Reskosta Tanskan muotovalio!

Bornholmin reissu meni todella hienosti! Mehän lähdettiin Reskon kanssa Oulusta keskiviikkona Tornion ja Haaparannan kautta bussilla Uumajaan siskoni luokse. Uumajaan päästyäni oli matkustamista julkisilla takana jo jotakuinkin kaksitoista tuntia. Uumajasta matka jatkui torstaiaamuna siskoni kanssa hänen autollaan Ruotsin halki ajaen. Pysähdeltiin parin tunnin välein koiria ja itseämme liikuttamaan (ja minä Reskoa singuttelin joka tauolla) ja syöttämään. Yövyttiin hotellissa. Perjantaina ajettiin vähän lisää ja matkattiin lautalla Ystadista Rønneen. Oltiin siis lopultakin Tanskassa!

matka.jpg

Bornholmin saari on kaunis. Eteläisessä Ruotsissakin on todella kaunista. Tykkäsin maisemista ja säistä. Yöpaikan löytäminen oli oma projektinsa – saarella ei nimittäin harrasteta pahemmin kunnollista kyltitystä. Kun lopulta majapaikka löytyi, sieltä sanottiin että onkin täyteen buukattu. Itketäänkö vai nauretaanko? Meille oli onneksi sitten järjestetty majoitus, joka osoittautuikin siskoni varaamaa paremmaksi. 😀 Meillä oli ISO ja siisti perhehuoneisto, jossa me kahdestaan koirinemme sitten ihmeteltiin tarinan saamaa käännettä. Koirien lenkitykset tehtiin rantaa pitkin merta ihmetellen. Ilmasto tuolla tuntui ihan eriltä kuin mihin on kotona tottunut, se oli sellainen lempeän leuto ja vähän kosteahko.

Lauantaiaamuna lähdettiin näyttelypaikalle hyvissä ajoin. Onneksi oli teltat ja kaikki mukana, koska sää muuttui äkkiä sateiseksi. Sentään ei ollut kylmä. 😀 Tuomarina meillä oli tanskalainen Jørgen Hindse ja mustia snautsereita paikalla viisi. Tuomari oli ihana ja sateesta huolimatta Reskokin esiintyi edukseen! Hitsi kun rupes jännittämään kun Jørgen liikutti niin paljon ja katsoi tarkkaan: liikutti yksilöarvostelussa ihan reippaasti ja sen jälkeen pu-luokassa yksin ja kaksin ja yhdessä ja erikseen ja ympyrää ja eestaas jne.. Pu-kehässä nuorempi uros rupesi värkkäämään liikkeissä ja tuomari joutui vaihtamaan meidän järjestystä, että saatiin molempien urosten liikkeet katsottua. Jännitti. Reskokin meinasi lähteä perseilyyn mukaan, kun nuorempi uros käyttäytyi narun päässä kuin villivarsa. Kyseinen nuorempi uros oli kyllä hieno, toki vielä kesken mutta ikäisekseen tosi hieno. Olis voinut kelvata mullekin. 🙂

Lopulta tuomari sai kuitenkin tehtyä päätöksen ja nosti Reskon ykköseksi, jolloin Reskon tulokseksi tuli ERI SA VAK1 PU1 ROP SERT CACIB. Näin ollen Reskosta tuli Tanskan muotovalio! Laitan arvostelun alle:

BornholmArvostelu.jpg

Siskoni toiveesta jäätiin vielä edustamaan ryhmäkehiin ja saatiin Reskon kanssa juosta taas uudessa maassa ison kehän ympäri. Jatkoon meitä ei otettu, mutta onhan se aina upea fiilis päästä sinne muiden ROP-koirien joukkoon näyttämään rotua.

Kun lauantain kehäkäynti meni niin hyvin kuin meni, päätettiin me skipata sunnuntain näyttely kokonaan. Resko oli siis ilmoitettu molemmille päiville, mutta kun ajomatkaa oli niin pirun paljon ja mulla luvassa iltavuoro tiistaina, päätettiin me nousta lautan kyytiin heti sunnuntaina aamusta ja lähteä kohti pohjoista. Siskoni on melkonen sisupussi, ajettiin nimittäin koko päivä vuorotellen ja oltiin aamuyöstä perillä. Välillä toki pysähdeltiin muutaman tunnin välein koiria ja itseämme liikuttelemaan ja syömään jne. Yöllä pysähdyttiin myös hetkeksi sulkemaan silmiä, ettei ihan ”samoilla silmillä” sentään Bornholmista Uumajaan. Uumajasta mie matkustin sitten taas Reskon kanssa bussilla Haaparannan kautta Ouluun. Että olipahan reissu, mutta onneks tuli tehtyä!

