We don’t even have to try. It’s always a good time.

Meidän rally-tokon alkeiskurssi päättyi viikko sitten tiistaina tosi hienoon rataan. Reskon ensimmäinen arvosteltu möllirata ja pisteitä 97/100! Huisii. Resko oli todella hienosti, erityisen ylpeä olin siitä ettei se syöksynyt yhden kyltin takana odotelleen corgiuroksen niskaan, ei edes aikonut. Huippua! Sen itsehillintä on kasvanut tappavan tasaiseen tahtiin kuluneiden vuosien aikana ja meille tämä oli merkittävä saavutus. Tästä jatketaan sitten vaan jatkokurssille ja/tai kisoihin, hirrrveesti haluttais päästä korkkaamaan jokin muukin kuin näyttelyura Reskon kanssa 🙂
Tuohon rallytokon tuloslappusen viereen iskin kuvan tämänpäiväisistä löydöistä. Väliheikiltä käytiin ostamassa pojille 3m joustoliina hiihtelyyn ja juoksemiseen, tässä on molemmille koirille omat joustot eikä vaan yhtä joustoa omistajan päässä hihnaa. Pikaisen iltalenkin perusteella antaisin tälle pisteitä 4/5 – yksi piste lähtee siksi että tässä on tosi isot pistoolilukot.. niin kauan kun veto pysyy lujana ja tasaisena niin se ei haittaa, mutta jos Kake lakkaa vetämästä niin noin iso lukko mahtaa tuntua ikävältä osuessaan selkään.. Mason cashin keraamiset kupit löytyivät Mustista ja Mirristä -60% (ja ostin myös ämpärillisen treeninameja, ne unohdin kuvata) ja Gappayn narupallo sieltä Väliheikiltä myös. Alareunassa näkyy Hurtan Ultimate-takki, sellainen joka Reskollakin on. Ostin Kaskolle alkuvuodesta Hurtan Extreme-warmerin (joka on muuten ihan älyttömän hyvä ja lämmin, kiitos vaan foliovuori t. ohuessa turkissa oleva Kake) mutta sen alle ei oikein kannata tavallista fleecehaalaria tms pukea, kun menettää sen foliovuoren hyödyt. Niimpä löytäessäni Torista ilmoituksen uudenveroisesta Ultimate-takista täällä Oulussa, hintaan 15€, pistin myyjälle heti viestiä. Melkonen löytö, vaikka itse sanonkin! 
Maanantaina käytiin Reskon kanssa keskustassa vähän treenailemassa häiriössä. Seuruu, käännökset oikeaan ja vasempaan, liikkeestä maahan. Uskon, että mukaan pilkotuilla Pure Naturis-herkuilla oli suuri rooli tässä näytelmässä, mutta saa kai sitä silti kehua miten hyvin Resko toimi bussipysäkin ja liikennevalojen vieressä yökerhon edustalla. Kerran keskittyminen herpaantui, kun meidät ohitti tolleri, mutta Resko korjasi virheensä parissa sekunnissa. 
Kaskon kanssa varattiin paikka agilityn alkeiskurssin soveltuvuustestistä, mutta odotukset eivät todellakaan ole korkealla. Täällä nimittäin samalle kurssille haluaa meidän lisäksi varmaan 30 muutakin koirakkoa, ja Kakkis on kovin pieni ja nuori ja höppänä. Ja viikonloppuna mennään käymään PSSPH:n kokouksessa hakemassa Reskon palkinnot viimevuoden valioitumisista ja kokouksen jälkeen olis tarjolla yhteislenkkiä – jäädään jos säät suosivat.

Vuoden 2016 loppu pähkinänkuoressa

Me on reissattu. Me on käyty päiväreissu Helsingissä junalla Kolarista (n. 30h junassa), koska Rekusta saattaa tulla julkkis – siitä lisää myöhemmin tämän vuoden aikana. Me on oltu kolme viikkoa Ylläksellä (allekirjoittanut oli töissä koko lomansa) ja tunnettu -42*C pakkaset ihollamme. On muuten niin hyytävän kylmää, että iPhonella ei oteta ensimmäistäkään kuvaa ulkona (se sammuu välittömästi). Mutta nyt me ollaan taas Oulussa, kotona.

Resko matkustaa junassa _niin hienosti_. Mitään valitettavaa mulla ei myöskään ole snautserin käytöksestä keskellä kiireistä Helsinkiä tai siinä bussissa johon nousimme Pasilassa ja joka täyttyi seuraavalta pysäkiltä ääriään myöten ihmisiä (Resko makasi edessä istuvan ihmisen alla, jaloissani maaten, eivätkä muut edes tienneet että heidän kanssaan tässä tonnikalapurkissa matkustaa hurja suojelusnautseri). Menomatkalla Kolarista Helsinkiin Resko takasi yöunet minulle ja toiselle yksin matkustaneelle nuorelle naishenkilölle, jota joku pervo oli tullut ravintolavaunussa ahdistelemaan. Konnari oli ohjannut hänet koiravaunuun ja sanonut että siellä on suojelukoira, voit mennä sinne nukkumaan! Ja Reskohan suojeli. Minun oma musta parrakas suojelusenkeli. (Toim. huom. Kasko oli tällä välin poikaystäväni kaverina Oulussa ja heilläkin oli mennyt tosi hienosti kahdestaan!)

