Viimeaikojen kuulumiset ja tulokset

rekkutrondheim© Karoliina Niska

Viipurin reissusta (melkein) toivuttuani suuntasimme tällä kertaa siskojeni kanssa Norjaan Trondheimin kansainväliseen koiranäyttelyyn viettämään kesä-heinäkuun vaihdetta.

Kasko kävi kehässä ensin, ollen PU2 ja saaden varasertin ja vara-cacibin! Kasvattajatuomari saneli kääpiöstä imartelevimman arvostelun ikinä, joka suomennettuna menee jotakuinkin näin: ”3 vuotta, erinomainen tyyppi, maskuliininen pitkänmallinen pää, ihastuttava ilme, erinomainen kaula, säkä & selkä, erinomainen eturinta, hyvä rintakehä, erinomaiset kulmaukset edessä, maltilliset takana, liikkuu harmonisesti, fantastinen turkki ja väri, ihana snautserin temperamentti.” Me tultiin kehästä ulos kakkosina, mutta omasta mielestämme voittajina! 😀 Kun on Reskon kanssa käynyt pari vuotta Norjan reissuilla saaden sille ensimmäisen EH:n ja sittemmin sileän ERI:n, niin pu-sijoittuminen ja vararuusukkeet tuntuivat tänä vuonna Kaskon kanssa voitoilta. Ja kuinka hienosti Kakkis esiintyi – siskonikin sanoi, että ei ole tainnut ennen nähdä Kaskolta tuollaista liikettä. Hieno Kakkis!

Resko kävi kehässä päivän päätteeksi, kun snautserit olivat oman kehänsä viimeinen rotu. Paikalla oli Reskon lisäksi kaksi muuta urosta, toinen Norjasta ja toinen Venäjältä – molemmat avo-luokkalaisia. Venäläinen uros voitti avoimen luokan ja koska Resko sai omalla vuorollaan myös eri sa:n, olimme tämän venäläisen uroksen kanssa pu-kehässä kahdestaan. Kyllä muuten jännitti. Juostiin pari kertaa ympäri, venäläinen uros edellä ja Resko perässä, ja lopulta tuomarimme Jeanett Lemmeke pysäytti venäläisen uroksen liikkeen ja viittoi meidät siitä ohi. Resko PU1 ja sai sertin ja cacibin ja valioitui Norjan ja Pohjoismaiden muotovalioksi ja samalla olikin kaikki cacibit kasassa C.I.B:tä varten! Kansainvälinen muotovalio! Tuomari perusteli valintaansa sen verran, että venäläinen uros tarvii vielä stabiilimman liikkeen ja lisää itsevarmuutta, Reskon voisi siis sanoa voittaneen reippaalla snautserimaisella luonteellaan ja vakaalla liikkeellään! Venäläinen uros laski häntäänsä ja vähän väisteli tuomarin kättä, kun sitä tutkittiin, mutta Rekku piti häntänsä Rekkumaisesti pystyssä helteestä huolimatta ja oli tuomarin tutkiessa taas varsin innokas ja iloinen, olisi varmaan pussaillut Jeanettin korvat märäksi jos olisi voinut.. Huikea fiilis, kyllä siinä meni roska silmään..

Trondheim KV

tuomari Jeanett Lemmeke
Wanhan Purolan Wallstreet
ERI SA VAK1 PU1 VSP SERT CACIB → NO MVA, POHJ MVA & C.I.B.

tuomari Kent Olsen
Lamigras Black Younger Panther
ERI SA VAK1 PU2 VARASERT VARACACIB

Norjan jälkeen kävimme kehässä Oulu KVssa. Mustia käppänöitä oli esillä 14 kappaletta ja näille tuomarina Irina Shvets, joka tuntui hakevan raskasta ja karvaista (näyttävää) mallia. Kasko oli jollakin ihmeen kaupalla VAK3, vaikka moni valioluokan koira lähti kehästä eh:lla. Vain kaksi urosta sai ERI SA:n. Tuomari olisi kaivannut Kaskoon lisää volyymia, mutta tykkäsi ilmeisesti että koira muutoin on ihan kiva 😀 ERI saatiin siis, vaikka tuomarin sanelua kuunnellessani mietin että aika varma H tulossa.. Mieltäni lämmitti erityisesti kun kehän jälkeen kaverit sanoivat, että Kaskoa on niin ihana katsoa kehässä, kun sillä häntä heiluu niin hurjana ja koko koira näyttää niin onnelliselta. Sellainen se on, minun ihana pieni reipas Kakkiainen! ❤

