Huhtikuun kuulumisia

6686497C-F141-42B7-8D10-41BC28E6B826LamigrasBlackYoungerPantherCIB

Kakkis täytti eilen 4 vuotta. En tiedä mihin tämä aika karkaa, mutta hurjalta tuntuu aatella ettei mulla ole enää ollenkaan kakarakoiraa kotona – vanhempi täytti marraskuussa viisi ja nyt nuorempi täytti neljä.

Kakelitit ovat jatkuneet läpi talven ja kevään tiistaisin, ja onnekseni olen huomannut monenlaista kehitystä meissä molemmissa. Edellisissä treeneissä otettiin saksalaista ja pakkovalssia radalla ja molemmat lähtivät sujumaan hienosti. Vaikka välillä tuntuu, että voi vitsit kun ei osata sitä eikä tätä, niin sitten kuitenkin kun katson videota vaikka viimeisimmistä treeneistä ja mietin että mistä syksyllä lähdettiin, niin tajuan että kyllä tässä on vähällä treenillä tultu jo aika kauas lähtöviivalta! Kakkiksen kanssa on hauskaa ja rentoa treenata, se on niiiiin huoleton kaveri Reskoon verrattuna. Kakkis voi olla irti kun rataa kasataan tai puretaan, se voi olla vapaana kun metrin päässä kurssikaveri treenaa omia juttujaan, sen voi jättää vapaana istumaan hallin toiseen päähän ja itse mennä toisesta päästä jotain hakemaan, eikä meidän välissä riehuvat ja treenaavat koirat saa Kaken pyllyä nousemaan tai tunteita pintaan. Reskon kanssa en edes yrittäisi. Kakkiksen kanssa treenaaminen on parasta, vaikka se ei Reskoon verrattuna paljoa osaakkaan. 😀

Reskon kanssa puolestaan käytiin tänään sunnuntaina arkitottelevaisuus-koulutusohjaajakurssilla harjoituskoirakkona! Treenattiin luoksepäästävyyttä ja toisen koiran ohittamista. Itse aattelin, että se toisen koirakon ohittaminen tulee aina tarpeeseen kun Reskosta puhutaan (se provosoituu herkästi muista koirista ja häiriintyy..) ja että siinä meillä riittää treenattavaa. Ihmetykseni oli aitoa ja ylpeyteni huipussaan, kun Resko suorittikin nämä ohitustreenit aivan älyttömän hienosti vailla kipinää toisesta koirasta. Kaverina ohituksissa meillä oli rotikka, joka toimi myös tosi kivasti. Ohitusten sijaan ”ongelmia” aiheutti Reskolle tuttu henkilö arkitottelevaisuusohjaajaopiskelijan roolissa meitä opettamassa.. Kun me meidän vuorolla mentiin kentälle ja Resko haistoi tämän itselleen tutun ja rakkaan ihmisen, sen kaula sinkui 15 cm ja etujalkojen varpaat irtosivat maasta. Nipinnapin koira kuitenkin pysyi housuissaan ja käskyn alla sivulla istumassa. Nauratti itsellä, kun Resko rukka haistoi tämän ihmisen ja koitti hakea hajun lähdettä kuono kohti hallin kattoa nuuskien ja silminnähden intopinkeänä. Ja se hetki, kun se tajusi että haistamansa ihminen seisoo siinä vastapäätä toisen ihmisen takana.. oh dear. Mentiin ihan veitsenterällä. Olin niin ylpeä ja onnellinen ja oikeasti vähän yllättynytkin, kun Resko tuossa tilanteessa pysyi hallinnassa! Koulutus oli hauska ja snautseri oli kyllä illalla todella väsynyt. Hyvä päivä siis!

Reskon edellisestä Tardak-pistoksesta tulee muuten ensviikolla kuluneeksi kuukausi. Pelonsekaisin tuntein odottelen jatkoa – olispa vaan se kristallipallo… Kumpa eturauhanen ei enää vaivaisi, toivon sitä just nyt enemmän kuin mitään muuta.

RTK2 REKKU!

