Lyhyet muistiinpanot rallytokotreeneistä

Käytiin tänään lauantaina taas rt-treeneissä ja ollaan päästy kurssilla siihen pisteeseen, että kokeillaan jo alo-luokan ratoja. Tänään teimme samaa 9 kyltin rataa kolmesti ja kaikki kerrat hyväksyttyjä pisteiden puolesta. Ensimmäisellä kerralla minä itse ryssin uusimalla tyhmän virheen (josta olisi tullut uusimatta vain -1 ja uusinnalla -3) ja jättämällä oikeasti pahan virheen uusimatta (-10p).. Eli jos minä osaisin, niin Rekkukin osaisi – mikä nyt ei sinänsä kauheasti yllätä..
On ollut tosi erilaista treenata hektisen, malttamattoman, monenlaista tarjoavan ja minua kovasti peilaavan koiran kanssa, kun ennestään minulla on mielessä rallytokon alkeiskurssi edesmenneen Amorin kanssa. Siinä missä Amor suoritti kaiken tasaisen varmasti, minun hermoiluistani hermostumatta, teki vain mitä pyydettiin.. no Resko tekee paljon ja vähän enemmän – ja jos ei osunut ensimmäisellä ideallaan oikeaan, niin se tarjoaa vielä vaikka mitä muutakin. Silmänräpäyksessä. Amorin kanssa en ollut huolissani siitä, että koira heittää voltin väärään suuntaan väärässä paikkaa tai siirtää pyllyään vähintään kahdesti yhden hengenvetoni aikana. Tai että se kokeilisi istua – maata – istua – haukahtaa – siirtyä sivulta eteeni istumaan. Häntä heiluen ja silmät loistaen. Hoputtaisi minua merkkaamaan oikean toiminnan. Amorin kanssa saatoin aikanaan saada hermoromahduksen autossa ennen agility-epiksiä ja itkeä silmät päästäni ennen rataan tutustumista, ja silti kanssani radalle lähti koira jonka ilmekään ei värähtänyt minun epävarmuudestani. Sellainen peruskallio minun ensimmäinen oma koirani oli. Resko taas – .. 😀 Noh. Jos minä hermostun, niin Resko siirtää pyllyään pari kertaa sivulle istumisessa, katsoo minua ensin korvat sivuille suunnattuina ja sitten hypähtää eteeni istumaan häntä heiluen ja hieman hämmentyneenä silmiini katsoen; miksi hermoilet mamma? Sano mitä tehdään!? Kai me tultiin tekemään jotain?
Tämänpäiväiset rallytokotreenit menivät kuitenkin ihan nappiin; Resko suoritti radat hyväksytysti läpi (kolmannella kerralla virheettä, kun minäkin uskalsin jo hengittää ennen kahdeksatta kylttiä jolla koira piti pyytää istumaan ja multa loppui ääni samalla kun ilma keuhkoista.. :D) ja päästiin kokeilemaan myös muutamaa avo-luokan liikettä; hyppyä, houkutusta ja liikkeestä sivulla pyörähdystä. Houkutus oli minulle iso musta mörkö; sanoinkin että voi ei, ei me voida. Mutta Rekku yllättikin kaikki paikalla olijat, kun se suoritti kahdeksikon muodossa täydellistä seuraamista tiputtamatta nokkaansa kertaakaan mattoon. Se ei vilkaissutkaan vinkulelua, narupalloa, tai kupissa olleita herkkuja. Olen ollut tosi yllättynyt siitä miten hyvin Resko pitää kontaktia tuolla treeneissä, annan sille ne muutamat maton haistelut anteeksi kunhan tekee ne sillä ajalla kun me ei treenata mitään liikettä. Radalla se ei onneksi ole haistellut, vaan pikemminkin singuttanut hermojani sietämättömällä innokkuudellaan. Sellainen on Resko.
Treenien jälkeen tarjosin rallisnautserilleni avokätisen nyrkillisen naturis-makkaraa ja luvan snautserihepuliin. Käytiin treenien jälkeen myös koko porukalla (sisältää minut, kepon ja 2 koiraa) ensimmäistä kertaa täällä Oulussa meren jäällä Oritkarissa. Koirat nauttivat aakeesta laakeesta, sääkin suosi. Käydään toistekkin.

Joskus sua tekis mieli tuuletella, nostaa seinälle ja ravistella.

Resko 24. maaliskuuta

Nojoo, seku jotain vaan otsikoksi. Meillä menee hienosti! Amor on palannut Ruotsinreissultaan ja Resko on kasvanut ainakin sata kiloa. 🙂 Pentu on niin iloinen ja reipas kaveri ettei mitään rajaa. Sisälle pissailukin on vähentynyt huomattavasti ja ne harvat vahingot sattuu yleensä kesken pahimman iltaränttäyksen tai aamuisin ennen minun heräämistä pissa-alustalle. Olen jo nyppinyt Reskon runkoturkkia enemmänkin ja koittanut pitää naaman siistinä. Hoitotoimenpiteet ei tuota meille sen kummempia ongelmia ja hyvä niin!

Ensimmäinen maitohammaskin lähti ja jo parin yön jälkeen sen paikalle oli ilmestynyt EKA oikea ison koiran hamppi. Hauska seurata miten koko junnun ilme muuttuu päivä päivältä aikuisempaan suuntaan.

Torsti-basenji kävi viihdyttämässä meitä Torniossa ja pojilla oli ainakin päällisin puolin ihan huippuhauskaa, ajatuksenjuoksu tuntuu olevan jokseenkin samalla tasolla ja leikit tasaisia.

Torstin lisäksi on oltu painimassa parsonrusselin ja porokoiran kanssa. Resko on ikäisekseen jotenkin tosi sulava- ja varmaliikkeinen ja saa kaikenlaiset pomput ja muut näyttämään niin helpolta. Oikea sähköjänis.

Nyt viimeisin seikkailupäivämme sisälsi hevosen kanssa lenkkeilyä ja suurpilkeissä turisteilua. Kumpikaan niistä ei aiheuttanut Reskolle juuri päänvaivaa – heppojen kanssa se toimii fiksusti ikäisekseen hömelöksi ja suurpilkkien väenpaljous kovaäänisine kuulutuksineen ja kiljuvine lapsineen (jne jne) oli Reskosta vaan kivalla tavalla jännää. 
Niin ja keskiviikkona mennään tosiaan uudestaan rokotettavaksi ja ensikuussa meillä alkaa tapakasvatuskurssi! Hihii jänskää. Yhdet mätsäritkin olen kalenteriin merkannut huhtikuun alkuun. Ja Ampun ajattelin kuskata rallytokoon kun kerran samalla rahalla (/vaivalla) sekin onnistuu. 🙂

Käännän sun kasvot valoon, niin varjot jää taa.

Pala arkea. Käytiin päivällä markkinoilla (ja Resko rakasti kaikkia ja kaikkea ilmapalloista pikkulapsiin ja kettupuuhkista rinkelin jäämiin) ja illemmalla kuljettiin jäällä. Ja sivuhuomautuksena, että tänään pentu painaa 6.9 kg.

(Amorin huomio: Ooo – reikä maassa!)

(Omistajan huomio: Resko könyää siinä samassa reijässä.)

Koiranpentu lentää tuulen mukana? No ei, Resko(pteri) vaan rakastaa lumihippusia niin kovin paljon.