Resko kävi kehässä snautseriperheessä elävän kaverini esittämänä, koska käppänä- ja snautserikehät menivät päällekkäin. Ei oo ennen sattunut tällaista omalle kohdalle! Jos jännitän koirien kehäkäyntejä yleensä muutenkin, niin nyt vasta jännitinkin.. Tuntui kamalalta jättää Reskoa toiselle ja lähteä itse kiireen vilkkaa käppänäkehälle Kaskon kanssa. Snautsereilla tuomarina tiukkana tunnettu finnsieger-tuomari Marianne Holm. Multa meinasi kirjaimellisesti tippua leuka maahan, kun poikaystäväni toi Reskoa käppänäkehän reunalle juuri kun me mentiin Kaskon kanssa kehään. Mukanaan hän toi koiran ja ROP- ja CACIB-ruusukkeet. Reskon lisäksi kehässä oli toinenkin saman kasvattajan musta uros, joka on kerännyt jo 5 sertiä alle 2-vuotiaana. Reskoa näyttävämpi tapaus, jolla epäilemättä on parempi takaliike kuin takaa hieman ahtaalla Rekkusella. Marianne Holm oli kuitenkin tykännyt kovasti näkemästään, arvostelu meni näin: ”Urosmainen, tiivis, neliö, erinomaista snautserityyppiä, vahva pää jonka linjat saisivat olla hieman yhdenmukaisemmat. Erinomainen kaula, tilava oikeanmuotoinen runko, hyvät raajat, niiden luusto ja kulmaukset, oikea häntä. Liikkuu vaivatta, takaa hieman ahtaasti. Esimerkillinen karva, kauniisti kunnostettu näyttelyyn, hyvä temperamentti.” Ja sanonpa vaan, että tästä koirasta ei kauniimpaa arvostelua voi saada.. Kuulemma Resko oli esiintynyt oikein mallikkaasti, vaikka narun päässä olikin joku muu kuin minä. Kyseessä kuitenkin oli ihminen, joka on pyöritellyt vaikka minkälaisia snautsereita kehissä ja johon minulla oli täysi luotto. Resko ei ole koira, jonka voisin antaa kenen vain käsiin – ja vielä kävellä itse pois paikalta. Ihmisille Resko on avoin ja innokkaan iloinen, mutta vieraita uroksia se ei ihollaan siedä.

Lähdimme rotukehien jälkeen käymään kotona ja palasin Reskon kanssa kahdestaan ryhmäkehiin. Rekku oli kerennyt nukkua päikkärit, mutta oli silti aika rauhallinen versio itsestään (mikä ei sinänsä ole yhtään huono asia :D). Häntä pystyssä se ravasi ryhmäkehään pippurisuolan snautseriuroksen perässä. Menin yllätyksestä sanattomaksi, kun ryhmäkehien tuomari Marianne Holm otti meidät jatkoon ryhmäkehässä. Mikä fiilis seisoa siellä muutamien jäljelle jääneiden koirakoiden joukossa parhaan karvaisen ystävänsä rinnalla isossa kehässä, kun ympärillä on valtava määrä ihmisiä katsomassa. En kyllä tiedä vaikka kehän reunalla olis tapahtunut mitä, kun keskityin niin koiraan ja siihen hetkeen onnesta sykkyrällä. Tässä vaiheessa Resko oli jo niin sippi, että se lepuutti päätään kädelläni, kun koitin sitä seisottaa 😀 Emme sijoittuneet ryhmäkehässä, mutta kehästä poistuttiin voittajafiiliksellä. Resko on kyllä elämänsä kunnossa ja tänä kesänä meillä on koirien kanssa ”mennyt lujaa”. Hurjaa. Muistelen näitä reissuja varmaan vielä kiikkustuolissakin.. Miten mahtavat koirat oonkaan saanut osaksi elämääni!