AD RTK2 C.I.B POHJ FI SE NO EE RU MVA Wanhan Purolan Wallstreet

Uskomaton tapahtui, kun uskaltauduin tänään rallykisoihin (toissapäivänä 5 vuotta täyttäneen!!) Reskon kanssa! Ihan yllättävän kovat traumat sain kai edelliskisojen tempauksesta, kun Rekku siellä otti ritolat radalta ilmavainun perässä. Olo oli NIIN epävarma, ettei mitään rotia. Resko on viimeksi treenannut rally-tokoa kesällä, kun treenattiin ryhmässä. Minä reväytin vasemman olkapääni maanantaina niin pahasti, että määrättiin tulehduskipulääkkeiden lisäksi kantoside ja fysioterapiaa. Kaikki ainekset kasassa unohtumattomaan kisapäivään siis!

Tuomarina tänään uusi tuttavuus Iiris Harju. Rata oli ihan mukava, ei houkutusta eikä mitään juosten tai hidastellen tehtäviä juttuja. Että ei muuta kuin tiukka etukeno heti lähtökyltiltä, ja äkkiä maaliin! Kyllä mietin taas aamulla, että miksi teen tämän itselleni. Vatsa ihan tuhannen sekaisin, piti kamalaa mouruääntä koko päivän, pulssi hakkas tuhatta ja sataa ja välillä piti hallilla ollessa ottaa tukeva asento läheltä maan pintaa (hallin lattiaa), etten korkealta kuukahda, jos heikotus yltyy liian kovaksi. Mietin sitäkin, että olis varmaan aika noloa jos tulis hylky ohjaajan pyörtymisen tai oksentamisen vuoksi. 😕 😐 😀

Resko taisteli tiensä lähdöstä maaliin, huolimatta kohmeisesta ja kuolemanpelkoisesta ohjaajastaan. Siitä Reskolle täys kymppi! Kun Resko radan aikana pari kertaa tiputti kontaktin, olin aivan varma, että se on menoa nyt. Tuomari neuvoi rataan tutustumisessa, että ”tällä kyltillä sitten hengitätte vaikka rauhassa ulos, ennen kuin jatkatte seuraavalle”. Huomasin radalla, että kyseiselle kyltille päästyämme minä puuskutin ja mietin mielessäni vaan että ”nyt hengitän sisään, sisään, sisään, ulos, ulos, ulos..” Taisin viimeksi kisatessa olla jotenkin vähän liian varma ja rento, kun jo parin kyltin jälkeen aloin silloin aatella, että täähän menee mukavasti, täältä tullaan RTK2! Sitten koira teki jotakin, mitä ei oo tehnyt, enkä tosissani sitä osannut ees pelätä, kun se puolivälissä rataa nosti nenän ilmaan ja lähti laukkomaan ulos radalta huudoistani huolimatta. No ei ainakaan ollut pelkoa siitä, että olisin tänään heittäytynyt aivan vallan rennoksi ja autuaaksi. 😀 

Lopullinen tulos AVOHYV 76/100p –› RTK2!

Kaks kymppiä lähti ylimääräisistä istumisista, ilman niitä oltais saatu aika hurjat pisteet (96), mutta niin on tiukassa tuo seuraamisen pysähtymisestä johtuva istuminen snautserin selkärangassa, että ei mahda mitään. Onneksi pisteillä ei sinänsä tässä lajissa oo mitään väliä, kunhan saa 70p joka oikeuttaa hyväksyttyyn tulokseen. Ja kolmen hyväksytyn myötä tulee luokkanousu.


Video tältä päivältä.

Timanttinen kesä 2018

Meidän näyttelykesä päättyi viimeviikolla Viron kiertueeseen. Koirat oli ilmoitettu lauantaille Baltic Winneriin ja sunnuntaille snautserierkkariin. Matkaan lähdettiin taas Nathalien kanssa ja takapenkille napattiin vielä meidän kaveri Henna, jolla on joskus blogissakin nähty junnuikäinen Väinö-niminen kääpiösnautseri.

