Kesä 2020

fbIMG_4952

Korona. Kesälomat kahdessa osassa. Koulupaikka. Kaihi.

Kesä 2020 alkaa olla lopuillaan. Korona on määrittänyt tätä vuotta aika vahvasti joka kantilta. Ei ole näytelty eikä muutenkaan kummemmin harrasteltu. Onneksi ollaan kotona ja luonnossa viihtyvää sorttia.

Käytiin meidän (ensimmäisellä) kesälomalla reissu pohjoisessa. Poikettiin Norjankin puolella. Yöt nukuttiin Fjällrävenin tunneliteltassa koirien kanssa. Koirille olin pakannut mukaan Helsittaren villatakit öitä varten, mutta Kaskohan nukkui mieluusti myös samassa makuupussissa kanssani. Resko on niin hieno reissukaveri – kun teltta saatiin pystyyn ja otettiin koirat sisälle, se käveli suoraan teltan toiseen päähän ja kierähti nukkumaan. Useasti huomaan katsovani sitä ja miettiväni, että koirahan alkaa olla kuin ajatus.


Reissun jälkeen vaihdettiin kotona tammiparketti pois olohuoneesta, ja tilalle laitettiin Pergon vinyylilattia. Ja tulipa hyvä.

Käytin Reskon silmäpeilauksessa 6.8. Oulun Kamussa eläinlääkäri Sanna Knuutisella. Kun lääkäri silmiä tutkiessaan kysyi, että ”Eihän ole jalostussuunnitelmia..?”, tiesin jo että löydös on joku ikävämmän sorttinen. Kaihihan sieltä löytyi kuuden vuoden ja yhdeksän kuukauden iässä. Harmitti, totta kai. Taisin sanoa pimeässä huoneessa ääneen, että no voi paska. Eritoten harmittaa, koska Reskolla on 2-vuotiaat pennut. Yksi pentue onneksi vain. Onneksi en ole sitä jokaiselle kyselijälle antanut, muuten olisi pikkuRekkuja jo Ruotsissa ja Venäjälläkin. Kiitän itseäni siitä hyvästä, että olen niin kranttu narttujen suhteen. Kun sen yhdistelmän pitäisi aina olla sellainen, että itsekin siitä pennun ottaisin. Jokin vastuu se on uroksenkin omistajalla. Kaihi nyt ei kuitenkaan tällä hetkellä vaikuta meidän arkeen mitenkään, enkä ajattele sitä jatkuvasti. Kontrolloida sitä täytyy, mennään varmaan vuoden tai kahden päästä katsomaan, mille mallille se kehittyy, vai kehittyykö. Reskon kasvattaja Martina laittoi heti viestiä, että laita tieto julkiseksi. Arvostan. Ja totta kai laitan, avoimia ja rehellisiä tässä on oltu hyvässä ja pahassa. Toivottavasti kaihi ei tule koskaan vaivaamaan Reskoa pahemmin, ja jos alkaakin vaivata niin sitten hoidetaan. Vain parasta maailman rakkaimmalle Rekulle.

Kasko on voinut hyvin. Laitoin sille juuri ryhmähaun menemään syksyksi agilityryhmään – olis ihan huippua päästä taas kiinni säännöllisiin treeneihin! Kakkis on niin fiksu, tasapainoinen, taistelutahtoinen ja tulinen, mutta kuitenkin Reskoon verrattuna nöyrä ja ”helppo” koira. Sekin ansaitsisi päästä loistamaan! 🤩

fbIMG_9584

Käytiin muuten juuri viikonloppureissu Seinäjoella avopuolisoni ystävän häissä. Koirat olivat mukana, kuinkas muutenkaan. Meillä oli oikein mukava airbnb-majoitus hyvällä sijainnilla. Mentiin perjantaina ja lähdettiin sunnuntaina. Juhlat olivat lauantaina. Koirat olivat lauantaina noin 6 tuntia yksin majapaikassa, ja olivat koko ajan rauhassa ja hiljaa kuin kotonaan. Seurasin niiden touhuja kännykällä (jätin läppärin auki majapaikkaan, kun lähdettiin) ja olin NIIN ylpeä omistani. Kyllä hyvin käyttäytyvien aikuisten koirien kanssa eläminen ja reissaaminen on helppoa. ❤️

