Peetu kylässä & Resko hierottavana

IMG_0107

Reskon Peetu-poika (Wanhan Purolan Enduro) kävi meillä yökylässä! Vitsit kuinka oon uroksen omistajana onnellinen siitä, millaisiin kotiin nämä pennut on päätyneet. Peetu on vieraillut meillä viimeksi viime syksynä, joten oli kyllä jännää nähdä poika pitkästä aikaa. Jestas, miten ovatkin Reskon kanssa samanlaisia. Peetu on hauska tyyppi, hyväntahtoinen, iloinen hassuttelija. Asuu lapsiperheessä. Kun Peetu maanantai-iltana tuli meille, oli koirat erotettuina portilla ja vasta hihnalenkillä pääsivät moikkaamaan toisiaan. Eniten mietitytti, jos Peetusta on tullut pullisteleva nuori mies, joka rupeaa kaivamaan verta nenästään Reskon kanssa… Mutta mitä vielä – molemmilla heilui hännät ystävälliseen sävyyn ja meno oli asiallista ja ystävällistä. Portin takaa saivat kuitenkin katsella toisiaan sisällä, jos en voinut itse olla vahtimassa menoa. Tiistai-iltana ennen Peetun kotiinlähtöä olivat jo ilman porttia sisällä, Peetu kävi välillä tökkäämässä Reskoa kirsulla korvaan ja meni sitten takaisin nukkumaan kauemmas. Resko käyttäytyi älyttömän hienosti koko vierailun ajan, se oli jotenkin niin aikuinen ja järkevä. Hyvinkin täyspäinen uroskaksikko, ei voi muuta sanoa. Tosi ylpeä olen molemmista. ♥ Kiitos Minna luottamuksesta Peetun kans!

 

IMG_8494

Tiistaina oli vähän muutakin jännää, olin nimittäin varannut Reskolle ajan koirahierontaan klo 11. Käytiin oululaisen DogStopin (ent. HundSpa) asiakkaana heidän uusissa tiloissaan. Ensimmäistä kertaa näin, että Reskoa epäilytti kävellä pieneen huoneeseen. Oletan sen johtuvan keväisistä ell-käynneistä. Kun vieraat eläinlääkärit silloin pistivät sormen Reskon pyllyyn, Resko ei sanonut mitään, mutta näin kyllä naamastaan että ei kiitos tällaista enää ikinä. Hetkessä Resko kuitenkin rentoutui hierottavaksi ja sai kehuja hyvästä kunnostaan, käytöksestään ja komeudestaan. Jumia löytyi niskasta ja varpaista, siis sitä tavallista. Taitaa olla varpaat aina aika koetuksella, kun Reskon kokoinen jässikkä ottaa spurtteja.

Rallytokotreenit ruotsalaiseen tapaan + Kaskon jumeja

img_1001

Pohjustuksena kerrottakoon, että me olemme tällä hetkellä minilomalla siskoni luona Umeåssa, Ruotsissa. Sisko käy tiistaisin Kirppu-yorkkinsa kanssa UBHK:n rallytreeneissä Loboo-hallissa, ja koska siellä saa ”ensikertalainen” käydä kerran katsomassa ja kokeilemassa ilmaiseksi, lähdettiin me tietysti Reskon ja Kaskon kanssa mukaan!

Naureskelin mennessämme, että tämähän voikin olla Reskolle tosi hyvä juttu, kun sen kanssa on treenattu kunnolla viimeisen vuoden aikana vain niissä kolmessa kisassa joihin ollaan osallistuttu (3*alohyv=RTK1). Ja koska tiedostan varsin hyvin meidän naurettavan pienen treenimäärämme, en asettanut tälle illalle kovin korkeita tavoitteita. Jos saisin Reskon sisälle uuteen halliin hyvässä moodissa, selviäisin treeneistä ilman yhtään perkelettä tai retkahtanutta olkapäätä, ja saisin snautserilta kontaktin edes muutaman kerran, olisin tyytyväinen. Olen huomannut, että kun asettaa itselleen ja koiralle ihan inhorealistiset tavoitteet, lähtee todennäköisemmin kotiin hyvillä mielin ja saa myös enemmän onnistumisen tunteita. 😀

Resko oli ymmärrettävistä syistä hyvin innoissaan (lue: lentoon lähdössä..) kun pääsi sisälle halliin, mutta jo seuraavan sekunnin sisällä se ponnahti sivulleni perusasentoon kunhan kerkesin siltä sitä pyytää. Olin ollut aika turhaan huolissani siitä, ettei snautseria kiinnostaisi yhtään kuunnella minun juttujani – sehän tuntui suorastaan kerjäävän uutta käskyä ja ohjetta! Ensimmäistä kertaa kuulin sen tänään ääntävän turhautuneena, kun korjasin sen seuraamista, liekö ruotsalainen ilma saanut sen pään sekaisin. Snautseri kuumuu.

