Toukokuun kuulumiset

Pitkäaikainen ystävämme Jonna kävi Torsti-basenjin kanssa perinteisellä lomareissulla täällä Oulussa meidän luona. Kiitos Jonna kun kävitte, se oli epäilemättä tähänastisen kesän paras viikonloppu! Kerettiin kierrellä hiekkakuopat useampaankin otteeseen ja käydä merta moikkaamassa. Oli ehkä vähän turhankin kuumat kesäsäät snautsereiden makuun..

img_0282

Lauantaina käytin sitten piiiitkästä aikaa molemmat koirat kehässä lähinäyttelyssä (kiitos vaan, sisko) Iissä. Kasko ERI VAK2 ja Resko ERI SA VAK1 PU2 & FinnSieger-piste! Heräsin tähän FinnSg-juttuun aika myöhään, oikeastaan vasta tänä vuonna. Nyt käytiin ensimmäistä kertaa FinnSg-tuomarilla (erikoistuomari) ja vastoin odotuksiani se olikin Resko, joka SA:n myötä sen pisteen sai – Kasko jäi tällä kertaa ilman 😀 Laitan poikien arvostelut alle. Tuomarimme Ilona Onsten-Schenk oli ihastuttava rouva, jolle veisin koirani milloin vaan uudestaankin. Ärräpäitä joskus päästellyt Kaskokin vaan heilutteli häntäänsä, kun hampaitaan tutkittiin. Huh, mikä helpotus! Hieno (pitkä) näyttelypäivä, jonka jaksoin katsella loppuun asti.

Reskon arvostelu:
4 years. Good in size. Square. Medium long & strong head. Very good topline, underline & croup. Could have more angulations in rear. Excellent harsh coat. Could have more drive behind. ERI SA VAK1 PU2

Kaskon arvostelu:
Good in size, square body. Medium long head, skull nearly flat, nice eyes. Medium angulations in front. Could have little more forechest. Very good topline, hindquarters & structure of coat, however a little little short. Moves loose in front. ERI VAK2

Näyttelykuulumisten lisäksi pitää kirjoittaa ylös myös ryhmätreenit tokon ja rallytokon osalta. Kävimme viime viikolla ensimmäistä kertaa rt-treeneissä ja me oltiin Reskon kanssa ihan kamalia molemmat 😀 Resko häsläsi ja sääti ja haahuili ja minä olin ihan pihalla myös. Hetken hävetti, sitten huvitti. Onneksi tämä ei ole kisoissa ollut tällaista säätöä.. Tokotreeneissä ollaan keretty katsella luoksepäästävyyttä (ei ongelmaa), paikalla makuuta (tarvii treenata lisää sitä koiran luokse palaamista, ettei snautseri nouse ennen käskyä istumaan sivulle), kaukoja (Reskolla on tosi näyttävät, mutta vielä pepun pompahtelun osalta epävarmat siirtymiset – siis paljon lisää tekniikkatreeniä!), liikkeestä maahanmenoa (ei ongelmaa), liikkeestä seisahtumista (ei ongelmaa) ja luoksetuloa (ei ongelmaa). Kyllä tässä riittää koko kesäksi tekemistä..

The greatest gift of life is friendship, and I have received it.

Ihana Jonna kävi Torstin kanssa viikonloppuvierailulla. Tuli taas kovin nostalginen olo, kun mielessäni palailin entisiin aikoihin kun Jonna asui vielä Oulussa ja tavattiin milloin milläkin kentällä koirinemme treenien tai kuvailun merkeissä. Oi niitä aikoja. Haluttiin tai ei, aika juoksee hirveetä tahtia ja me ja koirat vanhenemme.

Onneksi nyt tapahtuu paljon kivoja asioita. Toinen vuoteni amk-opiskelijana starttasi viikko sitten ja sen jälkeen olen ehtinyt ilmoittaa toisen koiran rallytokokisoihin ja toisen kanssa aloitetaan agilityn alkeiskurssi tänään! Luvassa on myös ”perinteinen” Norjan reissu lokakuussa. Arki on lähtenyt rullaamaan ihan kivasti ja motivaatio koiraharrastuksiin syttynyt. Kipinää. Tarvin aina jotain kipinää, jotain kivaa mitä odottaa, muuten kaikki alkaa maistua puulta.

Tällaisia mietteitä tähän maanantaihin. Josko seuraava päivitys koskisi Kaskon loisteliaasti alkanutta agilityuraa.

Tuhat kilometriä viikonlopussa, snautserin aivotärähdys..