Nyt ollaan taas kesälomalla, yhden viikon verran. Käydään Joensuussa Reskon kasvattajan luona ja huilataan hetki ennen syksyn uusia tuulia. Ja Reskon tyttö Eve (WP Ever Never) muuten valioitui eilen ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssään Kajaanissa, ollen myös rotunsa paras. Onnea!

fbIMG_0834

Kuvassa keskellä tököttävä Väinö-käppänä muuttaa syksyllä Joensuuhun omistajansa opintojen perässä. Poikien lempparikaveri. Jos kaihiuutinen hetken masensikin, on onneksi saatu hyviäkin uutisia – nimittäin tämänkin tekstin takana oleva ihminen sai haluamansa koulupaikan! 💁🏼‍♀️ Vaikka kyseessä onkin koirien blogi (ja sellaisena se saa pysyäkin), niin haluan ihan mustalla valkoiselle kirjoittaa, että minun opinnot jatkuvat ja toivottavasti valmistuminenkaan ei ole enää kovin monen vuoden päässä. Aloitin kätilöopinnot syksyllä 2016, mutta ala ei missään vaiheessa alkanut tuntua omalta. Yritin pari vuotta saada siirtohakua sairaanhoitajapuolelle, mutta ei se vaan mennyt läpi. Epätoivoisena hain kesällä yhteishaussa ihan ”alusta asti” uutta koulupaikkaa ja sen sain! Olen nyt vuoden verran ollut töissä (ja tehnyt muuten opparin valmiiksi keväällä 2020 ennen koronaa), mutta nyt jää työt vähemmälle ja saan opiskella itseni valmiiksi. Ihan mielettömän mahtava fiilis, kun on ensimmäistä kertaa elämässä selvä käsitys siitä mitä haluaa ja on myös mahdollisuus opiskella ja valmistua haluamalleen alalle.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin. Kylläpä näillä asioilla on tapana järjestyä, kun ei vaan ikinä anna periksi.

Kuulumiset ajan tasalle

fbIMG_6945

Ja niin alko uus vuosikymmen. Ei alkanut ihan niin kivasti kuin olisin toivonut, ja siitä johtuen on sitten ollut hiljaista täälläkin.

Resko oireili vatsaansa joskus tuossa marras-joulukuun aikana enemmän ja vähemmän. Oli vatsatauti, joka meni ohi. Tai niin luulin. Hetken aikaa oli rauha maassa ja sitten alkoi kunnon oireilu: syömättömyyttä, tyhjän mahan oksentelua, vatsan äänekästä lorinaa ja vinkunaa, jatkuvaa ripulia, veristä oksentelua ja sitten vielä veristä ripulia. A p u a, mitä täällä tapahtuu? Resko ehti syödä kaksi isoa säkillistä RCn Hypoallergenicia, kävimme kahdesti lääkärissä, konsultoimme neljää eri eläinlääkäriä, otettiin laajat verenkuvat ja kaikki, syötiin 10 päivän kuuri Tylosinia – ja siihen loppui löysä kakka. Närästykseen Losecia kuukauden kuuri. Tarvittaessa Antepsin vatsaa ja suolistoa suojaamaan. Olin tammikuun lopulla ihmisraunio – itketti, ahdisti, ja sanalla sanoen vtutti koko tilanne. Ikänsä terve koira, ahne, rautamaha. Nyt nukun toinen silmä auki ja ylianalysoin sen jokaisen liikkeen ja ilmeen. Olin ihan poikki. Ja mitä sitten? Sitten löytyi Reskon oikeasta kyljestä littanan viinirypäleen tapainen muljuva patti. Kruunasi kyllä kaiken – olin nimittäin ihan varma, että koiralla on taatusti syöpä ja se kuolee ennen kesää.

