Roturyhmien suosikit

En yleensä tartu näihin monissa koirablogeissa pyöriviin postauksiin, mutta tää oli niin hyvä idea että piti alkaa itsekin listaamaan. Tarkoituksena on siis käydä läpi kaikki FCI:n ryhmät (1-10) ja nostaa niistä esille suosikkirodut. Kuvituksena käytän omia kuviani.

FCI 1: Lammas- ja karjakoirat

Briardeista olen tykännyt aina, ulkonäkö ja luonne kiinnostavat. Karvaisuuskaan ei minua kauhistuta, olenhan kasvanut yorkkien keskellä ja tiedän mitä turkkikoiran kanssa eläminen on. Korkeintaan rapakeleillä voisi joskus kiristää hermoja 😀 Picardit ovat myös veikeän näköisiä, mutta niitä on Suomessa aika vähän. Pyreneittenpaimenkoirat kiinnostivat välillä kovastikin (pieniä sopivasti sottaisen näköisiä paimenkoiria), mutta karkeasti yleistettynä oon nähnyt liian monia yksilöitä joiden luonne ei vastaa ollenkaan sitä mitä koiraltani haluan. Snautseria hankkiessa on suurempi todennäköisyys saada käsiinsä koira jolle ei tarvitse kaikkia maailman kauhistuksia siedättää ja jonka kanssa on rentoa kulkea minne vaan. Snautserin kanssa on tosin sitten varmasti omat ongelmansa – kuka nyt tykkää mistäkin. Monien tämän roturyhmän koirien kanssa kuvittelisin menettäväni järkeni koska en haluaisi elää koiran kanssa joka katsoo minua palvova ilme naamallaan ja odottaa vain uutta käskyä, niinkuin että hei onko sulla ollenkaan omia aivoja tai haluja? Poikaystäväni myötä olen väkisinkin tutustunut myös belgianpaimenkoiriin (tervut, malit) ja nähnyt niitä kotona ja treeneissä, pentuna ja vanhuksena. Jos näistä pitäisi joku valita, niin karkeakarvainen laekenois. Poikaystävä on tosin aika innostunut maleista ja varmaan joskus sellaisen itselleen laittaakin. (Pyh.)

 

FCI 2: Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat

No nyt tulee yllätys: snautserit! Kääpiöversio tuntuu kaikista tutuimmalta, varmaankin koska olen yli puolet elämästäni sellaisen kanssa samaa matkaa kulkenut. Keskikokoisesta snautserista haaveilin jo yläasteella, mutta en uskonut että mulla olisi rahkeita urokseen (narttuahan en halua) vielä vuosiin. Resko tuli mulle pari vuotta sitten, eikä taatusti jää viimeiseksi snautseriksi elämässäni. Resko on hurmannut myös poikaystäväni, joka ei pikkukoirien päälle niin ymmärrä. Tällä hetkellä toivon pääseväni vielä joskus laajentamaan laumaa suursnautserilla, mutta sen aika ei ole vielä vuosiin. Ehkä sitten kun on isompi koti ja vakiintuneempi elämä? Toivottavasti kuitenkin joskus.
Snautsereiden lisäksi tästä ryhmästä minua kiinnostavat affenpinseri ja mustaterrieri. Jos apinat olisivat tutkitumpia ja terveempiä, niin ottaisin sellaisen taskuraketin vaikka heti. Siskoni Aapeli-apina aina muistoissa.

  

FCI 3: Terrierit

Jos etsisin itselleni terrieriä, suuntaisin katseeni karkeakarvaisiin parrakkaisiin. Walesinterrieri, lakelandinterrieri, airedalenterrieri. Vaikka olen syvästi rakastunut perheeni yorkshirenterriereihin, en tähän elämäntilanteeseen haluaisi omaa. Erityismaininnan annan tässä siskoni Urho- ja Sylvi-yorkeille, joita saan onneksi likistellä riittävän usein.

  

FCI 4: Mäyräkoirat

Kiitos, mutta ei kiitos. Ulkonäkö ei miellytä ei sitten ollenkaan. Turkkimuunnoksista ehdottomasti karkeakarvainen.

