Toukokuun kuulumiset

Pitkäaikainen ystävämme Jonna kävi Torsti-basenjin kanssa perinteisellä lomareissulla täällä Oulussa meidän luona. Kiitos Jonna kun kävitte, se oli epäilemättä tähänastisen kesän paras viikonloppu! Kerettiin kierrellä hiekkakuopat useampaankin otteeseen ja käydä merta moikkaamassa. Oli ehkä vähän turhankin kuumat kesäsäät snautsereiden makuun..

img_0282

Lauantaina käytin sitten piiiitkästä aikaa molemmat koirat kehässä lähinäyttelyssä (kiitos vaan, sisko) Iissä. Kasko ERI VAK2 ja Resko ERI SA VAK1 PU2 & FinnSieger-piste! Heräsin tähän FinnSg-juttuun aika myöhään, oikeastaan vasta tänä vuonna. Nyt käytiin ensimmäistä kertaa FinnSg-tuomarilla (erikoistuomari) ja vastoin odotuksiani se olikin Resko, joka SA:n myötä sen pisteen sai – Kasko jäi tällä kertaa ilman 😀 Laitan poikien arvostelut alle. Tuomarimme Ilona Onsten-Schenk oli ihastuttava rouva, jolle veisin koirani milloin vaan uudestaankin. Ärräpäitä joskus päästellyt Kaskokin vaan heilutteli häntäänsä, kun hampaitaan tutkittiin. Huh, mikä helpotus! Hieno (pitkä) näyttelypäivä, jonka jaksoin katsella loppuun asti.

Reskon arvostelu:
4 years. Good in size. Square. Medium long & strong head. Very good topline, underline & croup. Could have more angulations in rear. Excellent harsh coat. Could have more drive behind. ERI SA VAK1 PU2

Kaskon arvostelu:
Good in size, square body. Medium long head, skull nearly flat, nice eyes. Medium angulations in front. Could have little more forechest. Very good topline, hindquarters & structure of coat, however a little little short. Moves loose in front. ERI VAK2

Näyttelykuulumisten lisäksi pitää kirjoittaa ylös myös ryhmätreenit tokon ja rallytokon osalta. Kävimme viime viikolla ensimmäistä kertaa rt-treeneissä ja me oltiin Reskon kanssa ihan kamalia molemmat 😀 Resko häsläsi ja sääti ja haahuili ja minä olin ihan pihalla myös. Hetken hävetti, sitten huvitti. Onneksi tämä ei ole kisoissa ollut tällaista säätöä.. Tokotreeneissä ollaan keretty katsella luoksepäästävyyttä (ei ongelmaa), paikalla makuuta (tarvii treenata lisää sitä koiran luokse palaamista, ettei snautseri nouse ennen käskyä istumaan sivulle), kaukoja (Reskolla on tosi näyttävät, mutta vielä pepun pompahtelun osalta epävarmat siirtymiset – siis paljon lisää tekniikkatreeniä!), liikkeestä maahanmenoa (ei ongelmaa), liikkeestä seisahtumista (ei ongelmaa) ja luoksetuloa (ei ongelmaa). Kyllä tässä riittää koko kesäksi tekemistä..

Be not afraid of going slowly, be afraid only of standing still

PikkuRekut nähty! Meillä oli aika monen kilometrin pääsiäinen, kun ensin ajettiin 400km Joensuuhun ja sitten sieltä takaisin. Samalta istumalta kurvasimme loppulomaksi 350km päähän Saunavaaraan poikaystäväni vanhempien mökille. Palasimme sieltä kotiin eilen illalla. Eli jotakuinkin 1500 kilometriä kertyi Audin mittariin…

