Jokunen viikko sitten pieni kirje lähti merten toiselle puolen..

Ja se pieni valkoinen kirje sisälsi Reskon DNAta. Pienessä imupaperissa sylkeä ja ihosoluja, joita hinkattiin tässä melkein kuukausi sitten melko hämmentyneen snautseripojan poskesta. Toisella kädellä kun pitelin parrasta kiinni samalla kun toinen käsi tökki ja hiutti Reskon suun sisäpintaa, niin tunteet myllersi laidasta laitaan. Kauhukuvat nuorena sydänvikaan kuolevasta koirasta joka kesken lenkin kaatuu suorilta jaloilta maahan ja kaikki on ohi. Sydän särkyy jo ajatuksestakin.. Ja kun testitulosten saamisessa vaan kesti ja kesti ja kesti, alkoi oma mieli kehitellä kaikkia ikäviä syitä sille miksei tulokset tulleet niin pian kuin sisaruksilla. Mutta tänä aamuna, kun jo rutiininomaisesti heti aamukuuden jälkeen avasin silmät ja hapuilin käteeni iPhonen ja päivitin offan sivut ja näin parhaan mahdollisen tekstin Reskon nimen kohdalla, tuntui sydän kapuavan kurkkuun jyskyttämään ja jalkoja kihelmöi. Reskon tulos ”CLEAR”!  Keskiviikko ei olis voinut alkaa paremmin 🙂

Wanhan Purolan Wallstreet
Dilated Cardiomyopathy
Results: CLEAR

Tämän parhaan mahdollisen ilouutisen lisäksi laitettakoon itselle ja miksei muillekkin tätä lukeville muistiin, että meidän yksinolot menee todella todella hienosti. 9 tunnin työpäivän aikana täällä ei pissata sisälle eikä haukuta. Reskon satunnaisiin mölinöihin uskaltauduin kokeilemaan Amorin sitruunapantaa, ja ne muutamatkin haukut katosivat äänitteistä. Siis voisko tässä enempää toivoa..

(ja muuttoon on enää pari viikkoa, APUA)

Ampun ell-keikka ja rakas Resko..

Paljon on taas kerennyt tapahtua. Vappu oltiin Joensuussa häävieraana ja Resko majoittui siellä yhdeksi yöksi kasvattajansa Martinan luo. Kaikki meni tosi hyvin – Rekku sai käskyn alkaa lihomaan ja olihan se kiva nähdä kasvattajaa ja jutella vähän syvällisemmin kuin facebookin chatissa 🙂

Tapakasvatuskurssilla Resko loisti viime maanantaina! Se oli niin super ettei ikinä, olin varmaan yhtä hymyä pakatessani koiraa autoon ja ajaessani kotiin. Resko on niin ahne ja kontaktinhakuinen, että sen kanssa on ilo treenata. Se taistelee leluista ja pystyy keskittymään vaikka vieressä häseltäisi toinen koirakko. Se vaan on ihan loistava pikkumies ja kokoajan paranee. Iloinen, reipas, huoleton.  Minun rakas kakkospoika.

Amor kävi viimeviikolla eläinlääkärissä tiputeltuaan verta. Veikkaus eturauhasvaivoista osui oikeaan ja rtg-kuvien katsomisen jälkeen saatiin kotiinviemisiksi ab-kuuri ja niskaan pistettiin hormoonipiikki. Sais Ampullin turha innostus Reskoa kohtaan laantua.. Hölmö vanha ruottalaispappa!

Lauantaina kävin snautsereiden kans mätsäreissä, joissa Rekku sai punaisen nauhan(!!) ja Amor sinisen. Kenties vähän turhan nakuksi nypityn käppänän vieminen sadesäässä ulkomätsäreihin ei ollut se fiksuin idea, mutta Resko yllätti minut ja muut ravaamalla sievästi ympyrää ja seisomalla kärsivällisesti paikallaan. Miestuomari ei pelottanut yhtään, hampaat näytettiin helposti ja koko snautseri oli muutenkin yhtä heiluvaa häntää ja ilosta siristyviä silmiä. Hyvä reissu 🙂 Viikonloppuna käytiin myös kokeilemassa Reskon kans peltojälkeä tutussa porukassa ja vaikka homma oli aika hakusessa, niin nenä silti toimii! Poika on aika rauhallinen tekijä, katsotaan vaan mitä tästä tulee.

Tänäaamuna tuli kasvattajalta ikävää viestiä – vuoden alussa tuli markkinoille dna-testit DCM:lle ja Reskon emä todettiin kantajaksi. Se uutinen ei huolestuttanut koska Reskon isän puolella ei suvussa tätä taipumusta kuitenkaan ole. Tai siihen oli ainakin vahva usko ja luotto.

Nyt kuitenkin myös Rekun isä oli todettu kantajaksi, joten Resko tullaan myös testaamaan. Kasvattaja on tilannut testit koko W-pentueelle, joten seuraavien kuukausien aikana saan tietää Reskon kohtalon. Ihan sanattoman suuri pettymys kun vain ajattelenkin asiaa.. Iso kiitos silti Martina-kasvattajalle avoimuudesta asian suhteen ja halusta testata kaikki (omat ja vähän muidenkin..) jalostuskoirat. Iso harmi että tällainen testi saatiin markkinoille ”meille liian myöhään”, mutta tärkeintä että asia on tiedossa ja kasvattaja näkee vaivaa asian suhteen ja Rekullekkin on oma testi tulossa kasvattajan kautta postissa. Hetken jo ajattelin, että jos Resko todetaan sairaaksi niin itken silmät päästäni ja toivon ettei mulle pentua ikinä olis tullutkaan. Mutta ei se niinkään mene. En antaisi Reskoa pois mistään hinnasta – se on mulle niin monien unelmien täyttymys ja loistopentu, etten muuttaisi mitään.

Voi rakas pieni koirapoika.