Kaiken kaikkiaan Resko teki tasoonsa nähden tosi hienoa työtä ja olin siitä monessa otteessa hirveän ylpeä. Seuratessa se kyllä tällä hetkellä edistää (välillä aika törkeästikkin..) ja paljon lisää treeniä tarvitaan vartaloapujen häivyttämiseksi, mutta muuten en keksi kauheasti valitettavaa. Se sieti vieressä leikkivät ja rähisevät koirat, kohti ja ohi juoksevat koirat, painostaen tuijottavan koiran ja isot ja pienet koirat ilman yhtään rähinää tai ärähdystä. Kertaakaan sen kontakti ei radalla rakoillut vieraiden koirien vuoksi, enkä joutunut roikkumaan sen hihnassa kaksin käsin. Uusia kylttejä tuli muutama: istu sivulle, askel oikealle, istu sivulle ja istu sivulle, käännös oikeaan, istu sivulle. Ja kaikesta siitä alkuhermoilusta huolimatta minulle tuli sellainen fiilis, että tässähän voisi päästää koiran hihnasta ja lähteä kokeisiin tekemään, kun koiralla on alusta asti näin hyvä työmoodi päällä. Aika moneen snautseriin taitaakin päteä sellainen juttu, että se työskentelee parhaiten tauon jälkeen. Reskon kasvattaja sanoi joskus, että Reskon emän kanssa kisatessa oli parasta pitää viikon treenitauko ennen kisoja – sama tuntuu pätevän Reskoonkin.

Kasko kävi myös tutustumassa Loboo-halliin ja sen kanssa keskityttiin vain kontaktiin ja yksinkertaisiin asioihin jotka se varmasti osaa. Siis kaukokäskyjä i-m-s, rauhoittumista, kontaktia, kieppejä molempiin suuntiin.. Enempää en voinut pyytää, kun se tuntui tulevan ulos nahoistaan nähdessään niin paljon uusia koiria joka puolella! Kevättä rinnassa kenties.

Viikonloppuna Kasko pääsi koirahierojan käsittelyyn ja omat arvaukseni osoittautuivat oikeiksi: Kasko oli jumissa vasemmalta puolelta edestä niskasta/lavasta ja oikealta puolelta takaa. Vähän epäselvää on vieläkin, että mikä tämän on aiheuttanut. Mutta hieronta auttoi selvästi hyvin pian ja nyt Kasko onkin viettänyt vähän tavallista enemmän aikaa Back On Trackin verkkoloimi päällään. Keväällä Kaskolta kuvataan selkä + lonkat + kyynärät, eivätkä odotukset niiden suhteen ole kovin korkealla. Jos ja kun vähänkään seuraa KoiraNetistä löytyviä käppänöiden selkätuloksia, niin tietää että tilanne on huolestuttava. Mutta mielestäni on silti parempi tietää myös niistä mahdollisista ikävistä asioista mitä koiran kroppa pitää sisällään, pystyy sitten toivottavasti paremmin pitämään huolen koiransa hyvinvoinnista ja terveydestä tekemällä esim. valintoja harrastusten suhteen. Kieltämättä jännittää aika kovasti.

Snautserin riiureissu Joensuuhun näyttää muuten tosiaan tuottaneen tulosta. Reskon kasvattaja (ja siis nartun omistaja) laittoi tänään rtg-kuvan josta saattoi hyvin laskea 11 pentua.. Aivan uskomatonta miten nartun kroppa sinkuu ja sopeutuu, näytti nimittäin olevan melkein kirjaimellisesti kurkkuaan myöten täynnä koiranpentuja! Toivottavasti kaikki menee synnytyksenkin osalta hyvin, me mennään tietenkin sitten pentujen kasvettua katsomaan niitä Joensuuhun.

img_1081E8880EDC-5039-40E7-AA44-D8DC1894442F

Treenikuvat suoraan videoilta, näistä näkyy paremmin kuin hyvin kuinka koira edistää ja ohjaaja ei handlaa tuota hihnan käyttöä 😀 mutta jos jotain positiivista, niin tulevissa kisoissa ei ainakaan lähde pisteitä siksi että ohjaaja kämmäilee narun kanssa!

Kauan eläköön kaunis kaaos

Kerrankin meillä on paljon kerrottavaa!