Joensuussa yövyimme Sokos Hotelli Kimmelissä. Lähdimme ajamaan perjantaina Oulusta kahdeksan aikaan aamulla ja olimme perillä päivällä ennen kahta. Reskon kasvattajan luona syötiin, kahviteltiin ja palluteltiin pentuja. Iskin itse silmäni heti violetti- ja keltapantaisiin urospentuihin, mutta kyllä ne kaikki kymmenen pentua olivat todella hienoja eikä yksikään erottunut porukasta niin, että olisin miettinyt etten tuota ainakaan itselleni haluaisi. Pentueellinen uteliaita ja reippaita riiviöitä, hienoja ylälinjoja, etuosia, kulmauksia, karvoja, liikkeitä. Toivottavasti kaikki tyypit ovat myös aikuisina yhtä hienoja ja reippaita ja terveitä snautsereita. Ja ennen kaikkea tietenkin toivon, että jokainen pentu on omassa tulevassa kodissaan yhtä rakastettava ja rakastettu, kuin vanhempansa ovat. Tapasimme perjantain ja lauantain aikana neljä perhettä, jotka olivat myös tulleet pentuja katsomaan. Kaikki saivat myös tutustua Reskoon, ja olivat tilaisuudesta kiitollisia. Resko oli oma itsensä – reipas, vähän hömppä Hessu Hopo, otti kaikki ihmislapset hyvin kavereikseen ja heilutteli kovasti häntäänsä könytessään vieraiden syliin. Ostajat olivat nähneet Reskosta jo etukäteen paljon kuvia ja videoita, mutta onhan livenä tapaaminen kuitenkin ihan eri asia.

29749435_1656644267751188_5068242489102086615_o54f8e7bf-b090-419d-99b0-92f656fd54c8

Lauantaina käytiin pikaisesti treffaamassa myös Jonnaa, tosin tällä kertaa ilman koiria. Oli tosi kiva nähdä, harmi kun asutaan nykyään näin kaukana toisistamme! Toivottavasti nähdään kesällä koiramaisissa merkeissä paremmalla ajalla. 🙂

Perjantai-iltana Kasko kävi röntgenissä. Kaikki näytti kuvissa hyvältä, mutta en uskalla hihkua ääneen ennen kuin Kennelliitto antaa lopullisen tuomionsa. Saapa nähdä kauanko lausunnoissa menee, kauanko pitävät hullua jännityksessä.

Lauantai-iltana ajelimme tosiaan Joensuusta Ouluun ja Oulusta Tornioon. Sunnuntai-aamuna kurvasimme Torniosta Saunavaaraan. Siellä syötiin hyvin, levättiin, lumikenkäiltiin belgiseurassa ja hiihdettiin perinteistä Reskon vetämänä. Pakkanen pysyi kokoajan matalalla ja aurinko paistoi, joten oli tosi ihanaa kulkea koirien kanssa keskellä ei mitään, siis ihan oikeasti hermolepoa parhaimmillaan. Ja päivä on pidentynyt ihan hurjasti, valoisaa riittää ilta kahdeksaan asti! Ihana kevät.

Ja jottei elämä kävisi turhan leppoisaksi, olen ilmoittanut Resko Ryökäleen muutamiin rt-kisoihin. Ja just nyt tuntuu siltä, että mitä hittoa oon tekemässä… Edellisissä näyttelytreeneissä Resko käyttäytyi kuin villieläin, enkä saanut siihen hallilla missään vaiheessa hyvää ja rauhallista otetta ja koiralle sopivaa mielentilaa. Se oli koko ajan lähdössä lentoon, ihan kirjaimellisesti. Mutta katsotaan nyt, nämähän on meille ihan vaan maksullisia harjoituksia kun ei olla Reskon kanssa oikeasti treenattu rallya koskaan ryhmän mukana häiriössä tai kylttien kanssa. Ainoat tavoitteeni ovat nyt sellaiset, että en poistuisi kisa-alueelta itkua nieleskellen ja että Resko ei keksisi mitään todella typerää kun lasken sen hihnasta irti nauhojen sisäpuolella. Liikkeitähän se ei osaa, siitä en voi syyttää koiraa. Rallyn hyppyä ollaan treenattu YHDEN kerran koko harrastushistoriamme aikana ja houkutustakin vain muutaman kerran. Myöskin sivulla istumisesta seisomaan nouseminen ja siinä pysyminen, kun kierrän koiran, on ihan vaiheessa.

eeebf6b5-ad7c-42c7-984f-0049602b028f

Kauan eläköön kaunis kaaos

Kerrankin meillä on paljon kerrottavaa!