Huhtikuun kuulumisia

6686497C-F141-42B7-8D10-41BC28E6B826LamigrasBlackYoungerPantherCIB

Kakkis täytti eilen 4 vuotta. En tiedä mihin tämä aika karkaa, mutta hurjalta tuntuu aatella ettei mulla ole enää ollenkaan kakarakoiraa kotona – vanhempi täytti marraskuussa viisi ja nyt nuorempi täytti neljä.

Kakelitit ovat jatkuneet läpi talven ja kevään tiistaisin, ja onnekseni olen huomannut monenlaista kehitystä meissä molemmissa. Edellisissä treeneissä otettiin saksalaista ja pakkovalssia radalla ja molemmat lähtivät sujumaan hienosti. Vaikka välillä tuntuu, että voi vitsit kun ei osata sitä eikä tätä, niin sitten kuitenkin kun katson videota vaikka viimeisimmistä treeneistä ja mietin että mistä syksyllä lähdettiin, niin tajuan että kyllä tässä on vähällä treenillä tultu jo aika kauas lähtöviivalta! Kakkiksen kanssa on hauskaa ja rentoa treenata, se on niiiiin huoleton kaveri Reskoon verrattuna. Kakkis voi olla irti kun rataa kasataan tai puretaan, se voi olla vapaana kun metrin päässä kurssikaveri treenaa omia juttujaan, sen voi jättää vapaana istumaan hallin toiseen päähän ja itse mennä toisesta päästä jotain hakemaan, eikä meidän välissä riehuvat ja treenaavat koirat saa Kaken pyllyä nousemaan tai tunteita pintaan. Reskon kanssa en edes yrittäisi. Kakkiksen kanssa treenaaminen on parasta, vaikka se ei Reskoon verrattuna paljoa osaakkaan. 😀

Reskon kanssa puolestaan käytiin tänään sunnuntaina arkitottelevaisuus-koulutusohjaajakurssilla harjoituskoirakkona! Treenattiin luoksepäästävyyttä ja toisen koiran ohittamista. Itse aattelin, että se toisen koirakon ohittaminen tulee aina tarpeeseen kun Reskosta puhutaan (se provosoituu herkästi muista koirista ja häiriintyy..) ja että siinä meillä riittää treenattavaa. Ihmetykseni oli aitoa ja ylpeyteni huipussaan, kun Resko suorittikin nämä ohitustreenit aivan älyttömän hienosti vailla kipinää toisesta koirasta. Kaverina ohituksissa meillä oli rotikka, joka toimi myös tosi kivasti. Ohitusten sijaan ”ongelmia” aiheutti Reskolle tuttu henkilö arkitottelevaisuusohjaajaopiskelijan roolissa meitä opettamassa.. Kun me meidän vuorolla mentiin kentälle ja Resko haistoi tämän itselleen tutun ja rakkaan ihmisen, sen kaula sinkui 15 cm ja etujalkojen varpaat irtosivat maasta. Nipinnapin koira kuitenkin pysyi housuissaan ja käskyn alla sivulla istumassa. Nauratti itsellä, kun Resko rukka haistoi tämän ihmisen ja koitti hakea hajun lähdettä kuono kohti hallin kattoa nuuskien ja silminnähden intopinkeänä. Ja se hetki, kun se tajusi että haistamansa ihminen seisoo siinä vastapäätä toisen ihmisen takana.. oh dear. Mentiin ihan veitsenterällä. Olin niin ylpeä ja onnellinen ja oikeasti vähän yllättynytkin, kun Resko tuossa tilanteessa pysyi hallinnassa! Koulutus oli hauska ja snautseri oli kyllä illalla todella väsynyt. Hyvä päivä siis!

Reskon edellisestä Tardak-pistoksesta tulee muuten ensviikolla kuluneeksi kuukausi. Pelonsekaisin tuntein odottelen jatkoa – olispa vaan se kristallipallo… Kumpa eturauhanen ei enää vaivaisi, toivon sitä just nyt enemmän kuin mitään muuta.

Vuoden 2019 ensimmäinen

Tapana on ollut kasata kuluneen vuoden saavutukset, toiveet, tavoitteet – ja kasata samanlainen lista tulevalle vuodelle. Pysytään perinteissä ja tehdään näin tänäkin vuonna.