Baltic Winnerissa ensin kehävuorossa oli Väinö, josta tulikin kertaheitolla BaltJV-18! Lisäksi rotunsa paras junnu ja serti taskuun. Huhhuh, ei siis tarvi ihan tyhjin käsin lähteä ajelemaan kotiin päin! Sitten kehään meni Kasko, joka ERI VAK4. Tuomari tykkäsi vähän Kaskoa näyttävämmistä uroksista, joten erin saaminen oli valtava helpotus ja skoolattiin sillekin illalla. Kaskon jälkeen vein kehään Reskon: ERI SA VAK2 PU4 SERT VARACA –› EE MVA!! Ihan mieletöntä!! Kyllä tätä alkaa olla jo itelläki vaikea sisäistää, että Reskolla on ollut näin uskomaton näyttelykesä.. pelkkää eri sa:ta ja sertit joka maasta, missä on vierailtu. Aina ei tarvi tosiaan ees olla ykkönen, riittää kun on ”oikeassa paikassa oikeaan aikaan” ja tosiaan saa sen SA:n 😀 Meillä kävi tuuri, kun kaikki muut urokset olivat jo Viron muotovaliota! Nathalien koirillakin meni upeasti, kun molemmille pennuille ”Baltic Puppy Winner” -tittelit ja pentujen Pieta-äidille ERI. Lauantain kääntyessä iltaan taidettiin kaikki ihmetellä, että mites tässä näin kävi.

KakejaVane
Kasko ja Väinö serteineen!

Sunnuntai aukeni sateisena, enkä edes pessyt koiria kehään. Erkkarissa oli omanlaisensa tunnelma ja oli ilo viedä koiria esille. Tässä vaiheessa sitä ajatteli että kaikki on jo saatu mitä toivoa voi, ja tästä vois lähteä jo kotimatkalle sietämätön kestohymy naamalle juurtuneena.

Ensin kehään meni Resko, jolle ERI SA VAK1 PU2 ja sertiäkin tarjottiin, mutta ei me enää tarvittu. Arvostelussa kehuttiin Reskon kokoa ja mittasuhteita ja päätä ja korvia ja erinomaista karvaa ja trimmiä. Noottia tuli suorahkosta lavasta ja lyhyestä askeleesta. Erityisesti maininta erinomaisesta trimmistä ja karvasta lämmitti sydäntä, kun itse koirani aina näyttelyihin laitan. Kaskon kehäkäynti olikin sitten aika ainutlaatuinen kokemus.. Tuomarin mielestä Kaskon karva oli (siis varsinkin jaloissa) liian mustaa ollakseen ”natural”. Kertoi ääneen epäilevänsä minun värjänneen koiraa. Olin aivan shokissa.. kunnes lopulta keräsin itseni ja sain sanottua, että koirasta voi ottaa heti mitä vain testejä, sitä ei varmasti ole millään tapaa manipuloitu vaan koiralla oikeasti on tämän värinen ja -laatuinen karva.. Olisin ilomielin antanut tässä tilanteessa sen karvanäytteen, koska tällainen ääneen epäily/syyllistäminen ottaa mulla kyllä luonteen päälle, kun mulla koirat elävät niin pellossa ja niitä laitetaan näyttelyihinkin niin minimaalisesti – ikinä ei ole karvaan tököttejä laitettu tai mitenkään doupattu! Kaskollekin kuitenkin karvasta huolimatta tai sen vuoksi ERI SA VAK2 PU2 SERT –› EE MVA! Itkua pukkasi, kun kehästä poistuttiin. Minä jo kuvittelin kuinka meidät diskataan ja viedään vankilaan ja hätiköin että ei kai koiran tuloksia voi mitätöidä ilman testejä, että kai ne testit nyt herrantähden otetaan! No, ei otettu, mutta serti tuli!

Erkkarissa Hennan Väinö VSP jun, pu3 ja toinen junnuserti! Vau!! Nathalien pennut olivat tänäänkin rop & vsp ja Pieta-mammalle eri.

palkintoalttari
Yks reissu ja kaksi uutta muotovaliota. Ei tarvi lähteä toiste!