Kävästiin Reskon kanssa viikonloppu (vai loppuviikko?) Torniossa! Sitä ennen kävästiin näyttelytreeneissä! Ja sitä ennen Torstin kanssa hiekkakuopilla Oulunsalossa. Ja sitten kävästiin miljoona kertaa metsässä Tornion Karungissa. Ja viljelysteillä. Ja Ruotsissa. Ja ajatettiin mummolan naapurin kissa puuhun, mutta jätettiin se sitten sinne puuhun kun matte rääkyi kotipihalla että RESKO PRKL NYT TAKASIN! Ja uitiin paskaojissa ja lenkkeiltiin yorkkien kans ja kiusattiin belgirouvat hermoromahduksen partaalle. Nukuttiin yorkkien kans. Nukuttiin Sängyssä. Seisottiin ja juostiin ja pompittiin ja poseerattiin: saldona 1 julkaisukelpoinen kuva ”Resko 1v 5kk”! Toteltiin ”paikka”-käskyä (??!!!) monta kertaa saman päivän aikana. Oltiin PITKÄSTÄ aikaa ypöyksin kerrostalossa yli 4 tuntia ja koko aika ihan hiljaa – matte oli muuten Ylpeä.
Sitten me käytiin tänään mätsäreissä. Resko sai punaisen nauhan ja palkinto-lihapullia, ja sitten lähdettiinkin kotiin lämmittelemään (oli meinaan aika kylmää ja märkää, kun seistiin 3 tuntia tuulisessa säässä vesisateessa.. Onneksi siinä eestaas pyöräillessä lämpeni ihan hyvästi!). Olin aika haltioissani, kun hihnan päässä ravasi komeasti hyväkäytöksinen Resko. Vaikka se on edelleen ihan tolkuttoman malttamaton ja hektinen ja reaktiivinen ja ILOIIIINEN, niin se on maailman hienoin ja rakkain Risto Reipas. Ryökäle. Maten kakkapää.
