Kauan eläköön kaunis kaaos

Kerrankin meillä on paljon kerrottavaa!

Kaskon toiset agilitytreenit menivät yhtä hyvin kuin ensimmäisetkin; uutuutena otettiin keppejä, mutkaputkea ja valssailtiin vähän. Kääpiöltä sujuu kaikki, paremmin kuin ohjaajaltaan :D. Kasko on niin luotettava ja helppo, mutkaton kaveri. Motivaatio ja tavoitteet ovat edelleen korkealla! Ostin myös ne uudet kengät ihan agilitya silmälläpitäen, kaupasta lähti mukaan Salomonin S-lab speedcrossit. Sovittelin useampaakin mallia jalkaani, mutta tämä erottui muista välittömästi. Kuin minua varten tehty!
Me ollaan kuluneella viikolla treffattu myös tosi paljon koirakavereita. Parhaiten samalla aaltopituudella snautserien kanssa on kaverini Lysti-staffi ja toisen kaverin käppänän pentu Väinö! Väinö on meillä itseasiassa tätä kirjoittaessani päivähoidossa, kun mammansa käy Ikeassa. Kumma kyllä pahimmalta pentukuumeelta olen säästynyt – uskon, että eniten tähän vaikuttaa se että mulla on jo käsissäni kaksi toiveeni täyttävää nuorta koiraa joiden kanssa on ilo elää ja harrastaa. Kolmannelle ei ole siis tarvetta. 🙂

Tämän viikon kuitenkin kruunasi eiliset rallytokokisat Reskon kanssa. Me ei olla treenattu huhtikuun jälkeen kuin pari kertaa, pääasiassa vaan yksittäisiä liikkeitä. Kun kaverini Jonna oli meillä käymässä, niin taidettiin tehdä jotain neljän kyltin ”rataa” jossa Resko esitteli ihan omia kuvioitaan (täyskäännöksen jälkeen koira ilmestyikin seuraamaan jalkojeni väliin jne..). Tällä olemattomalla treenimäärällä lähdettiin kisoihin siis aika nöyrinä, vatsa kipeänä jännityksestä. Koitin toitottaa itselleni, että en voi odottaa ihmeitä kun ei olla treenattu ja koko häiriönsieto on taas aivan oma lukunsa snautserin kanssa (vrt. Kaskoon joka juoksentelee irti agilitytreeneissä ilman huolen häivää – Reskoa ei tulisi mieleenkään päästää irti samassa tilanteessa ja tilassa). Meillä oli ihana kannustusjoukko kentän laidalla; minun siskoni ja myös poikaystäväni äitinsä kanssa. 
Me kisattiin vain B-kisassa (tuomarina Tytti Lintenhofer) ja meidän startti oli ihan illan viimeisiä. Reskoa ennen näin miten radalla korkeammissa luokissa kisaavat koirat lähtivät haihattelemaan kesken kaiken ja nuuskuttelivat lattiaa kovasti. Jännitys kasvoi. Jos nuo tekevät tuollaista, niin ihan taatusti Reskokin! Tällä kertaa muistin kuitenkin hengittää jo ehkä neljännellä kyltillä, enkä hiihtänyt menemään puolta rataa ihan kooman rajamailla niin etten muistaisi jälkikäteen mitä on tapahtunut. Resko toimi tosi kivasti, en kertakaikkiaan keksi siitä mitään pahaa sanottavaa. Kerran meillä käännöksessä rintamasuunta vähän hajosi (Rekku ei muistanut enää miten sitä takapäätä käytetään, sitä pitäisi varmaan treenata) ja loppusuoralla Resko kävi nuuhkaisemassa kylttiä ja minulla kiristyi hihna kun pyysin sen pois kyltiltä. Näitä lukuunottamatta rata oli täydellinen ja tällä meidän treenimäärällä voin käsi sydämellä sanoa, että se oli parasta mitä Reskosta tällä pohjalla irtoaa. Tuloksena siis ALOHYV 97/100p ja meidän pisteillä me sijoituttiin lopulta toiseksi! Tuomarin kommentti: ”Osaava koira, jolla ihana kontakti. Miellyttävä ohjaus.”