Vuodelle 2018 olin tehnyt tällaiset listat:

RESKO 2018
Terveys! Koira pysyi terveenä yhtä melkeinkorvatulehdusta lukuunottamatta
Rallytokosta RTK2. Se tuli!
Tokosta tulos alo-luokasta. Matte jänisti, eikä kisoihin asti päästy.
Näyttelyistä viimeinen cacib → C.I.B. Koirasta tuli C.I.B ja paljon muuta
Agilityn alkeet ja senkin kevyt harrastelu. R kävi pari kertaa radalla, mutta en rohkene sen kanssa tässä lajissa revitellä, joten hyvin pieneen hömpöttelyyn se saa jäädäkin. En raski kokeilla katkeaako jalka vai niskat vai poksuuko nivelsiteet..
Jos pikkuRekkuja nyt oli tullakseen, toivottavasti niistä kasvaa yhtä ihania ja kotonaan rakastettuja perheenjäseniä kuin originaali Rekkukin on! 12 pikkuRekkua syntyi, 10 niistä elää tänä päivänä onnellisen kuuloista elämää. Muutamaa pentua seuraan tiiviisti somen kautta, mikä on tosi mukavaa. Kahta pentua olen tavannut. Valloittavia ja rakastettuja otuksia.
Mikäli täällä järjestetään AD-koe, voisi sielläkin käydä.Tämäpä me tehtiin, vaikka tuomarikin snautseria epäili!
Treeniä BH-kokeeseen! Jonkin verran treenailtiin, mutta lähinnä tokojuttuja. Reskon ritolat rt:n ulkokisoissa saivat minut varpailleni..

KASKO 2018
Terveys! Koira pysyi terveenä koko vuoden ja tutkittiinkin priimaksi.
Rallytokosta tulos alokasluokasta (pitäisi vaan saada seuraaminen kasaan). Ei saatu aikaseksi, peiliin katsomisen paikka!
Näyttelyistä viimeinen cacib → C.I.B. Koirasta tuli C.I.B ja EE MVA. Norjan reissulta saatiin taas varat, mikä ei huono sekään.
Terveystutkimukset (silmät, polvet, lonkat, kyynärät, selkä?). Ranka kuvattu ja siltä osin tutkitusti priimaa koko kääpiö!
Agilityn harrastelua (leikin ajatuksella kisoihin asti pääsemisestä) Koko syksy ja talvi kuljettu ohjatuissa treeneissä ja ajatus epiksistä ei ole enää yhtään kaukainen. Koira tykkää, toimii ja oppii koko ajan. Ja käytiin mittaustilaisuudessa jossa koira mitattiin miniksi. 🙂

Vuodelle 2019 kasasin tällaiset uudet listat:

RESKO 2019
▪ Terveys, terveys, terveys.. tämä taas tärkeimpänä.
▪ Oikealla seuraaminen kasaan ja kisakuntoon, josko jossakin vaiheessa startattaisiin rally-tokon voittajaluokassa.
▪ Pari kehäkäyntiä. Kiva ois jos FinnSg-tuomari löydettäis ja se tykkäis Rekusta SA:n verran ja jos jotain muuta niin Latvia, Liettua tai Tanska.
▪ Tokoepikset, ehkä virallisetkin. Tulos alo-luokasta?

KASKO 2019
▪ Terveys!
▪ Jos koira vielä näyttää siltä, niin ehkä tuota kehtais vaikka Norjassa käydä näyttämässä. Jos siellä hullu tuuri kävisi, niin koirasta tulisi POHJ MVA & NO MVA. Mutta tästä juuri juttelin parinkin kaverin kanssa, että kun vuosi 2018 oli niin mieletön niin jotenkin en enää osaa edes haaveilla kummemmista menestymisistä varsinkaan pikkuKakkiksen kohdalla. Se on jo ylittänyt kaikki kuvitelmani ja toiveeni missikisoissa, ottaen huomioon että kyseessä on Pieni Uros, jolta puuttuu vaikutuksen tekevät kinttukarvatkin. Ja nämä pohj mva -säännötkin muuttuu. Pyh.
▪ Agiepiksiin! Ehottomasti!
▪ No laitetaas vielä se rally-tokokin. Kisauran starttaus. Se seuraaminen.

Ei siis kummempia tavoitteita tälle vuodelle. Kunhan koirat pysyisivät terveinä ja saatais elellä tätä meidän kivaa arkea. Jos tilaisuuksia avautuu, niin kyllä me varmaan ulkomailla käydään näyttelemässä – mutta kumpikin koirista on jo kerännyt enemmän missititteleitä kuin olisin ikinä voinut edes kuvitella, joten mitään hullua hinkua ei ole. En ole edes merkannut yksiäkään näyttelyitä kalenteriin tälle vuodelle, aika hurjaa.

Vuosi 2018 jää mieleen yhtenä parhaista. Kenties parhaana, oikeastaan. Kaikki ne hauskat reissut kavereiden kanssa, koirien kanssa harrastaminen ja onnistumiset eri lajeissa, onnellisuus omassa arjessa, oman asunnon osto syksyllä.. Ei huono. Toivottavasti tuleva vuosi kohtelee meitä yhtä hyvin.

Resko ilmassa 31.12.2018