FCI 5: Pystykorvat ja alkukantaiset koirat

Tämän ryhmän koirille mulla ei olisi ns. mitään käyttöä. Suomenpystykorva on koirista kaunein ja olen sellaisten kanssa saanut kasvaa lapsuuteni, mutta en metsästä ja harva pystis olisi tyytyväinen luodessaan uraa jonakin toko-koirana jne 😀 Alkukantaiset rodut eivät kiinnosta minua, parhaan ystäväni Torsti-basenji on kyllä hauska tyyppi kun tiedän että se ei ole omani (ei pahalla, Torsti!). Cirneco dell’etnoja oon nähnyt agilitytreeneissä ja näyttelyissä ja ne ovat aika hauskan näköisiä koipeliineja!

 

FCI 6: Ajavat ja jäljestävät koirat

Pakko ottaa kai siltä kantilta, että mikä miellyttää silmää – kun ei täältä muuten löydy paljon mainittavaa 😀 Dalmatiankoira ja rhodesiankoira. Dallut ovat kiinnostaneet varmaan siitä asti kun näin 101 Dalmatialaista (yllätyys), mutta ulkonäöllisesti fci6-suosikkini on ehdottomasti rhodesiankoira. Ystäväni siskolla on pari rhodepoikaa, joihin olen onneksi saanut tutustua.

 

FCI 7: Kanakoirat

Karkeakarvainen saksanseisoja, weimarinseisoja (lyhytkarvainen). Siinäpä ne. Kun aikoinaan Amorin kans kuljettiin agilitytreeneissä, oli meidän ryhmän vetäjällä (mahtaa olla vieläkin) saksanseisoja, joka eteni radalla siihen malliin että aloitteleva harrastaja jäi katsomaan ison koiran etenemistä luukku auki. Ala-asteen opettajallani oli/on saksanseisojia, joiden kanssa harrastaa koirahiihtoa ja canicrossia mm-tasolla. Enpä tiedä mitä itse näillä koirilla tekisin, mutta onhan ne hienoja 😀

 

FCI 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat

Kiharakarvainen noutaja, ehkä myös lagotto. Tämä ei ehkä ollutkaan mulle niin hyvä postausidea, koska lempparirotuja on niin vähän ja oon kamalan kranttu.

 

FCI 9: Seurakoirat ja kääpiökoirat

Turkkirotuja taas: tiibetinterrieri, villakoira (keskikokoinen/iso). Tiibetinterrieri (”terrieri”) on hyvännäköinen neliömäinen turkkikoira, ja ainakin tapaamani yksilöt ovat olleet aika hauskoja tyyppejä. Villakoira oli vuonna 2004 vakavasti otettava rotuvaihtoehto Amoria hankkiessamme, taisimme olla jo jonkun keskikokoisia kasvattavan kasvattajan kanssa yhteyksissäkin. Villakoirien foorumilla pyörin myös vuosia. Puudelista olisi varmaan samaan mistä nykyisistä koiristanikin: seurakoiraksi, harrastuskoiraksi ja trimmattavaksi.

 
 

FCI 10: Vinttikoirat

No nää on näitä mistä haaveilen, mutta tuskin koskaan omakseni hankin. Puolanvinttikoira, unkarinvinttikoira, venäjänvinttikoira. Ehkä sitten kun oon vanhempi, eikä tokot ja agilityt ja pk-hommat enää niin kiinnosta, ehkä. Isoissa vinttikoirissa on vaan sitä jotakin, joka saa minutkin pysähtymään ja katsomaan kunnioittavasti.