Kaskon toiset agilitytreenit menivät yhtä hyvin kuin ensimmäisetkin; uutuutena otettiin keppejä, mutkaputkea ja valssailtiin vähän. Kääpiöltä sujuu kaikki, paremmin kuin ohjaajaltaan :D. Kasko on niin luotettava ja helppo, mutkaton kaveri. Motivaatio ja tavoitteet ovat edelleen korkealla! Ostin myös ne uudet kengät ihan agilitya silmälläpitäen, kaupasta lähti mukaan Salomonin S-lab speedcrossit. Sovittelin useampaakin mallia jalkaani, mutta tämä erottui muista välittömästi. Kuin minua varten tehty!
Me ollaan kuluneella viikolla treffattu myös tosi paljon koirakavereita. Parhaiten samalla aaltopituudella snautserien kanssa on kaverini Lysti-staffi ja toisen kaverin käppänän pentu Väinö! Väinö on meillä itseasiassa tätä kirjoittaessani päivähoidossa, kun mammansa käy Ikeassa. Kumma kyllä pahimmalta pentukuumeelta olen säästynyt – uskon, että eniten tähän vaikuttaa se että mulla on jo käsissäni kaksi toiveeni täyttävää nuorta koiraa joiden kanssa on ilo elää ja harrastaa. Kolmannelle ei ole siis tarvetta. 🙂

Tämän viikon kuitenkin kruunasi eiliset rallytokokisat Reskon kanssa. Me ei olla treenattu huhtikuun jälkeen kuin pari kertaa, pääasiassa vaan yksittäisiä liikkeitä. Kun kaverini Jonna oli meillä käymässä, niin taidettiin tehdä jotain neljän kyltin ”rataa” jossa Resko esitteli ihan omia kuvioitaan (täyskäännöksen jälkeen koira ilmestyikin seuraamaan jalkojeni väliin jne..). Tällä olemattomalla treenimäärällä lähdettiin kisoihin siis aika nöyrinä, vatsa kipeänä jännityksestä. Koitin toitottaa itselleni, että en voi odottaa ihmeitä kun ei olla treenattu ja koko häiriönsieto on taas aivan oma lukunsa snautserin kanssa (vrt. Kaskoon joka juoksentelee irti agilitytreeneissä ilman huolen häivää – Reskoa ei tulisi mieleenkään päästää irti samassa tilanteessa ja tilassa). Meillä oli ihana kannustusjoukko kentän laidalla; minun siskoni ja myös poikaystäväni äitinsä kanssa. 
Me kisattiin vain B-kisassa (tuomarina Tytti Lintenhofer) ja meidän startti oli ihan illan viimeisiä. Reskoa ennen näin miten radalla korkeammissa luokissa kisaavat koirat lähtivät haihattelemaan kesken kaiken ja nuuskuttelivat lattiaa kovasti. Jännitys kasvoi. Jos nuo tekevät tuollaista, niin ihan taatusti Reskokin! Tällä kertaa muistin kuitenkin hengittää jo ehkä neljännellä kyltillä, enkä hiihtänyt menemään puolta rataa ihan kooman rajamailla niin etten muistaisi jälkikäteen mitä on tapahtunut. Resko toimi tosi kivasti, en kertakaikkiaan keksi siitä mitään pahaa sanottavaa. Kerran meillä käännöksessä rintamasuunta vähän hajosi (Rekku ei muistanut enää miten sitä takapäätä käytetään, sitä pitäisi varmaan treenata) ja loppusuoralla Resko kävi nuuhkaisemassa kylttiä ja minulla kiristyi hihna kun pyysin sen pois kyltiltä. Näitä lukuunottamatta rata oli täydellinen ja tällä meidän treenimäärällä voin käsi sydämellä sanoa, että se oli parasta mitä Reskosta tällä pohjalla irtoaa. Tuloksena siis ALOHYV 97/100p ja meidän pisteillä me sijoituttiin lopulta toiseksi! Tuomarin kommentti: ”Osaava koira, jolla ihana kontakti. Miellyttävä ohjaus.”

RT-koe Torniossa 16.09.2017, tuomarina Tytti Lintenhofer
Wanhan Purolan Wallstreet ALOHYV 97/100p & 2. !!
videon kuvasi Aleksi B.
Ps. Tein myös pienen päivityksen kuvauskaluston suhteen; Sigman tele vaihtui Canonin 70-200/2.8L USM -putkeen. Toistaiseksi olen ollut vain aivan haltioissani kuvanlaadusta, piirrosta, tarkkuudesta, bokehista.. Ah. Materialismionnea parhaimmillaan! Pps. Onnea on koirahieroja-anoppi! Kasko ja Resko hierottiin molemmat päästä varpaisiin viikonloppuna. Reskossa ei kummempaa jumia, Kasko oikealta puolen jumissa (selitys löytyy keskiviikkoisesta hiekkakuoppareissusta kun kaverin rhodesiankoira runttasi Kaskon kenttään tosi tylysti.. niin tylysti, että tiedetään olla kokeilematta vapaana ulkoilua tällä kombolla toista kertaa..).