittiin sitten, että kannattaako Amoria enää rokottaa. Tämä nyt laitettu rabiesrokotus menisi vanhaksi vasta vuonna 2014 ja Amor olisi silloin jo 11 vuotias, joten jos sinne asti selvitään niin en varmaan ala vanhaa enää kiusaamaan.

Vuoden päästä olis nelorokote kuitenkin tulossa, pitää miettiä laitetaanko sitäkään. Tämä tietysti rajoittaa haaveita agilitykilpailuista.. Mutta onhan meillä vielä vuosi aikaa miettiä. Toinen juttu on Amorin passi, kun asutaan Suomen ja Ruotsin rajalla, niin sitä passia kyllä tarvii. Onneksi se ei kuitenkaan ole nyt ajankohtaista, murehtia tuosta.

Pääasia että Amor tuli nopeasti kuntoon ja tiedetään nyt, ettei se jostain syystä enää kestä raivotautipiikkejä.

Amorille allerginen reaktio rokotuksista!

Amor käytettiin tänään neljältä rokotuksilla (Rabdomun & Duramune DAPP). Ikinä ennen ei ole reaktioita tullut, tosin Rabdomunin tilalla on ollut Rabisin-rokote. Ahdistus alkoi, kun puoli tuntia sitten huomasin Amorin silmien punoituksen. Kymmenen minuuttia siitä, niin huomasin kuinka kuono oli aivan turvoksissa. Siitä seuraavien kymmenen minuutin aikana kuonon päälle tuli ryppyjä kun turvotus paheni. Kuono oli paksumpi kuin naapurin kultaisellanoutajalla. Annettiin kyytabletti nyt vartin yli seitsemän ja alkaa olo nähtävästi helpottua. Koira nukkuu tuolla sängyssä, pussilakanan sisällä. Säikähin aivan helkkaristi, kun koira juoksi vain eestaas häntä alhaalla ja pää pallona, raapi itseään ja kihnutti itseään kaikkeen. Nyt kun koiran olo näkyy helpottuvan, niin aukasin koneen ja googletin rabdomun oire, ensimmäisenä tuloksena kaapiosnautserimme.com-keskustelu. Tämä keskustelu. Voi kumpa olisin nähny tämän aiemmin, oltais säästytty valtavalta säikähdykseltä. (Koira siirtyi nyt lattialle, kihnuttaa itseään mattoon.)

Huomenna soitto kyllä eläinlääkärille ja ilmotan tästä allergisesta reaktiosta – ei enää koskaan näitä kahta rokotetta minun pikkuseen Amoriin kerralla, ei ikinä. Sen lupasin Amorille kun itkien istuin lattialla ja pidin koiran päätä ylhäällä ja katsoin että se hengittää.  (kirjotettu noin 19:20)

Lisäys klo 19:49:

Tilanne on vähän rauhottunut, mutta kuono on turvonnu tasapaksuksi, siinä on muhku kuonovarressa ja posket on punaset. Sen mahassa on punasia täpliä. Voi raasu..

Lisäys klo 20:06:

Käytiin kävelemässä pihalla vähän aikaa pakkasessa, olo näytti helpommalta ulkona. Edelleen se kihnuttaa itteään mattoihin ja täkkiin. Tuola se melskaa minun sängyssä täkkien välissä.. nyt täkin sisällä. Se juo tosi paljon, saa kyllä juodakkin. Toivottavasti ei ainakaan nesteytykseen tarvi lähteä. Jos tuo huomenna on yhtään pahempi aamulla, niin saa nähdä jääkö perjantain koulupäivä väliin..