 

Tiivistys pähkinänkuoressa: minulla ei ole paljon rotusuosikkeja, enkä haaveile monista erirotuisista koirista. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, enkä sanokaan ettei mulle joskus tulisi muitakin koiria kuin näitä snautsereita, mutta rotu tuntuu niin omalta ja hyvältä etten näe syytä etsiä parempaa. Jos etsisin itselleni koiraa, voisin asettaa muutamia kriteereitä: trimmattava turkki (en siedä irtokarvoja vaatteissa ja autossa ja missä niitä nyt voiskin olla :D), rohkea ja utelias luonne, ei räksyttäjä, aktiivinen – joka ei kuitenkaan mene pitkin seiniä jos makaan viikon kipeänä sängynpohjalla, koiran ei tarvitse olla kaikkien kaveri, ei liioiteltuja piirteitä (lyhyt kuono, lyhyet jalat/pitkä selkä, ryppyjä, jne), ryhdikkään ja kestävän näköinen kokonaisuus, mielellään musta väri (kyllä, olen pinnallinen!) ja ei ehkä pelkästään rotuvalintakysymys, mutta en halua elää koiran kanssa joka pistää sisustuksemme poskeensa 😀  (Torsti, tiedät että puhun sulle).

Liebster award

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
– Kiitos! Kirsin blogi: http://sateinen.net/blogi/
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Sain viikonlopun vietteeksi liebster awardin Kirsiltä, kiitos! Kirjoittelen tätä nyt torstai-iltana ja jatkan varmaan viikonlopun yli. Mukavaa vaihtelua tällainen ei niin koiramainen päivitys..

1. Mistä lemmikkisi on saanut nimensä?
Reskon nimi taisi taipua Resco-näyttelyhihnasta, ja aluksi nimi kirjoitettiinkin c-kirjaimella. Lopulta Reskosta tuli Rekku, Ponguru, Reskopteri, Rekusteri.. Esko ärrällä. Kaskon nimi pälkähti mieleeni kevättalvella 2015 ollessani mökillämme äidin kanssa. Heitin vaan ilmaan, että seuraavasta koirasta tulee Kasko, kun se jotenkuten sopii Reskon kanssa yhteen ja on samaa sarjaa ”Asko koolla”. Mielestäni Resko on ihan nimensä mukainen junttieinari ja Kasko on varsinainen SuperKasko, kallis ja tärkeä 😀

2. Mistä sellaisesta haaveilet, jota et ole vielä pystynyt toteuttamaan?
Voi.. tästä listasta tulisi pitkä. Kirjoitan vaikka viisi ensimmäisenä mieleen tulevaa asiaa. 1) Suunta elämälle (sisältäen töitä tai uuden opiskelupaikan!) 2) Koirakrääsän ostelusta ilman että pitää etukäteen tarkistaa tilin saldo 😀 3) Omasta kodista, nyt asutaan vuokralla 4) Jokin koulutustunnari Rekun nimen eteen 5) Armollisuus itseäni kohtaan, olen nimittäin aika kriittinen ja pessimistinen.

3. Linkitä joku hyvä kappale, mitä olet viime aikoina kuunnellut.
Chisu – Onni (youtube)

4. Palaako lemmikkisi kanssa joskus käämi? Mitä teet siinä tilanteessa, kun hermot menee totaalisesti etkä pysty menemään rauhoittumaan muualle (esim. toiseen huoneeseen)?
Palaa. Vähintään melkein kerran viikossa, kun elää nuoren snautseripojan ja käppänäkakaran kanssa. Harvoin menetän hermojani täysin, mutta yleensä hermostuessani ensin karjun ja sitten mietin miten kurjaa elämä olisi ilman koiria – tunteet kääntyvät katon kautta ympäri ja minut valtaa halu halailla rakkaita karvapalleroitani ja muistuttaa niitä siitä miten tärkeitä mulle ovatkaan. Ai omistajallako epätasainen luonne, heikko hermorakenne? Onneksi koirat ovat melkoisia teräsmiehiä, eivätkä horju minun tunteenpurkauksistani 😀

5. Mitä tykkäät lukea muiden lemmikkieläinblogeista (esim treeneistä, arjesta, katseletko valokuvia)?
Tykkään katsoa valokuvia, lukea kuulumisia, vaikka vaan kännykkäkuviakin. Jos kirjoittaja on hyvä, niin voin lukea myös treenipostauksia, mutta sitä sattuu harvemmin. Minusta on kivaa lukea kirjoittajan omista mielipiteistä ja kenties vähän syväluotaavampiakin analyyseja. Harkitessani uutta koiratuotetta (esim. koiranruoat, vaatteet, treenilelut) googletan yleensä toiveikkaana muiden kokemuksia ja mielipiteitä kyseisistä tuotteista.