Tärisin ja itkin ja varasin Reskolle ajan taas lääkäriin. Lääkäri tunnusteli pattia ja otti siitä ohutneulanäytteet, kehui että koira on hyvässä kunnossa. Patti osoittautui pelkäksi rasvapatiksi ja siinä helpotuksen huumassa mie päätin, että nyt me kyllä eletään jokainen päivä niinkö viiminen. Koirat sen jo osaavat, mutta mulla olis parantamisen varaa. Reskon vointi parani tuon käynnin jälkeen melkein kuin taikasauvasta ja koira oli taas oma itsensä. Hiljalleen palattiin normaalimpaan arkeen – en enää ruokkinut Reskoa neljän tunnin välein, vaan hilattiin ruokinnat noin kuuden tunnin päähän toisistaan ja siitä hiljalleen kahdeksaan tuntiin, vastaamaan siis normaalin työpäivän aikaa. Palattiin myös takaisin omaan ruokaan, eli lihaan ja viljattomaan lammasnappulaan. Tässä välissä voisi miettiä, että kuinkahan suuri rooli Reskon vointiin oli minun stressillä ja huonovointisuudella, kun tuntuu että katsoin sitä kuukausien ajan jatkuvasti vain arvioiden ja näkemästäni ja kuvittelemastani ahdistuen?…

Nyt on ollut aika hyvä. Kevät on täällä ja aurinko paistaa ja ollaan vietetty paljon aikaa luonnossa kulkien ja makkaroita notskilla paistellen. Oikeasti, luonto on kyllä ainakin kaltaiselleni ihmiselle paras paikka. Lähtiessä pakkaan mukaan kaiken tarvittavan, mutta jätän huolet ja murheet pois matkasta. Tulee hyvä mieli pelkästään jo siitä kun näkee koirat niin onnellisina ja innoissaan.

Ilmoittauduin nosework-koulutukseen ja mejä-koulutukseen tälle keväälle. Aattelin, että se on nyt tai ei koskaan. Ei auta aina oottaa huomista, kun huomisesta ei koskaan tiedä. No ei tiedä tosiaan – nyt on nimittäin kaikki tapahtumat ja suunnitelmat peruttu. #Korona Ihan absurdin tuntoinen tilanne. Olen itse töissä kaupassa, joten etätöihin ei voi jäädä. Ja jos olisin töissä koulutustani vastaavassa paikassa (eli hoitajana) olisin joka tapauksessa ns. etulinjassa. Näillä mennään. Toivottavasti pysytään terveinä ja saadaan tämän härdellin jälkeen vielä normaali kesä.

Reskon tyttö Wanhan Purolan Eagle ”Elli” valioitui helmikuussa 2v ja 3pvän ikäisenä Tornion ryhmänäyttelyssä, erikoistuomari Hilkka Salohallan syynissä. Sai siis samalla toisen FinnSieger-pisteen. Isot onnittelut Ellin ihmisille ja kiitos kun oon saanut seurata teidän touhuja ja olla mukana! Vaikka oonkin ”vaan” se uroksen omistaja, on minusta ihan älyttömän mahtavaa nähdä mitä Reskon pennuille kuuluu ja saada olla edes vähän mukana niiden elämässä. Upeita tyyppejä kaikki.

87259107_497381237591689_4538990840789336064_o
FI MVA Wanhan Purolan Eagle ”Elli”

Suomen Snautserikerho julkaisi muuten eilen illalla Vuoden Snautseri 2019 -kisan tulokset. Resko oli upeasti viides vuoden näyttelysnautseri-kisassa omassa luokassaan (mustat urokset). Siitä suurin kiitos Reskon kummitädille, minun isosiskolleni Karoliinalle. Ilman häntä ei Reskoa olisi näkynyt Suomen kehissä. Ja entäs se reissu mikä heitettiin kesällä autolla Bornholmiin Tanskaan? Ai että. Ompa mitä muistella! ♥