RT-koe Torniossa 16.09.2017, tuomarina Tytti Lintenhofer
Wanhan Purolan Wallstreet ALOHYV 97/100p & 2. !!
videon kuvasi Aleksi B.
Ps. Tein myös pienen päivityksen kuvauskaluston suhteen; Sigman tele vaihtui Canonin 70-200/2.8L USM -putkeen. Toistaiseksi olen ollut vain aivan haltioissani kuvanlaadusta, piirrosta, tarkkuudesta, bokehista.. Ah. Materialismionnea parhaimmillaan! Pps. Onnea on koirahieroja-anoppi! Kasko ja Resko hierottiin molemmat päästä varpaisiin viikonloppuna. Reskossa ei kummempaa jumia, Kasko oikealta puolen jumissa (selitys löytyy keskiviikkoisesta hiekkakuoppareissusta kun kaverin rhodesiankoira runttasi Kaskon kenttään tosi tylysti.. niin tylysti, että tiedetään olla kokeilematta vapaana ulkoilua tällä kombolla toista kertaa..). 

Mätsäreissä ja hierottavana

kuva: Karoliina Niska
Käytiin tiistaina OSTYn järjestämissä mätsäreissä, koiria siellä oli jotain 300 ilmotettuna. Resko esiintyi ensin isojen aikuisten sinisten neljänneksi ja Kasko esiintyi punaisen nauhan verran. Molempiin olin tosi tyytyväinen – mitä nyt Kake ei tainnut montaa suoraa askelta kehäkäyntien aikana ottaa kun sitä niin riemastutti kaikki maailman asiat, että pylly vaan heilui puolelta toiselle ja häntä vispasi villinä. Hassu otus. Resko onneksi esitteli liikkeitään yhtä näyttävästi kuin ennenkin, ison koiran kanssa on ihan kiva juosta kehässä. 😀
Eilen keskiviikkona käytiin Torniossa (hakemassa siskolleni koiranpentu) ja poikaystäväni äiti (joka minun onnekseni sattuu olemaan erittäin hyvä koirahieroja) hieroi molemmat koirat niin että olis paikat kunnossa ja liikkeet parhaimmillaan viikonloppuna kehissä. Katsoin kyllä että lupaavat Överkalixiin ja Ouluun kylmää ilmaa ja vesisadetta, että Kasko tuskin riemastuu joutuessaan märälle nurmikolle kipittelemään.
Rekku rauhoittui hierottavaksi tosi kivasti, kun muistelin miten se edellisellä kerralla vaan piippasi koko_ajan ja silmät pyörivät sen päässä. Nyt se makasi maassa kyljellään kiinni pitämättä, ja ainoastaan puuskutteli välillä. Se vielä tunnetusti inhoaa kaikkea ylimääräistä hiplailua.. Mitään pahempaa hieroja ei Reskosta löytänyt, mutta kuulemma se oli kireänä hassusti ristikkäisiltä puolilta – takakropasta vasemmalta ja edestä oikealta. Varpaat olivat paikotellen hyvinkin juntturassa, mutta hieroja selitti siinä samalla sen olevan tosi ymmärrettävää kun Resko elää ihan on/off-meiningillä ja kiihtyy nollasta sataan silmänräpäyksessä. Kuvista katsottuna näkee muuten aina miten Reskolla on takajalkojen varpaatkin aina juostessa ihan ääriasennoissa kun se revittelee. En ollut itse edes ajatellut miten kovalla rasituksella tankkerin varpaat ovat sen pistäessä koko ruhonsa liikkeelle varpaiden varassa. Selkä ja kaikki muu oli ok.
Kasko otti oman käsittelynsä vastaan hyvin Kaskomaisesti, eli se vaan oli ja nautti. Mitä enemmän kosketusta ja huomiota niin sen parempi. Kaskolla oli takajalat jumissa, mutta lantion tilanne ei ollut niin paha kuin viimeksi. Hieroja kysyikin vaan että mitä ihmettä tämä kääpiö näillä takajaloilla tekee kun ovat tässä kunnossa.. Noh, sehän revittelee Reskon perässä ja taklailee sitä ja vetää kunnon voltteja mennessään.. Pitänee alkaa panostamaan kunnon verryttelyihin ja kietoa ne noihin Back on Trackin verkkoloimiin vähän järjestelmällisemmin kuin kerran kesässä.
Seuraava päivitys tulee varmaan ensiviikolla, kun on kierrelty taas vähän kehiä Ruotsissa ja Suomessa 🙂