6. Minne matkustaisit juuri nyt, jos sinulla olisi siihen mahdollisuus?
Juuri nyt.. Tornioon varmaan, että pääsisin käymään Hund&Jaktissa hakemassa koirille lisää luita ja herkkuja ja siitä ajelisin Ylläkselle mökille. Toisaalta myös viikon reissu etelän lämmössä kelpaisi, jos saisin koirat äidilleni/siskoille hoitoon.

7. Muistuttaako lemmikkisi jotakin tunnettua hahmoa (kirja, tv-sarja, leffa…)?
Resko on Hessu Hopo tai Chewbacca!! Edesmennyt Amor oli ehdottomasti Aku Ankasta tuttu Jäyhä Jököttäjä.. Ja Kasko on ehkä sitten Lilon ja Stitchin Stitch tai Disneyn Mulanin Mushu.

    
  
kuvat ja giffit: google..

8. Onko sinulla muita harrastuksia kuin lemmikit ja jos on niin mitä?
Valokuvaus ja lukeminen. Yleensä kyllä kuvaan koiria tai luen koirista…

9. Tulet väsyneenä töistä/koulusta kotiin ja sinun on tehtävä ruokaa, mitä alat vääntämään?
Kaurapuuroa tai nuudeleita. Tai kasvissosekeittoa.

10. Mikä on mielipiteesi Suomen susitilanteeseen?
Eivät ole onneksi ikinä haitanneet minua tai koiriani. Olisko niitä nyt kuitenkin tarpeeksi Suomeen? En tiedä, mutta joka kerta kun katson netistä videon jossa sudet käyvät koiran päälle, tuntuu aivan kamalalta. Aiivan kamalalta.

11. Nautitko metsästä, ja mikä on upein kokemus minkä olet siellä/luonnossa kohdannut?
Nautin!! Yksi painava syy lokakuun alussa suoritettuun muuttoon Oulun sisällä oli nykyisen kotimme metsäisempi sijainti – olenhan kasvanut ensimmäiset 19 vuotta aika korvessa ja oppinut tuulettamaan tuntojani metsäpoluilla ja viljelysteillä koiran kanssa rämpien. Pahana hetkenä haluaisin usein juurikin metsään, lapsuusmaisemiini, istuskelemaan jonkun kannon tai pyöröpaalin päälle ja kuuntelemaan pelkkää tuulen suhinaa ja ehkä kurkien huutoa pelloilla. Yhtenä tammikuisena aamuna muutamia vuosia sitten, yli 30 asteen pakkasella, olin menossa tekemään tallille tekemään aamutallia. Edessäni tiellä aamuhämärässä näin neljä ”bambieläintä”, joista viimeinen pysähtyi niin pitkäksi aikaa minua ja Amoria katsomaan, että kerkesin ottaa siitä kuvankin. Se oli aivan satumaisen hiljainen ja rauhallinen ja vaaleanpunainen hetki.

Pistän haasteen eteenpäin viidelle (5) blogille.
kleinspitz Taavi ja basenji Torsti
kääpiösnautseri Nera ja snautseri Rina
kääpiösnautseri Otto ja suursnautseri Rölli
snautseri Elmo
novascotiannoutaja Into, seropi Elna ja whippet Olmi

Kysymykset seuraaville:
1. Jos et bloggaisi, mitä tekisit juuri nyt?
2. Mitä ostaisit 50 euron lahjakortilla Peten Koiratarvikkeesta?
3. Mainitse 5 koirarotua, joita et osaisi kuvitella itsellesi ja perustele miksi et.
4. Minne haluaisit matkustaa koirasi(/koiriesi) kanssa?
5. Onko sinulla koiraharrastusten suhteen tavoitteita ensivuodelle (2016), mitä?
6. Millainen suhde perheelläsi/vanhemmillasi on koiriisi, ja miten heidän mahdollinen myönteinen/kielteinen asenteensa on vaikuttanut sinun ratkaisuihisi eläinten hankinnassa?
7. Onko koirasi vakuutettu? Miksi, miksi ei? Onko vakuutukselle tullut käyttöä?
8. Kulutatko rahaa kevyemmin mielin lemmikkisi tarvikehankintoihin, kuin omiisi?
9. Suositko lemmikille ostaessasi kotimaista?
10. Oletko saanut koirasi myötä uusia ystäviä ”koirapiireistä”?
11. Mitä aiheita haluaisit lukea koirablogista, mitä ainakaan et?