Helsingin reissun jälkeen oltiinkin tiukasti kiinni työläisen arjessa ja koirat jäivät vähemmälle huomiolle. 10 tunnin työpäivien jälkeen ei varsinaisesti jaksa mitään ylimääräistä. Onneksi molemmat koirat ottavat myös lomailun ihan iisisti, eivätkä tule läpi mökin seinistä vaikka viettävätkin liian paljon aikaa vaan keskenään tylsästi oleskellen. 
Jouluna mökillämme oli monta ihmistä ja melkein yhtä monta koiraa. Joulu oli ihana ja se meni ohi hujauksessa. Siitä matka jatkui kohti uuttavuotta. Joka sekin meni hyvin. Kumpikaan koiristani ei ollut paukkeesta moksiskaan – Resko muutaman kerran koitti katsella että mistä pamahdukset tulevat, mutta sekin unohti mokomat epäilyttävät vandalistit pian. Kasko vietti uudenvuoden, kuten vuoden kaikki muutkin päivät, omassa suloisessa Kasko-kuplassaan, jonne ei rakettien pauke tai mikään mukaan kuolevaisten meteli yllä. Ja Kasko muuten törmäsi (melkein kirjaimellisesti) vapaana lenkkeillessään (Resko oli narun päässä onneksi) johonkin bordercollieen, mutta onneksi kerkesin käskeä sen takaisin niin Kake veti uukkarin ihan parin metrin päässä toisesta koirasta ja jätti sen sinne. Ja toisena päivänä Kaskon ollessa irti ilmestyi nurkan takaa kaksi ihmistä lumikenkineen, mutta Kake pomppi iloisena minun luokseni kun kutsuin sen lähelle kytkeäkseni hihnaan. Se on NIIN superhieno pieni käppänä, niin fiksu ja niin minun koirani.

Tänään oli onnistunut perjantai 13. pvä. Huomenna heräämme Kaskon kanssa viimeistään neljältä aamuyöstä, hyppäämme siskojeni kyytiin ja ajelemme porukalla Kajaaniin koiranäyttelemään. Kehässä on tosiaan vaan Kake Kakkiainen, koska Resko on aikalailla kerännyt Suomesta kaiken mitä kerätä voi. 🙂 (ps: laitan vielä erillisen postauksen vuoden 2017 tavoitteista..)

Ja ai niin! Huiputettiinhan me Kuertunturi vielä kolmannen kerran tälle vuodelle; siitä näkyi joku kuvakin tuossa yllä. Ja sain joululahjaksi omat lumikengät kepon vanhemmilta!!

Enkä mä tiedä minne tieni vie, mutta kanssasi voin mennä mihin vaan.

Nyt on sitten koettu kaksipäiväinen messari. Meidän toiveet ja tavoitteet täyttyivät ja ylittyivät niin menestyksen kuin Reskon käytöksenkin puolesta – snautseri oli molempina päivinä ERInomainen ja mahtava fiilis kantoi koko viikonlopun yli, vaikka minua jännittikin ihan liian paljon. Resko ei onneksi heijastellut minun jännityksiäni vaan oli oma superreipas ja rohkea oma ihana snautserimainen itsensä. 
Perjantaina hypättiin Oulussa junaan ja matkattiin istumapaikoilla Helsinkiin, perillä määränpäässä oltiin joskus kuuden aikaan illalla. Yövyttiin siskoni kotona Espoossa ja luotsittiin sinnekin taitavasti lähijunalla kulkien. Resko oli NIIN pätevä koko matkan, tuntui oikeasti että onko mulla edes oma koira hihnan päässä kun se otti kaiken vastaan niin coolisti eikä ees yrittänyt syödä ketään koko viikonlopun aikana. 
Lauantaina me oltiin kehässä heti aamulla, varmaan jo ennen kymmentä. Tuomarimme Maarte Nuijen arvosteli Reskopterin näin kauniisti; ”Young guy 3 years old. Flat skull. Good paraller. Strong neck. Nice top & underline. Nice angulations overall. In front better than behind. Good forechest. Very good coat. Nice tail carry. I hope to see him back in future. Nice presentation.” ERI AVK4
Resko esiintyi todella kauniisti, vaikka olin tavattoman hermostunut ja esitin sen omaan makuuni aika hektisesti ja jalat täristen 😀 Tuomari kiitteli erityisesti Reskon turkkia ja hampaita ja luonnetta, toivotti myös hyvät synttärit näin viikon myöhässä. Sen verran moni koira tuli ulos kehästä EH:n kanssa, että olin ihan onnesta soikeana kun tuomari arvosteli nuoren maalaiskoira-Reskon erinomaiseksi.