Oulu KV

tuomari Marianne Holm
Wanhan Purolan Wallstreet
ERI SA VAK1 PU1 ROP & FINNSG-PISTE

tuomari Irina Shvets
Lamigras Black Younger Panther
ERI VAK3

 

Mä annan kaiken, kun enempää ei oo

Oulu 21.04.2018 Heli Kelhälä
Wanhan Purolan Wallstreet
AVOHYV 84/100p. & TP

Käytiin sitten koittamassa onneamme Reskon kanssa paikallisissa rally-tokokisoissa. Mulla oli todella nihkeä fiilis hallille päästyäni, koska Resko murras kaikille vieraille halliin tuleville koirille ja käyttäytyi kuin aivoton villieläin. Otti päähän. En edes ilmoittautunut ennen kuin olin tunnin verran fiilistellyt uutta kisapaikkaa Reskon kanssa ja Resko oli turtunut häiriöiden keskellä. Halli on meille tuttu, mutta näemmä se vaikutti Reskoon pikemminkin vähän negatiivisesti, kun niin vahti ovea ja piti tarkkaa kirjaa muista koirista. Kisa-alue oli rakennettu samaan päähän, jossa yleensä pyörii näyttelytreenit. Ja siellähän Reskolla nenä vie.. aina joku pissaa sisälle ja snautseri jää nokasta kiinni mattoon niin lujasti, että mulla meinaa hermot mennä. Lopulta kuitenkin ilmoittauduin, kannoin kevarin ja kamppeet autosta halliin ja asennoiduin niin, että maksulliset harjoitukset ne nämäkin on. Todennäköisenä pidin sitä, että Resko jää haistelemaan ja kontakti katkeilee kun rata oli niin paljon lähempänä muita koiria, kuin viikko sitten Torniossa. Kuiskasin snautserin korvaan, että jos me tästä selvitään hengissä niin sitten mistä vaan.  Kaverit käskivät luottaa koiraan, mutta miten luottaa koiraan kun ei luota edes itseensä 😀 ?
Radalla Resko oli todella hieno. Se poika kyllä tekee mitä pyydetään, kunhan kartturi on ajantasalla. Ja mikä ihaninta, Resko ihan oikeasti näyttikin siltä että sillä on hauskaa. Rata oli aika vaikea, alkoi pujottelulla ja hypyllä ja siitä pyörähdyksellä. Resko ole edes eläessään harjoitellut tuollaista hyppyä millään radalla, joten riemastuin kovasti kun se epäilemättä hyppäsi sen oikein ja palasi siitä ruotuun. Vähän se taisi innostua, kun läpsähti seuraavalla kyltillä maahan ennen kuin ehdin kissaa sanoa, kun olisi pitänyt vain istua. 😀 Kymppi lähti sitten siitä kun suoritin itse kyltin väärin ja ohjasin koirankin tekemään väärin. Kyltin jälkeen istu, askel oikealle ja istu. Resko ei liikkunut mukanani, vaan istui kiltisti aloillaan odottamassa käskyä siirtyä sivulle. Onneksi en edes tiennyt tekeväni sitä väärin, olis voinut vaivata.. Toisaalta jos olisi tiennyt, olisin varmaan uusinut sen. Mutta tämä kymppi tuli kuitenkin ohjaajan kämmistä, ei koiran. Monimutkaiset ovat rally-tokon säännöt!
Kaiken kaikkiaan näistäkin kisoista jäi tosi hieno fiilis, voittajafiilis. Uskalsin kuin uskalsinkin, ja Resko toimi. Tuomari palkitsi meidät tuomarinpalkinnolla ja kehui tosi kauniisti hienoa rataa, meidän hienoa yhteistyötä ja koiran tarkkaa suorittamista. Meinasi taas tulla tippa linssiin, kun oon tämmönen itkupilli. Vitsit kuinka onnellinen olinkaan radan jälkeen koiraa lenkille viedessäni, me ollaan aika hyvä tiimi! Resko sietää minun jännitystä paremmin kuin hyvin ja toimii sopivassa vireessä. Hieno Resko! ❤

 

reskoavohyv_oulu

Kisakuvat © Sari Eskelinen, kiitos kuvista!

Reskolle RTK1!

 

 

Kemi 14.10.2017 Heli Kelhälä 
Wanhan Purolan Wallstreet
ALOHYV 88/100p -> RTK1!

Vaikea uusi kisapaikka, TODELLA pieni ja ahdas halli, hirveesti hajuja ja mölyäviä koiria ja niin vaan Reskopteri totteli kaikesta huolimatta itselleen ekan koularin! Huikea suoritus koiralta, jonka ainoat oikeat treenit ovat olleet ne kaksi edellistä koetta.. 😀 Ja nyt kohti avointa luokkaa!