No mepäs repästiin. Pitkään hauduteltu ja aijottu juttu toteutui viime viikonloppuna, kun nakkasin koirat ja kameran autoon ja ajelin perjantain ja lauantain välisenä yönä Oulusta Kiteelle. Perillä meitä odotti ihana jälleennäkeminen parhaan ystäväni kanssa, joskaan Torsti-herra ei riemusta hihkunut kun ovesta paukahti sisälle muutama musta snautseri ja mukana matkustanut äitini silmäterä, Selma-yorkki. Portin takaa kuultuja murinoita lukuunottamatta reissu meni aika sopuisasti, kolme nuorta urosta mahtui saman katon alle ja samoille pelloille juoksemaan tosi hienosti.
Lauantaina me käytiin mätsäreissä, joissa Kasko sijoittui nuorempien sinisen nauhan saaneiden koirien toiseksi ja Resko vanhempien sinisten kolmanneksi! Aika hyvin siis, kun ottaa huomioon että mukana oli vaan passit koirille eikä edes kampaa parran setvimiseksi 😀
Samana päivänä käytettiin koiria myös Rääkkylässä ihan valtavan isoilla pelloilla juoksemassa. Resko ja Kasko jättivät pelloilla olleet linnut rauhaan ja keskittyivät kirmailemaan basenjin kanssa, kunnes Rekun jarrut pettivät ja se lensi (kirjaimellisesti) tosi pahan näköisesti parimetrisen ojan pohjalle nurinniskoin. Pidätin henkeäni ja odotin että vieläkö koira nousee sieltä omin jaloin, vai menikö se rikki. Ylöshän se kiipesi ja hölkytteli luokseni, makasi hetken jaloissani ja kerkesin palpoa sen kauttaaltaan ja huolesta sekaisin diagnosoin sen käytöstä kaverini kanssa ja tarkastelin sen ikeniä ja puristelin sen jalkoja. Hetken kuluttua snautseri tokeni, nousi ylös, oksensi ruokansa ja jatkoi touhujaan. Lievä aivotärähdys, arveli eläinlääkärikasvattaja kun seuraavana päivänä kerroin kauhun hetkistämme. Vielä samalla reissulla Torsti kerkesi ottaa jalat alleen ja lähti nenä pystyssä karkuun ilmavainun perässä, ottaen ensin snautserit mukaansa. Onneksi omat koirani kääntyivät käskystä pois basenjin perästä ja sain ne kytkettyä. Hetken jouduimme odottelemaan paniikin sekaisin tuntein, että tuleekohan se villikoira vielä takaisin vai… (tuli se, hirveellä vauhdilla ihan toisesta suunnasta!)
Sunnuntaina käytettiin koirat taas pellolla juoksemassa, tällä kertaa vältyttiin vahingoilta. Aika meni niin kamalan nopeasti hyvässä seurassa, viikonlopussa on niin vähän tunteja… Ihan liian pian koitti se hetki, kun piti pakata koirat takaisin autoon ja kääntää keula kohti pohjoista. Kotimatkalla koettiin muuten muutamia veret seisauttavia hetkiä, kun kesärenkaat kohtasivat uskomattoman lumimyrskyn. Ajeltiin sitten kahtakymppiä, kun lunta tuli niin paljon ettei eteensä nähnyt ja tie hautautui kinokseen. Onneksi onnistuttiin väistämään vastaantullutta bussia ja täysperävaunurekkaa, vaikka auto päättikin sillä hetkellä itse suunnan ja minä vain vauhdin. Huhhui, eipä oo tullut ennen niin pelättyä liikenteessä. 
Paluumatkalla me poikettiin Joensuussa Reskon kasvattajan luona Kulhossa, Martina-kasvattaja trimmasi vähän Reskoa ja otettiin siitä uudet edustuskuvat (joissa se näyttää upealta). Sain myös pallutella pieniä 6-viikkoisia snautserin pentuja, jotka sulattivat kyllä sydämeni mutta eivät onneksi vieneet sitä mukanaan. Pentukuume ei kovin helposti iske, kun pitää jalat maassa ja miettii elämäntilannettaan. Vielä nelisen vuotta opiskelua jäljellä ja käsissä kaksi nuorta koiraa – kolmannen aika on vasta sitten kun nykyisissä on vähän vähemmän harrastusvuosia jäljellä (tai kun Resko löytää täydellisen tyttöystävän – sitä kun on nyt kyselty taas ulkomaita myöten jalostukseen..) 
FI & SE CH Wanhan Purolan Wallstreet ”Resko” 3 vuotta ja 5 kuukautta