Kehien jälkeen shoppailin aika kohtuullisesti; Kaskolle uusi musta pk-nahkapanta ketjulla (Onegan ständiltä), Reskolle sininen fleecepaita kevyeen pakkassäähän/aluspaidaksi (Kepeätaipaleen ständiltä) ja molemmille koirille pussillinen puruluita (Bestfriend) ja uusi pullo shampoota (Findogs). 

Sunnuntaina oltiin kehässä vasta puolenpäivän jälkeen ja tuomarinamme oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Tiesin hänen olevan tiukka ja olin lukenut netistä monenlaista palautetta tästä tuomarista. Ajattelin että kaikki h:ta paremmat on saavutuksia 😀 Kuulin myös hänen mittaavan kaikki koirat ja näin jo sieluni silmin, miten mitta näyttää 52cm ja Resko potkaistaan pois kehästä. Reskon arvostelu: ”Lyhytrunkoinen tiivis uros. Pää voisi olla hieman pidempi. Tummat silmät ja hyvä ilme. Kiinteä suora selkä ja hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Raajojen kulmaukset voisivat olla hieman voimakkaammat. Vain hieman kärjestään kiertyvä häntä. Pikimusta karkea karva. Voisi liikkua ryhdikkäämmin.” (mitattiin: koko 49,50 cm) ERI
Siis ihan huippu! Venytin Reskoa tosi matalaksi ja pitkäksi siinä mitatessa, enkä edes häpeä myöntää sitä. Koskaan sitä ei ole aikuisiällä mitattu noin pieneksi, mutta en valita! Huhhuijaa. Tuomari ei tykännyt kun syötin koiraa kehässä, mutta Rekku oli jo vähän väsynyt ja meidän kehä puoleenpäivään mennessä niin kustu, että Resko ei liikkunut. Se oli minulle pettymys – yksilöarvostelussa Resko vain raahusti eteenpäin hajuja noukkien, mutta onneksi sentään valioluokassa kun yhdessä kierrettiin kehää niin Resko lähti liikkeelle. Niin rankka viikonloppu meillä kuitenkin oli tässä vaiheessa jo alla, että alkuärsytyksen jälkeen annoin kaiken sen venkoilun Reskolle anteeksi. 
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli tosi rankka, mutta kokemus oli mahtava. Mukana kulkenut kepokin ihmetteli kanssani ääneen Reskon käytöstä, niin moitteetonta se oli. Ostimme kaksipäiväiset liput Helsingin julkisiin ja kävimme jo lauantaina katsastamassa Helsingin keskustan ja Kampin pahimman iltaruuhkan aikaan. Resko söi puruluuta keskellä ihmisvirtaa ja lepäsi maaten käytävällä – ja otin siitä monta kuvaa ja videota itselleni muistoksi, että voin joskus snautserin pelleilyyn ärsyyntyessäni muistella kuinka upeasti se käyttäytyi isossa maailmassa. 😉 Ihmiset ihan pysähtyivät kehumaan Reskon käytöstä ja moni tunnisti rodunkin. Lähijunassa yksi mies kehui Reskon kampausta ja vertasi sitä Ronaldoon :D..
Molempina päivinä saatiin titteleitä omalle porukalle; lauantaina Jannen Regulus oli VSP ja sunnuntaina Heidin Zetka oli VSP. Ja ihan vilpitöntä onnea siinä koettiin ystävien puolesta vaikkei titteleitä omalle koiralle tullutkaan – niitä kun ei lähdetty hakemaankaan. Minulle nuo erit ovat varmaan samassa arvossa kuin jollekin muulle ne tittelit. Resko oli upea ja pisti parastaan koko viikonlopun ajan, en olisi uskonut.
Paluumatka Ouluun kesti 10 tuntia junassa. Onneksi Resko on niin tottunut matkustamiseen, että sekin taas vain nukkui koko matkan jaloissani vaikka vaunu oli täynnä porukkaa koirineen.

Kaskollakin oli viikonloppuna ollut harvinaisen hauskaa anoppilassa; se sai leikkiä koko viikonlopun ihanan belgitytön kanssa ilman että Resko tuli droppaamaan tunnelmaa. Lenkilläkin se oli kuvien perusteella kulkenut tervujen joukossa kuin olisi siellä aina ollut. Ja Kakea hakiessani sain kuulla sen käyttäytyneen niin hyvin, että on aina tervetullut hoitoon jatkossakin. On kuulemma niin hauska ja outo pieni koira ja ystävystyi talon kissankin kanssa kahdessa päivässä.

Tätä kirjoittaessani istunkin jo 1000 kilometrin päässä messarista; mökillämme sohvan pohjalla Ylläksellä. Kun maanantai-aamuna kotiuduimme Helsingistä, lähdin jo samana iltana jatkamaan matkaa Oulusta junalla kohti Yllästä. Täällä ollaan sitten ensi vuoteen asti, töitä on onneksi moneksi viikoksi!