Kahdesta pahasta aina valitsen molemmat

1. Mitkä olivat tärkeimmät kriteerisi hankkiessasi koiraa?

Rotuina snautseri ja kääpiösnautseri täyttävät kumpikin ne toiveet, joita itselleni esitän hankkiessani pitkäaikaista ”elinkumppania”. Perusterve, liioittelematon, mielumin kovapäinen kuin pehmeä harrastuskoira ja sohvakaveri. Voin myös myöntää olevani sen verran esteetikko, että haluan omistaa sen tyyppisiä koiria, joista pidän ulkonäöllisesti: haluan mustan koiran, jolla on nypittävä turkki ja mielellään vielä partakin.. Minua myös miellyttää vahvan näköinen koira. Ulkonäön edelle pistän kuitenkin luonteen ja terveyden. Olen tähän asti onnistunut valitsemaan itselleni koiria, joista en juuri mitään muuttaisi.
2. Mikä on paras piirre koirassasi/koirissasi?
Reskossa sen rehellinen iloisuus elämää kohtaan ja korkea ärsytyskynnys omassa porukassa. Se on valtavan kärsivällinen ja reilu (ihmis- ja) koiranpentujen kanssa. Antaa viedä lelut ja luut ja syödä samalta kupilta, eikä hermostu vaikka toinen ei osaa lopettaa ajoissa. Siihen voi luottaa niin paljon kuin koiraan nyt voi kuvitella luottavansa (=aika paljon). Kaskon paras piirre on sinnikkyys. Se taistelee ja yrittää aina uudestaan. Aina! 

3. Missä asioissa koet teillä olevan kehittymisen varaa?

Reskon kanssa tarvitaan vielä paljon lisää hallintaa. Moottoria kyllä riittää, mutta välillä mopo lähtee keulimaan. Toki Reskokin on vielä niin nuori poikanen, että opitaan kokoajan myös toisistamme lisää ja ymmärrys helpottuu. Kaskon kehityksen tarpeita en ala edes luettelemaan, riiviöhän on vasta 16-viikkoinen 🙂

4. Mikä on paras koiramainen muistosi?
Voi tätä on ihan mahdotonta miettiä, kun niitä on niin monta! Hyvin mieleen on jäänyt kuitenkin soitto joka varmisti Amorin tulon. Amorhan oli ensin varattu pentu, mutta tämä kyseinen pennun varannut mies vielä vähän harkitsi haluaisiko sittenkin pippuri&suola-pennun. Yhtenä iltana sitten istuin pelaamassa lautapelejä vanhimman isosiskoni kanssa kotona, kun meidän lankapuhelin soi ja minä vastasin ja tätini (joka tätä ”pentuvälitystä” pyöritti :D) ilmoitti, että mustan urospennun varaaja on muuttanut mieltään ja Amor on minun jos niin haluan! Toki sitten myös Reskon varaaminen ja kasvattajan luottamus antaa ”pentueen paras” kaltaiselleni nuorelle opiskelijalle, tuntui hyvältä. Niiiiin ja tietysti Kasko: en ollut varannut pentua, mutta kasvattaja pisti facebookissa viestiä että ”ootko miettinyt mikä tuolle sinun pojalle pistetään nimeksi?” Soitin silloin vielä juuri ulkomaille lähteneille vanhemmilleni ja itkin autossa onnesta, ööh..

5. Missä koulutuksellisissa asioissa olet ”ehdoton”?
Ehdoton.. No siinä, etten laita koiraani tilanteeseen jossa se ei pärjää. En nyt kyllä keksi sellaista tilannetta, mutta mitä muutakaan tähän vastaisin? Hehheh. Joskus meillä oli ehdoton EI KOIRIA SÄNKYYN -sääntö, kun muutin poikaystäväni kanssa saman katon alle viimevuonna. Jotenkin Amor vain löytyi sitten peiton alta jalkopäästä ja lopulta kainalosta. Rakas Amor.