Kaskon toiset agilitytreenit menivät yhtä hyvin kuin ensimmäisetkin; uutuutena otettiin keppejä, mutkaputkea ja valssailtiin vähän. Kääpiöltä sujuu kaikki, paremmin kuin ohjaajaltaan :D. Kasko on niin luotettava ja helppo, mutkaton kaveri. Motivaatio ja tavoitteet ovat edelleen korkealla! Ostin myös ne uudet kengät ihan agilitya silmälläpitäen, kaupasta lähti mukaan Salomonin S-lab speedcrossit. Sovittelin useampaakin mallia jalkaani, mutta tämä erottui muista välittömästi. Kuin minua varten tehty!
Me ollaan kuluneella viikolla treffattu myös tosi paljon koirakavereita. Parhaiten samalla aaltopituudella snautserien kanssa on kaverini Lysti-staffi ja toisen kaverin käppänän pentu Väinö! Väinö on meillä itseasiassa tätä kirjoittaessani päivähoidossa, kun mammansa käy Ikeassa. Kumma kyllä pahimmalta pentukuumeelta olen säästynyt – uskon, että eniten tähän vaikuttaa se että mulla on jo käsissäni kaksi toiveeni täyttävää nuorta koiraa joiden kanssa on ilo elää ja harrastaa. Kolmannelle ei ole siis tarvetta. 🙂

Tämän viikon kuitenkin kruunasi eiliset rallytokokisat Reskon kanssa. Me ei olla treenattu huhtikuun jälkeen kuin pari kertaa, pääasiassa vaan yksittäisiä liikkeitä. Kun kaverini Jonna oli meillä käymässä, niin taidettiin tehdä jotain neljän kyltin ”rataa” jossa Resko esitteli ihan omia kuvioitaan (täyskäännöksen jälkeen koira ilmestyikin seuraamaan jalkojeni väliin jne..). Tällä olemattomalla treenimäärällä lähdettiin kisoihin siis aika nöyrinä, vatsa kipeänä jännityksestä. Koitin toitottaa itselleni, että en voi odottaa ihmeitä kun ei olla treenattu ja koko häiriönsieto on taas aivan oma lukunsa snautserin kanssa (vrt. Kaskoon joka juoksentelee irti agilitytreeneissä ilman huolen häivää – Reskoa ei tulisi mieleenkään päästää irti samassa tilanteessa ja tilassa). Meillä oli ihana kannustusjoukko kentän laidalla; minun siskoni ja myös poikaystäväni äitinsä kanssa. 
Me kisattiin vain B-kisassa (tuomarina Tytti Lintenhofer) ja meidän startti oli ihan illan viimeisiä. Reskoa ennen näin miten radalla korkeammissa luokissa kisaavat koirat lähtivät haihattelemaan kesken kaiken ja nuuskuttelivat lattiaa kovasti. Jännitys kasvoi. Jos nuo tekevät tuollaista, niin ihan taatusti Reskokin! Tällä kertaa muistin kuitenkin hengittää jo ehkä neljännellä kyltillä, enkä hiihtänyt menemään puolta rataa ihan kooman rajamailla niin etten muistaisi jälkikäteen mitä on tapahtunut. Resko toimi tosi kivasti, en kertakaikkiaan keksi siitä mitään pahaa sanottavaa. Kerran meillä käännöksessä rintamasuunta vähän hajosi (Rekku ei muistanut enää miten sitä takapäätä käytetään, sitä pitäisi varmaan treenata) ja loppusuoralla Resko kävi nuuhkaisemassa kylttiä ja minulla kiristyi hihna kun pyysin sen pois kyltiltä. Näitä lukuunottamatta rata oli täydellinen ja tällä meidän treenimäärällä voin käsi sydämellä sanoa, että se oli parasta mitä Reskosta tällä pohjalla irtoaa. Tuloksena siis ALOHYV 97/100p ja meidän pisteillä me sijoituttiin lopulta toiseksi! Tuomarin kommentti: ”Osaava koira, jolla ihana kontakti. Miellyttävä ohjaus.”

RT-koe Torniossa 16.09.2017, tuomarina Tytti Lintenhofer
Wanhan Purolan Wallstreet ALOHYV 97/100p & 2. !!
videon kuvasi Aleksi B.
Ps. Tein myös pienen päivityksen kuvauskaluston suhteen; Sigman tele vaihtui Canonin 70-200/2.8L USM -putkeen. Toistaiseksi olen ollut vain aivan haltioissani kuvanlaadusta, piirrosta, tarkkuudesta, bokehista.. Ah. Materialismionnea parhaimmillaan! Pps. Onnea on koirahieroja-anoppi! Kasko ja Resko hierottiin molemmat päästä varpaisiin viikonloppuna. Reskossa ei kummempaa jumia, Kasko oikealta puolen jumissa (selitys löytyy keskiviikkoisesta hiekkakuoppareissusta kun kaverin rhodesiankoira runttasi Kaskon kenttään tosi tylysti.. niin tylysti, että tiedetään olla kokeilematta vapaana ulkoilua tällä kombolla toista kertaa..).