fbIMG_6815

Ja mitä kuuluu maan mainiolle Kapteeni Kaskolle? Hänelle kuuluu hyvää. Joulukuussa Kaskolta poistettiin hännästä patti, eikä se ole sen koomin enää kääpiötä vaivannut. Samalla lähti myös muutama hammas, kun siltä ne ikenet tuosta etuhampaiden ympäriltä on niin ilkeän näköisesti paenneet. Hammaskiveä ei kerry, eikä suu muuten ole ryöttäisessä kunnossa, mutta ikenet karkaavat. Sille me ei valitettavasti oikein voida mitään.. Vaikka hampaat eivät heiluneet, poisti eläinlääkäri niitä ihan sen takia ettei hampaiden väliin jäisi jatkuvasti ruokaa muhimaan ja aiheuttamaan jatkossa enemmän ongelmia. Tämä päätös tehtiin siis kulmahampaiden turvaamiseksi, katsotaan kuinka käy. Samalla hautasin lopullisesti ajatukset Kaskon näyttelyttämisestä jatkossa. Vaikka hammastodistuksen saakin, ei etuhampaatonta ehkä ole järkevää näytille raahata. Mutta ilokseni tämä ei siis juurikaan vaikuta meidän arkeen, kun ei Kasko muutenkaan ole sen kummempi näyttelykoira ollut. Tai siis, onhan se todella kolmen maan muotovalio ja myös kansainvälinen muotovalio, mutta en sanoisi Kaskon niin suuresti siitä touhusta nauttivan (vrt. Reskoon).

Hampaiden harventumisen jälkeen olen kyllä sitten aktivoitunut muussa harrastamisessa ja Kasko melkein osaakin jo seurata! 😀 En sanoisi tavoitteeksi, mutta vahva haave olisi päästä Kaskonkin kanssa rally-tokossa kisaamaan ja kenties kokeilla tokoakin. Koen pienen koiran kanssa harrastamisen sinänsä hankalaksi, että se on siellä matalalla ja minä pitkänä ihmisenä saan selkävaivoja kääpiön kouluttamisesta. 😀 Kasko on kuitenkin luonteeltaan sellainen kultakimpale, että haluaisin että siitä jää ns. jotain mustaa valkoisella muidenkin nähtäväksi. Kaskolla on taistelutahtoa, se syttyy pienestä, se ei kuitenkaan piippaa eikä huuda, se on nöyrä, sillä on aina hauskaa, se on ahne, sen häntä heiluu kuin riivattuna kun jotakin aletaan tekemään… Jos saisin toisen samanlaisen kääpiösnautserin, ottaisin heti. Ei tarvisi kahta kertaa miettiä.

fbIMG_0155

Olen ruukannut listata vähän tavoitteita tulevalle vuodelle. Nyt en kuitenkaan uskalla. Koronan ja kaiken muun vuoksi tuntuu siltä, ettei juuri uskalla huomista päivää pidemmälle mitään suunnitella. Muutama toive kuitenkin olisi: toivoisin, että koirien kanssa pysyttäisiin terveinä ja toivoisin, että Reskon kanssa päästäisiin käymään Liettuassa. Toivon myös, että Kaskon kanssa saadaan lopultakin rallyn alokasluokan liikkeet kasaan. Mutta ennen kaikkea toivon nyt vain sitä terveyttä. Ja iloisia päiviä!

Reskon rauhasen kuulumiset

Käytiin tänään vaikeuksien kautta hankitun Tardakin piikityksessä! Olin varannut Reskolle ajan Ell Kamuun, sinne missä yleensä asioimme, mutta kolme varttia ennen varattua aikaamme sieltä soitettiin minulle maanantaiaamuna, ja kerrottiin ettei heillä ole Tardakia Reskon kokoiselle koiralle.

Soitin kuudelle eläinlääkäriasemalle, ennen kuin nappasi. (Tardakin saamisessa on ilmeisen paljon ongelmia tällä hetkellä.) OuluVetillä oli onneksi lääkettä ja se varattiin Reskon nimellä meille! Käytiin tänään sitten siellä ja uusi eläinlääkäri tutki Reskon ja samalla viemäni pissanäytteen. Eturauhanen on edelleen isohko, mutta pissanäyte oli priimaa. Koska koira ei ole oireillut, pistettiin vaan tehoste ja todettiin ettei paljoa muuta voi tehdä, kuin toivoa parasta. Niin siis teemme. Ja pidämme Reskon kaukana juoksuilevista nartuista.

Aika näyttää, kuinka meidän käy.