6. Mikä koukuttaa harrastamissanne lajeissa?
No mehän ei nyt käydä missään ohjatuissa treeneissä, mutta Reskon kanssa tottistellaan ja temppuillaan. Kaskon kanssa opetellaan arkea ja temppuja. Minusta on kaikenkaikkiaan vaan mahtavaa nähdä miten koirani hoksaa uusia asioita ja ymmärtää mitä haen takaa. Ja kun kohdalle on vielä sattunut koiria, jotka todella nauttivat yhdessä touhuilemisesta.. Yhdessä tekeminen siis koukuttaa!

7. Mitä suunnitelmia teillä on loppuvuodelle?
Resko tullaan läpivalaisemaan melkein kauttaaltaan (lonkat, kyynärät, selkä) ja haluaisin sen kanssa agilityyn. Muuten me keskitytään hiomaan arkea entistä helpommaksi ja siinä sivussa tottistellaan.
Kaskon kanssa houkuttelisi yhdet pentunäyttelyt syksyllä, mutta jospa ensin tässä katsellaan mitä elämä tuo tullessaan. Ja naksutellaan kaikkia hölmöjä temppuja.


8. Mikä on ollut haasteellisin asia opettaa koirallesi?
Reskolle ehdottomasti hihnakäytös. Nykyään voi mennä jo suurin osa päivän ulkoiluista sievästi (=siis niin ettei mulla mene hermot) ja hienosti hihnan päässä kävellen, mutta sitä mukaa kun snautserilla kierrokset nousee, niin hihna kiristyy. Onneksi ollaan oltu kesä maalla, niin että hihna on ollut meille lähinnä vitsi eikä välttämättömyys. Saa nähdä miltä tuleva syksy kaupungissa maistuu..

9. Jos sinulle nyt tulisi pentu, mitä tekisit sen kanssa eri tavalla kuin aiempien koiriesi kanssa?
No siis. Yksinolot ottaisin päiväohjelmaan aika välittömästi. Ja SÄÄNNÖLLISESTI.. ei niin, että tänään penska jää yksin roskiksen viennin ajaksi, huomenna ei ollenkaan ja ylihuomenna pariksi tunniksi ja sitten taas ei ollenkaan. Ei meillä nyt onneksi ongelmia ole ollut (*kopkop*), mutta voisi se helpottaa prosessia. Ja Reskon kanssa lähtisin kouluttamaan sille liikkeitä vaatien enemmän kestoa. Silloin ennen vain naksuttelin, kun Rekku istahti ja se oli siinä – ja se toimi Amorille, joka ei ollut niin hektinen ja vilkas. Reskolle liikkeiden kesto ja rauhallisuus on vaikeaa, sitä siis harjoitellaan nyt. Treenaisin myös enemmän toisten koirien ohituksia teini-iässä.

10. Mikä on hassuin koirasi tekemä asia?
Resko kakkasi viimeviikolla anoppilassa ihan uuteen sadevesikaivoon (siis sellaiseen ritiläkantiseen kuppiin, joka on räystään alla ottamassa veden vastaan) ja se oli aika hassua. Tosin Reskon lempinimi on ihan syystäkin Hessu Hoopo, kun se tekee tällaisia ”hassuja” (…) juttuja tuon tuostakin. Mutta ei ole rikollista olla yksinkertainen.

11. Oletko opettanut jotakin koirallesi naksuttelemalla?
Olen! Paljonkin. Edesmenneelle Amorille yli 50 temppua erimerkiksi.

// Kiitos yhdentoista kysymyksen haasteesta menee Eerikalle (Kolmen käppänän kujeilut -blogi). On vähän laiskottanut tämän blogihomma, kamerassakin on satoja kuvia jotka odottavat julkaisua. Plää. Kaskokin kasvaa niin hurjaa vauhtia ja Reskon kans on innostuttu treenaileen tottisjuttuja pitkästä aikaa. Voihan jukra.